sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Sitran Mille väestölle? -selvitys kertoo, että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen uusien opiskelijoiden määrät vähenevät rajusti 2030-luvun puolivälissä. Syynä on Suomen poikkeuksellisen alhainen syntyvyys, joka on Euroopan toiseksi matalin.
Maan sisäinen muutto on suurinta korkeakoulutuksen perässä, ja siitä hyötyvät erityisesti suuret kaupunkiseudut. Vähenevä nuorten määrä ja maan sisäinen muuttoliike erilaistavat voimakkaasti alueita ja niiden tarpeita. Ainoastaan Uudellamaalla näkymä on positiivinen. Samalla opiskelijajoukko moninaistuu.
Noin 150 korkea-asteen koulutuksen tulevaisuudesta kiinnostunutta keskusteli verkossa pienryhmissä 15.9.2020. Tavoitteena oli luoda jaettua ymmärrystä väestömuutosten vaikutuksista korkeakoulutukseen ja löytää haasteisiin yhdessä ratkaisuja. Seuraavista yhdeksästä aiheesta osallistujat keskustelivat eniten.
1 Yhteistyö, yhteistyö ja yhteistyö
Runsain keskustelu käytiin korkeakoulujen välisen yhteistyön tarpeesta ja kannusteista alueiden erilaistuessa. Kilpailun sijaan kaikenlaista yhteistyötä tarvitaan enemmän. Korkeakoulujen sanottiin tunnistavan pääosin alueiden tarpeet, mutta tarvitaan maakuntien rajat ylittävää yhteistyötä. ”Yhteinen opetustarjonta korkeakoulujen välillä mahdollistaisi korkealaatuisen opintotarjonnan kansainvälisesti sekä hyötyjä jo työelämässä oleville opiskelijoille.”
Valtionohjaukselta odotetaan enemmän korkeakoulujen väliseen yhteistyöhön kannustavia tekijöitä. Yhteistyötä tarvitaan opetustarjonnan ja opintopolkujen lisäksi kehittämisessä, ideoinnissa ja muilta oppimisessa. Verkostoissa toimimista tulisi kehittää.
2 Erikoistumisen aika
Jotta korkeakoulut voisivat vastata erilaistuvien alueiden tarpeisiin, tulisi niiden pystyä erikoistumaan. Paikallisiin haasteisiin vastaaminen tarkoittaisi myös sitä, että kaupunkien ja alueiden tulisi näkyä korkeakoulujen strategioissa. ”Vaikka profiloituminen on ollut tavoitteena jo vuosia, onko sitä oikeastaan tapahtunut lainkaan, ja tukeeko rahoitusmalli sitä – vai juuri päinvastoin?”
Kun alueet erilaistuvat entisestään väestöllisesti, ammattikorkeakoulut ovat kaikki omalla tavallaan erilaisessa asemassa. ”Ammattikorkeakoulujen pitäisi herkästi reagoida koulutustarpeisiin maakunnissa ja järjestää monimuotokoulutusryhmiä alanvaihtajille. Tarvitaan hajautettua opiskelua.” Korkeakoulujen selkeät omat profiilit voisivat toimia myös alueellisina vetovoimatekijöinä.
3 Jatkuva oppiminen valtavirtaan
Osaamistarpeet muuttuvat entistä nopeammin. Siksi korkeakoulujen tulisi kehittää jatkuvan oppimisen toimiaan, jotta ne voivat palvella eri tilanteissa olevia asiantuntijoita. Johtaako väestökehitys korkeakoulutuksen volyymin laskuun vai tarjonnan muutokseen: esimerkiksi entistä enemmän jatkuvan oppimisen tuotteiden tarjontaa tutkintoon johtavan koulutuksen sijaan?
”Tarvitaan suuri mullistus ajattelumaailmassa, jotta koulutusorganisaatioissa fokus nuorisosta saadaan käännettyä jatkuvan oppimisen suuntaan. Tulemme näkemään isoja muutoksia siinä, miten koulutusta tuotetaan.” Jatkuvassa oppimisessa tulisi panostaa siihen, että yhä useampi osaa etsiä mahdollisuuksia kehittyä – eivätkä vain korkeakoulutetut naiset.
