Elää ja syödä yhden maapallon rajoissa

Syksyllä 2018 julkaistu IPCC:n eli hallitusten välisen ilmastopaneelin raportti herätti meidät karuun todellisuuteen: Maapallon lämpeneminen pitää pysäyttää 1,5 asteeseen. Tämä tarkoittaa voimakkaampia toimia, ja huomattavasti nopeammalla aikataululla, kuin mihin olimme varautuneet.

Vaikka ruoka onkin keskeinen tekijä elämän ylläpitämisessä, jättää sen tuotanto merkittävän jäljen ilmastoon. Ruoan osuus kulutuksen ilmastovaikutuksista on kuta kuinkin yhtä suuri kuin liikenteen tai asumisen.

Suuri osa ruoan ilmastovaikutuksista syntyy maaperästä, lannoitteiden käytön seurauksena tai eläinperäisestä ruoantuotannosta. Ruoankulutuksen ilmastovaikutuksia voidaan vähentää suosimalla mahdollisimman vähän luontoa kuormittavaa ruokaa ja minimoimalla hävikkiä koko ruokaketjussa.

“

Me vaadimme ruoantuotannolta parempaa tuottavuutta, mutta osaammeko vaatia resurssiviisautta ja kestävyyttä?

Maapallon väkiluku on jo nyt reilut 7,6 miljardia ja YK:n elintarvike ja maatalousjärjestön, FAO:n, arvioiden mukaan se kasvaa 40 prosenttia vuoteen 2050 mennessä eli noin 9,5 miljardiin. Samaan aikaan vauraus maapallolla lisääntyy, väestö keskiluokkaistuu ja kaupungistuu.

Väestönkasvun mukanaan tuoma ruoankysynnän kasvu sekä samanaikaisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat kasvuolosuhteisiin, viljelykelpoisen maan ja makean veden riittävyyteen, lisäävät tarvetta investoida uudenlaiseen, resurssitehokkaampaan teknologiaan.

Perunaa ilman peltoa, salaattia ilman maata

Ruoantuotanto hydroponisesti (viljely ravinneliuoksessa ilman multaa) ja aeroponisesti (ilman suoraa yhteyttä perinteiseen peltoon) ovat yksi ratkaisu ruokaturvan parantamisessa. Ruoantuotannon tuominen suljettuihin kasvuympäristöihin, kaupunkeihin tai ekoteollisuuspuistoihin, lisääntyy.

Teknologia muuttaa myös perinteistä maataloutta.  Maailmanlaajuinen agritech-sektori kasvaa nopeasti ja sen on arvioitu olevan yli 200 miljardia puntaa vuoteen 2021 mennessä. Uutta teknologiaa, digitalisaatiota ja uusia toimintamalleja hyödynnetään Suomessa toistaiseksi liian vähän.

Luken Kartoitus maatalouden digitalisaation kehitystyöstä ja tuloksista – kohti maatalouden digitaalista tiekarttaa –taustaselvityksen mukaan tulokset ovat selkeitä: Digitalisaatiolla voidaan parantaa maatalouden tuottavuutta ja tilojen kannattavuutta.

Informaatioteknologia tarjoaa keinoja nykyistä parempaan riskien ja äkillisten muutosten ennakointiin maataloudessa ja laajemmin ruoantuotannossa. Parhaimmillaan uudet teknologiat parantavat kannattavuuden lisäksi myös ruoantuotannon kestävyyttä.

Uudet teknologiset ratkaisut ja digitalisaatio luovat mahdollisuuksia uusille palveluille, uudenlaiselle liiketoiminnalle ja samalla aivan uudelle osaamiselle. Ne ovat myös houkutin uusille sukupolville nähdä ruoantuotanto tulevaisuuden alana, kiinnostavana ja kannattavana liiketoimintana.

Kaupunkiviljely siirtyy parvekkeelta teollisuushalleihin

Kaupunkiviljelystä ollaan puhuttu vuosikymmeniä, mutta kehitys on ollut hidasta. Kotikutoista parvekeviljelyä ei voitane vielä pitää varsinaisena urbaanina ruoantuotantona? Onko kaupunkiviljelyllä tulevaisuutta? Voidaanko sillä oikeasti vahvistaa kotimaista ruoantuotantoa vai onko se pelkkä Kallion kupla, pienen hipsterijoukon niche-harrastus?

Ehkäpä tähän saadaan vastaus Sitran, Metropolian ja viiden startupin Urban Farm Lab -kokeilussa Vantaalla Metropolian Myyrmäen kampuksella. Uudessa sisäruoantuotannon keskuksessa kasvatetaan muun muassa sieniä, sirkkoja, ilmaperunoita, yrttejä, salaattia, levää ja humaala. Alkuvaiheessa hankkeessa ovat mukana Entocube, Helsieni, Little Garden, Siukkula ja Redono.

Urban Farm Lab on yrityksille testialusta synnyttää kiertotalouden mukaista liiketoimintaa, muiden muassa siten, että yritykset hyödyntävät toistensa sivuvirtoja. Esimerkiksi sienten tuottamaa hiilidioksidia voidaan käyttää vertikaalisessa vihertuotannossa tai salaattiviljelyn hävikkiä sirkkojen ravintona.

Siinä missä Sitran viime vuonna käynnistämän kokeilun, kiertotalousravintola Ultiman, tehtävänä on vakuuttaa ihmiset siitä, että teknisillä innovaatioilla perinteisen ruoantuotannon rinnalle voidaan tuoda kestävää ja eettistä kaupunkikasvatusta ravintoloihin, Urban Farm Lab -hankkeen tavoitteena on laajentaa sisäruoantuotanto teollisuushallin kokoluokkaan ja testata sisäruoantuotannon kaupallistamista.

Suurin askel odottaa vielä laajempaa toteutumistaan. Siinä ruoantuotanto siirtyy teolliseen mittakaavaan ja ruokaa aletaan tuottaa ”tehtaan varjossa.” Tällöin ruokaa tuotetaan teollisessa symbioosissa niin, että esimerkiksi kasvihuoneessa hyödynnetään teollisuuden lämpö- ja hiilidioksidipäästöjä sekä ravinteita tai muita sivuvirtoja.

Tästä on olemassa jo muutamia hyviä esimerkkejä, kuten Altian Koskenkorvan tehdas, joka tuottaa viljaviinaa sekä sivutuotteina tärkkelystä ja eläinrehujen raaka-ainetta. Tehtaalla otetaan talteen käymisessä syntyvä hiilidioksidi ja se hyödynnetään kasvihuoneviljelyssä. Lisäksi ohran kuoret, joita ei tarvita tehtaan tuotannossa, poltetaan omassa biovoimalaitoksessa, joka vastaavasti tuottaa höyryenergiaa tislausprosessiin. Biovoimalaitoksen ansiosta Koskenkorvan tehdas on vähentänyt CO2-päästöjään yli puoleen vuodesta 2014, ja sen polttoaineomavaraisuus höyryenergiantuotannossa on kasvanut noin 60 prosenttiin.

Uusille ruoantuotantoteknologioille on huutava tarve erityisesti kuumissa ja kuivissa tai kylmissä ja lyhyiden kasvukausien olosuhteissa ympäri maailmaa. Ehkäpä tulevaisuudessa Suomesta voidaan viedä ruoan sijaan ulkomaille ruoantuotantoteknologiaa.