sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Tapahtui tosielämässä: Pieni Ville on sairas ja hyvässä hoidossa erikoissairaanhoidossa. Nyt kuitenkin pojan tutkimustulokset viittaavat uuteen sairauteen, jonka hoito pitää aloittaa omalta terveysasemalta. Omalla terveysasemalla harmitellaan tilanteen mahdottomuutta. Lapsella kun on jo niin järeät lääkkeet käytössä, että terveysaseman lääkäreiden on vaikea ottaa kantaa lapsen hoitoon.
Terveysasemallakin seniorilääkäri voisi sen ehkä tehdä, mutta perjantaisin töissä on vain nuoria lääkäreitä ja lapsen (uusi) hoidontarve on akuutti.
”Vaikea tilanne”, toistelivat kaikki ammattilaiset perheelle kuluneen viikon aikana.
Laboratoriokokeita ei määrätä ennen kuin potilas on nähty, mutta osaavia näkijöitä ei nyt ole. Lääkärin kanssakaan ei voi puhua suoraan koska puheluaikoja on vähennetty.
”Vaikea tilanne”, toistelivat kaikki ammattilaiset perheelle kuluneen viikon aikana.
Mitä oikeastaan ollaan uudistamassa ja miksi?
Samaan aikaan toisaalla: Pitkin viikkoa sote-uudistuksen ja siihen kytketyn valinnanvapauden on arvioitu johtavan asiakkaan kannalta sekavaan palveluntuottajien viidakkoon, sirpaloituviin hoitoketjuihin ja hajanaiseen palveluverkkoon. Samalla ihmisten yhdenvertaisuuden on arvioitu olevan vaarassa.
Huolet ovat perusteltuja, mutta erityisesti viime aikojen keskustelussa uudistukseen liittyvistä uhkakuvista on hämärtynyt se, mitä oikeastaan ollaan uudistamassa ja miksi.
Villen äiti on seurannut vellovaa keskustelua ristiriitaisin tuntein ja pohtinut, mistä sote-uudistuksen kärkkäimmät kriitikot oikein puhuvat? Mikä nykyinen integraatio tai mitkä toimivat hoitoketjut ovat vaarassa mennä pilalle? Mikä voisi mennä enemmän siiloihin kun nykyjärjestelmä?
Muutoksen mittakaava tekee uudistumisesta välttämätöntä
Soten uudistamisen riskejä arvioitaessa jätetään usein sanomatta, että juuri kyseiset epäkohdat ovat olemassa jo nykyisin ja kärjistyvät nopeasti, jos mitään ei tehdä. Siksi uudistuksen tekemättä jättämisen riskit ovat vähintään yhtä suuret kuin uudistukseen liitetyt uhat. Tämä tulisi ottaa huomioon uudistuksen kipukohtia arvioitaessa.
On totta, että esimerkiksi erikoissairaanhoito toimii tällä hetkellä Suomessa varsin hyvin. Potilaan tai asiakkaan eli ihmisen tarve saada apua ei kuitenkaan läheskään aina pääty siihen, kun hän pääsee ulos keskussairaalasta. Tällöin tiedon kulun ongelmat ja hajanaiset hoitoketjut huomaa omassa arjessa eri palvelupisteissä asioitaessa hyvin konkreettisesti. Asia on myös todettu muun muassa Tampereella sydämen vajaatoimintapotilaita koskeneessa tutkimushankkeessa.
Tämä jää nykymallisen soten puolustajilta useimmiten huomaamatta, joko tahattomasti tai tahallisesti.
Sotelta vaaditaan vastedes enemmän, ei vähemmän ketteryyttä
Lähitulevaisuuden kansallisen tason haasteet johtuvat ennen kaikkea edessä olevasta nopeasta väestökehityksestä (ikääntyminen ja muuttoliike), jonka vuoksi nykymallilla jatkaminen ei ole kestävä vaihtoehto. Tästä ei oikeastaan ole edes suuremmin erimielisyyttä.
Väestökehityksen mittakaavaa ja nykyisen palveluverkon hajanaisuutta on kuvattu ainutlaatuisessa selvityksessämme nykyisestä palveluverkosta.
Nykymallilla jatkaminen ei ole kestävä vaihtoehto.
Selvitys osoittaa, että jo aivan lähitulevaisuudessa ihmisten ikääntyessä ja väestön muuttaessa kiihtyvällä tahdilla kasvukeskuksiin sote-järjestelmältämme vaaditaan aivan uudenlaista uudistumiskykyä, ketteryyttä ja kykyä sopeutua asiakkaiden, siis meidän kaikkien, muuttuviin ja yksilöllisiin tarpeisiin.
Alussa kerrotun Villen tapauksessa tällainen ketteryys tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi sitä, että ensimmäinen äidin puheluun vastaava taho arvioisi tilanteen ja ottaisi Villen tapauksen koordinoitavakseen ja ilmoittaisi perheelle, millaiseen tulokseen on päätynyt.
Tällöin ammattilaiset kehittäisivät tilanteeseen ratkaisun, eikä Villen äidin tarvitsisi käydä näitä keskusteluja yksitellen eri tahojen kanssa.
Parempi, asiakaslähtöinen koordinaatio olisi niin palvelun tuottajien, palvelun käyttäjien kuin koko kansakunnan etu.
*=Villen nimi muutettu