4 Rahoitus ohjaa
Rahoitusmallilla nähtiin suuri vaikutus korkeakoulutuksen tulevaisuuteen. Miten korkeakoulujen rahoitusmalli vaikuttaa yhteistoimintaan ja jatkuvaan oppimiseen? Tukeeko rahoitusmalli yhteistyötä? Rahoitusmallilla voitaisiin tukea myös työelämän yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä. Miten varmistetaan, ettei korkeakoulujen ohjaus ja rahoitus luo esteitä korkeakoulujen yhteistyölle, jota nuorten väheneminen ja alueiden erilaistuminen niiltä edellyttävät? ”Rahoitusmallit pitäisi saada tukemaan esimerkiksi täydennyskoulutuksen järjestämistä ja eri korkeakoulujen välistä liikkuvuutta ja ristiinopiskelua.”
5 Digitalisaatiosta menestystekijä
Korkeakoulun sijainnin lisäksi laadukas digitaalinen oppimisympäristö saattaa olla sen tulevaisuuden menestystekijä. Hakijoiden määrä monimuotototeutuksiin jatkaa kasvuaan. Etätyö avaa uusia kanavia ja digitalisaatio monipuolistaa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen mahdollisuuksia kehittää elinvoimaista korkeakoulutusta.
6 Huomio ekosysteemeihin
Ekosysteemien rooli suurenee; yritysten ja oppilaitosten yhteistyö lisääntyy. ”Korkeakoulusektorin ja elinkeinoelämän vahvaa vuoropuhelua tulee pitää yllä. Koulutetuilla osaajilla on merkitystä, mutta ekosysteemit luovat lisää kasvua, ja niihin voidaan panostaa myös uudella tavalla.” Ekosysteemeissä voidaan etsiä systeemisesti ratkaisuja samanaikaisesti ratkottaviin asioihin.
7 Moninaistuva opiskelijajoukko
Eri-ikäisten ja taustaltaan erilaisten opiskelijoiden tarpeet ovat yhä moninaisempia. Monimuoto-opetus ja opiskelijoiden yhä yksilöllisemmät tilanteet ja opintopolut edellyttävät panostusta ohjaukseen. Tarvitaan aidosti erilaisia polkuja opintojen äärelle. ”Opettajatutorointiin pitää lisätä resursseja, ei enää vähentää.”
8 Kansainvälinen yhteistyö
Korkeakoulutuksen kilpailu on globaalia. Suomalaiset korkeakoulut voivat pärjätä kansainvälisesti ennakoimalla toimintaansa, parantamalla tarjontaa nopeasti muuttuviin osaamisen tarpeisiin ja hyödyntämällä digitalisaatiota.
Kansainvälisten opiskelijoiden rekrytointi on pitkäjänteisen työn tulosta. ”Vaikka Suomi koetaan turvallisena maana opiskella, on välttämätöntä keksiä uusia keinoja, jotta saamme kansainväliset opiskelijat pidettyä maassa. Heidät on kotoutettava ja saatava integroitua töihin.”
9 Voimme vaikuttaa
Väestömuutokset eivät saa olla itse itseään toteuttavia ennusteita. Vastuuta ei voi siirtää, toimiin on ryhdyttävä ja käytävä positiivisella mielellä yhteistyöhön. ”Strateginen liikkumatila ja rohkeus on se, mitä tämä aika tarvitsee. Oman toiminnan haastaminen ja herkkyyden lisääminen ovat nyt tärkeitä.”
Lämmin kiitos 150 keskustelijalle osallistumisesta verkkotilaisuuteen 15.9.2020.
Lue myös koosteet vastaavista perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen verkkokeskusteluista.
Tervetuloa jatkamaan keskustelua Osaamisen aika -Facebook-ryhmään ja Twitteriin #osaamisenaika
Lue lähemmin