Ei jätettä

Yksi suomalainen tuottaa keskimäärin 500 kiloa roskaa vuodessa, mutta yhdyskuntajäte on vain huippu koko yhteiskuntamme tuottamasta jätevuoresta. Noin puolet tuosta vuoresta on kaivannaisjätteitä ja teollisuusjätteen osuus siitä on yli viidennes. Miten ihmeessä olisi mahdollista, että tulevaisuudessa kaatopaikalle ei enää vietäisi jätettä lainkaan?

”Me uskomme, että itse asiassa koko jäte-sanaa ei tulevaisuudessa ole, sillä tulevaisuudessa jonkun jäte on toisen raaka-aine. Tehtaat ja laitokset toimivat teollisissa symbiooseissa keskenään niin, että sivuvirrat pystytään hyödyntämään tehokkaasti: materiaalit kiertävät ja energiaa säästyy. Kehitys synnyttää erityisesti yrityksille uusia bisnesmahdollisuuksia ja lisää tuottavuutta. Tästä on  Suomessakin jo paljon näyttöä, ja tulevaisuudessa kehitys vain vahvistuu”, sanoo johtava asiantuntija Jyri Arponen Sitrasta.

Kun puhumme tulevaisuuden jätteettömästä yhteiskunnasta, puhumme kiertotaloudesta. Kiertotaloudessa suuri osa käytettävistä materiaaleista on uusiutuvia ja uusiutumattomat materiaalit kierrätetään tehokkaasti ja käytetään yhä uudelleen teollisuudessa tuotteiden valmistukseen. Kiertotaloudessa tavoitteena on luoda tuotteille ns. suljetun kierron järjestelmiä, jotka toimivat mahdollisimman omavaraisesti.

Jo nyt muutamat Euroopan maat ovat onnistuneet vähentämään kaatopaikkajätteen määrää merkittävästi tai jopa lopettamaan kaatopaikat kokonaan, mutta usein niissä maissa jätteenpoltto on tavallinen jätteenkäsittelytapa. Kiertotaloudessa polttoa ei kuitenkaan suosita, vaan tavoitteena on käyttää materiaalit mahdollisimman tehokkaasti uudelleen.

”Jätteenpoltto tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä ja samalla tuhoaa raaka-aineeksi kelpaavan materiaalin pysyvästi. Järkevintä olisi hyödyntää raaka-aineet yhä uudelleen niin, että neitseelliset raaka-aineet riittävät maapallon kasvavan väestön tarpeisiin ja samalla päästöt vähenevät. Se on todellista resurssiviisautta”, sanoo Sitran johtava asiantuntija Lari Rajantie.

Suomessa paperi ja lasi kiertävät jo hyvin, mutta esimerkiksi yhdyskunnista syntyvän pienmetallijätteen kierrätyksessä olisi parantamisen varaa.

”Metalliseokset, tekstiilit ja erityisesti muovi ovat heterogeenisen materiaalinsa takia vaikeammin kierrätettäviä, mutta niidenkin hyödyntäminen kasvaa koko ajan”, sanoo erikoistutkija Riina Antikainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Tulevaisuudessa raaka-aineiden niukkuus ja kallistuminen kannustavat tuottajat älykkääseen suunnitteluun ja kaiken hyödynnettävissä olevan materiaalin uudelleenkäyttöön. Jätteettömässä ja luonnonvaroja säästävässä resurssiviisaassa tulevaisuudessa tuotteet suunnitellaan alusta asti niin, että materiaalien uudelleenkäyttö on otettu huomioon. Niin sanotusta ekodesignista tulee arkipäivää, tuottajavastuu ulotetaan yhä laajemmalle, tavaroiden liisaus yleistyy ja uusioraaka-aineiden ympärille syntyy uusia kauppapaikkoja.

”Jätteettömyyteen pääseminen on haastavaa, sillä monet tuotteet valmistetaan käyttämällä komponentteja, jotka puolestaan on tuotettu eri puolilla maailmaa. Jätteettömyys vaatii koko tuotantoketjun hallintaa, ja lainsäädännön ja tuotesuunnittelun kehittämistä kierrätystä suosivaan suuntaan. Samoja periaatteita tulisi noudattaa globaalisti”, Antikainen sanoo.

Ehkä yksinkertaisin keino vähentää jätteen määrää radikaalisti onkin vähentää materiaalista kulutusta, hankkia kestävämpiä tuotteita ja kehittää tuotteiden korjaamispalveluja. Paikallisesti jätteen määrää voidaan vähentää merkittävästi myös kehittämällä yritysten välistä yhteistyötä sivuvirtojen hyödyntämiseksi, lisäämällä tietoa olemassa olevista materiaalivarannoista, parantamalla materiaalien erottelua sekä kohentamalla yritysten ja kotitalouksien kierrätysmahdollisuuksia.