Johdanto raporttiin ”Ravinteiden kierron taloudellinen arvo ja mahdollisuudet Suomelle”

Johdanto

Fosfori ja typpi ovat kaikelle elävälle välttämättömiä ravinteita. Luonnossa kiertävän fosforin lähteenä on maaperän rapautuminen. Kasvit taas sitovat typpeä ilmasta maaperään.  Maaperästä ravinteet sitoutuvat kasveihin ja vapautuvat jälleen kiertoon eloperäisen aineksen hajotessa.

Ihmisten toiminta voi häiritä luonnon ravinnekiertoa monilla tavoin, kuten katkaisemalla luonnollisia kiertoja, siirtämällä ravinteita vääriin paikkoihin tai köyhdyttämällä maaperää. Ruoka- ja rehukasvien tai puun korjaaminen poistaa ravinteita, joiden korvaamista tehdään teollisesti valmistetuilla lannoitteilla. Ravinteiden palauttaminen käytön jälkeen takaisin osaksi ravinnekiertoa tapahtuu esimerkiksi ruokaketjun ravinnepitoisten jätteiden tai jäteveden käsittelyn lietteiden hyödyntämisen kautta. Kierrätysravinteiden käytöllä voidaan korvata mineraalisia lannoitteita ja tehostaa niukkenevien ravinnevarojen käyttöä. Kun ravinnekiertoa suljetaan, vähenevät myös hukasta ja ravinteiden kertymisestä syntyvien valumien aiheuttamat ympäristöhaitat, kuten vesistöjen rehevöityminen.

Ravinnekierron kokonaisvaikutuksia talouteen on selvitetty hyvin vähän. Ravinteiden hukkaamisen taloudellinen arvo on pääsääntöisesti varsin vähäinen, mikäli asiaa tarkastellaan vain nykyisellä ravinteiden kustannustasolla, fosforin ja typen kilohintana. Merkittävä osa ravinnekierron kehittämisen positiivisista taloudellisista vaikutuksista muodostuu terveys- ja ympäristöongelmien vähentämisen ja korjaamisen kautta.

Esimerkki terveyshaitoista ovat ilmakehään päästetyt typpiyhdisteet. Suuri osa typpiyhdisteistä tulee kaukokulkeutumana mm. energiantuotannon ja liikenteen kautta. Kuormituksen lähteinä ovat kuitenkin myös lannoitteiden käyttäjät ja ravinnepitoisten massojen käsittelijät. EU:n alueella ilmakehän reaktiivisen typen aikaansaamien terveys- ja ympäristöhaittojen on arvioitu aiheuttavan yli 70 miljardin euron kustannukset [1].

Ravinnekierron taloudellista arvoa voidaan määrittää monesta näkökulmasta. Itämeren rantavaltioiden asukkaat ovat valmiit maksamaan jopa 3 800 miljoonaa euroa vuodessa ravinnevalumien aiheuttaman rehevöitymisen vähentämiseksi. Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission tavoitteiden mukainen veden laatu voitaisiin saavuttaa 2 300 miljoonan kustannuksilla [2]. Ympäristön tilaa ylläpitävien ekosysteemipalveluista taloudellisesta arvosta ravinteiden kierron on arvioitu muodostavan jopa puolet [3]. Vaihtotaseen näkökulmasta taas EU:n alueelle tuodaan fosforia yli 2 miljardin euron arvosta vuosittain. Tämän tuontifosforin korvaamisen kierrätysravinteilla on arvioitu luovan suoraan 66 000 työpaikkaa [4]. Kierrätysravinneratkaisuille on myös kasvava globaali markkina. Kotimarkkinoilla kehitettyjen ja pilotoitujen teknologia- ja palveluratkaisujen vienti vaikuttaa edullisesti vaihtotaseeseen.

Tässä selvityksessä keskitytään fosforin ja typen tehokkaan kierron arvoon ja mahdollisuuksiin Suomelle. Ravinnekierron uusia mahdollisuuksia on kuvattu korostaen mm. uuden liiketoiminnan ja liiketoimintakonseptien mahdollisuuksia, mahdollisuuksia ravinnetuotteiden jalostusarvon nostoon, ravinnekierron infrastruktuurin uudistumiseen sekä kansainvälisten hyvien käytäntöjen soveltamiseen. Taloudellisia vaikutuksia on arvioitu valittujen esimerkkien kautta hyödyntäen julkisesti saatavilla olevia tietoja sekä kassavirtapohjaista alue- ja kansantaloudellista laskentamallia. Esimerkit on valittu siten, että ne kattavat fosforin ja typen kierrossa tunnistetut merkittävimmät tehostamispotentiaalin alueet.

Ravinteiden kierron vuosittaiseksi lisäarvoksi Suomelle on tämän raportin pohjalta arvioitu yhteensä 510 miljoonaa euroa eli noin puoli miljardia. Suomen taloudellinen kokonaispotentiaali esitetään vuoden 2030 ja nykytilanteen vuosittaisen nettomuutoksen arvona. Potentiaali perustuu sekä hankkeessa kansantalousmallilla laskettuihin esimerkkeihin että Itämeren rehevöitymisen vähentämisen hyötyihin. Ravinnekierron laskennallisten esimerkkien, joita ovat lannoitevuokraus, härkäpavut tuontisoijan korvaajana, poistokala rehun lähteenä sekä biokaasutus ravinnekierron moottorina, taloudellinen arvo Suomelle vuonna 2030 on yhteensä 310 miljoonaa euroa vuosittain. Vastaava hyöty Itämeren rehevöitymisen vähentämisestä on n. 200 M€³.

Gaia on kehittänyt käytetyn laskentamallin kansantaloudellisen vaikutusten arviointiin. Laskentamallissa on huomioitu lisäarvo Suomelle liiketoiminnan kasvusta ja uudesta liiketoiminnasta, kannattavampi liiketoiminta, vaihtotaseen parantuminen sekä tehokkaampi pääomien käyttö. Muita tehokkaan ravinnekierron oheishyötyjä ovat synergiaedut muille toimialoille, riskien pienentyminen, huoltovarmuuden parantuminen sekä terveys- ja ympäristöhaittojen vähentyminen. Jälkimmäisten arvoa ei ole hankkeessa arvioitu, mutta fosforin ja typen luonnollisen ravinnekierron on arvioitu muodostavan jopa puolet ekosysteemipalvelujen taloudellisesta arvosta.

Ravinnekierron parantaminen on yhdistelmä vanhoja ja uusia elementtejä. Vaikka tässä selvityksessä asiaa tarkastellaan erillisenä rajattuna kokonaisuutena keskittyen ruokaketjuun, todellisuudessa ravinnekierrolla on vahva synergia kestävään biotalouteen, maa- ja metsätalouden tuottavuuteen, jätehuoltoon ja jätevesihuoltoon, ilmanlaatuun, kansanterveyteen sekä ilmastonmuutokseen varautumiseen ja ruokaturvaan.

Jotta ravinnekierron parantamisen hyödyt saadaan toteutumaan, tarvitaan toimenpiteitä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Alan toimijoiden kanssa on laadittu tiekartta kansantaloudellisten hyötyjen toteuttamiseksi. Tiekartan pääteemoiksi muotoiltiin kolme tavoitetta: 1) Kierrätysravinteiden ensisijaisuus, 2) Ravinnekiertojen kokeilut käytännössä ja 3) Ravinnekiertojen rakentajien yhteistyö.