archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Pelastaako konsensus sittenkin Suomen?

Julkaistu

Taneli Heikka

Tämähän on yhtä konsensusta koko hemmetin Tanska!

Ensimmäiset vaikutelmat olivat hämmentäviä.

Ryhmä Sitran Elinvoima-kehitysohjelman Tanskan-matkalaisia kuunteli korvat punaisina tanskalaisten innovaatio- ja työmarkkinasulkeisten ensimmäistä aamupäivää. Aamun pörinäsana ei yllätykseksemme ollut innovaatio eikä edes flexicurity, vaan konsensus. Sitä oli kevätsää tulvillaan.

Tanskalaiset olivat suorastaan lapsellisen innostuneita siitä, että asiat tehdään maassa konsensuksella. Siis jotenkin kivalla tavalla yhdessä. Kaikkia kuullaan, ketään ei jätetä ulos. Yhteisvastuulla. Ihan niin kuin Suomessa!

Tämä oli yllättävää. Tämäkö on Tanskan salaisuus? Suomessahan konsensus on viime vuosina saanut synkkiä sävyjä tai ainakin kolhuja kilpeensä. Työmarkkinoiden kolmikanta on muisto entisestä. Kabinettivaltaa on vaadittu auki. Sellaisiakin ilkimyksiä on, jotka väittävät, että konsensuksessa on joitain parlamentarismin kannalta ongelmallisia piirteitä. Siis että korporaatiot siinä päättävät, ei kansa.

Ja nyt juutit hehkuttivat sitä kuin paavi pääsiäisaamua. Onko konsensus sittenkin ihmelääke, jonka varassa pohjoismaiset yhteiskunnat yhdessä nousevat tai laskevat?

Kolme päivää ensimmäisen Tanskan-aamun jälkeen Elinvoima-ryhmäläiset istuivat matkan päätöspalaverissa. Puhe päätyi konsensukseen. Miltä tanskalainen konsensus näytti nyt, kun olimme juosseet läpi tusinan kööpenhaminalaista innovaatiokeskusta, think-tankia ja fablabia?

Ennen kuin vastaan, kerron oman näkökulmani asiaan. Olen toinen kirjoittaja kirjassa, jonka alaotsikko kuuluu ”Näin konsensus vei rahan ja vallan suomalaisilta”. Näkökulmaani ei siis voi luonnehtia täysin objektiiviseksi. Pidän suomalaista versiota konsensuksesta syvästi länsimaisen parlamentarismin vastaisena, yksilöä halveksivana järjestelmänä, joka häivyttää poliittisen johdonmukaisuuden ja läpinäkyvyyden yhteiskunnasta ja hyydyttää sen muutoskyvyn.

Ja nyt palaan taas objektiivisen journalismin kaidalle tielle. Kirjasin ylös sen, minkä Elinvoima-ryhmäläiset havaitsivat. Näppäimistöni lauloi, kun tämä ryhmä – ”brightest of the bright in Finland”, kuten KaosPilotsin perustaja Uffe Elbaek joukkoa luonnehti – pilkkoi osiin tanskalaisen konsensuksen.

  • Tanskalainen konsensus perustuu riskinoton hyväksymiseen
  • Vaikka Tanskassa on konsensus, politiikassa on ajatusten ja ideologioiden erimielisyyttä
  • Vaikka konsensuksesta puhutaan, yhteiskunta pystyy aika isoihin muutoksiin
  • Ratkaisuja tulee myös politiikan ulkopuolelta
  • Tanskassa on rohkeita yksilöitä – meillä ongelmiin vastataan nimeämällä selvitysmies
  • Meiltä puuttuu tanskalaiseen konsensukseen kuuluva kokeilukulttuuri
  • Me yritämme etsiä täydellistä ratkaisua ja jos ei onnistu ei tehdä mitään
  • Uusiin ajatuksiin näyttää liittyvän yksilötason hurjaa sitoutumista ja uhrautumista, mutta siihen liittyy samalla myös yhteisön mukaantulo
  • Suomesta puuttuvat siiloja ylittävät ihmiset ja toimintatavat, joita Tanskassa selvästi on
  • Tanskalainen konsensus rakennetaan ihmiset edellä

Ryhmä oli puhunut ja näppäimistöni vaikeni. Joukko oli nähnyt terävästi.

Jos sallitte tulkita hieman, siirryn taas subjektiivisen journalismin alueelle. Minusta näyttää, että tanskalainen ja suomalainen konsensus ovat sisällöllisesti varsin erilaisia käsitteitä.

Tanskassa konsensuaalinen yhteistyö sisältää huomattavasti laajemman kirjon näkemyksiä kuin Suomessa. Esimerkiksi tanskalaisessa politiikassa on jo pitkään vaikuttanut suuri maahanmuuttokriittinen ryhmä, kuten nyt Suomessa. Mutta sen vastapainona on vahvoja näkyviä liberaaleja voimia, joita suomalaisesta politiikasta ei löydy. Konsensus ei myöskään tarkoita sellaista poliittisen keskustelun neutralisoitumista ja näkemysten liudentumista tunnistamattomiksi, joka on suomalaiselle politiikalle tyypillistä.

Konsensuksella ei Tanskassa myöskään tarkoiteta työmarkkinajärjestöjen pyrkimystä säätää lakeja, mikä on suomalaisen konsensuksen peruspilari. Työmarkkinajärjestöt Suomessahan ovat konsensuksen nimissä vastustaneet oikeastaan kaikkea sitä, mitä Tanskassa on konsensuksen nimissä työmarkkinoilla saatu aikaan.

Tanskalaisesta elinkeinoelämän rakenteesta johtuu, että yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun ei ehkä voi syntyä sellaista konsensusta kuin Suomessa. Suomessa viis yritystä vastaa jopa kolmanneksesta ulkomaankaupasta. Tanskassa pienet ja keskisuuret yritykset puolestaan ovat viennin tukijalka 70 prosentin osuudella. Sellaista isännän ääntä kuin meillä elinkeinopoliittisessa keskustelussa esimerkiksi Teknologiateollisuudella tai aikanaan Metalli- tai Paperiiitolla oli, ei helposti synny.

Luovilla yksilöillä on tanskalaisessa konsensuksessa merkittävästi vahvempi rooli kuin Suomessa. Tapasimme useita sellaisia. Monday Morning –think tankin perustajaa Erik Rasmussenia luonnehditaan ”varjopääministeriksi”, joka vaikuttaa taustalla poliittiseen agendaan. Uffe Elbaek hääri nuorten yrittäjien kanssa Elisabeth Møller Jensen maahanmuuttajanaisten kanssa. Tuntumani oli, että tällaiset hahmot jäävät Suomessa lähes aina järjestelmän varjoon. Heidät tukahdutetaan tavalla tai toisella sen sijaan, että heille annettaisiin vapaa pelikenttä saati kannustettaisiin.

Kirjoittaja toimii Elinvoima-kehitysohjelmassa journalistina ja viestinnän asiantuntijana
 

Olet nyt varjossa ""Default shadow"". Poistu