sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Taloutemme on täysin riippuvainen luonnosta. Luonnosta virtaa talouteemme joka hetki valtava määrä erilaisia aineellisia ja aineettomia hyötyjä: ruokaa, materiaaleja, energiaa, kasvien pölytystä, veden puhdistusta, hiilen sidontaa, virkistystä, terveyshyötyjä – ja lukuisia muita ekosysteemien tarjoamia palveluja. Luonto on talouden arvoketjujen alkulähde ja mahdollistaja.
Luonnon tuottamat hyödyt ovat useimmiten ilmaisia, minkä vuoksi olemme surutta hyödyntäneet luontoa enemmän kuin se kestää. Kuten Cambridgen yliopiston emeritusprofessori Sir Partha Dasgupta totesi uraauurtavassa raportissaan, olemme ihmiskuntana olleet huonoja varainhoitajia: olemme vaurastuneet – eli kartuttaneet fyysistä ja inhimillistä pääomaa – syömällä jatkuvasti yhteistä luontopääomaamme.
Näin emme voi jatkaa.
Kysyntämme luonnon tarjoamia palveluja kohtaan ylittää luonnon kantokyvyn. Koska taloutemme on riippuvainen luonnosta, romahduttamalla luontopääoman tason viemme samalla pohjan tulevaisuuden taloudelta ja hyvinvoinnilta.
Markkinatalous voidaan valjastaa luonnon vahvistamiseen.
Luontopääoman vahvistaminen on taloudellinen kysymys, ja luontopolitiikka on talouspolitiikkaa. Eikä vain talouspolitiikkaa: luontokadon pysäyttäminen tulee jatkossa näkymään kaikilla politiikan lohkoilla.
On selvää, että luontokato ei ratkea pelkällä luonnonsuojelulla – niin tärkeää ja välttämätöntä kuin suojelu onkin. Jos maailmanlaajuisesti suojellaan 30 prosenttia kaikesta maa- ja merialasta, 70 prosenttia luonnosta tulee edelleen olemaan suojelun ulkopuolella. Sillä, käytämmekö tätä 70 prosenttia kestävästi vai kestämättömästi, on valtava merkitys luonnon ja sen tarjoamien palvelujen kannalta.
Uskon, että markkinatalous on merkittävä voima, joka voidaan valjastaa vahvistamaan luontoa. Jos yritämme ratkoa luontokatoa pelkillä julkisilla budjeteilla, tulemme epäonnistumaan. Yksityinen pääoma tarvitaan mukaan.
Luontokadon torjunta ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen on jo huomattu monissa yrityksissä haasteeksi, joka vaatii ratkaisuja. Aihe on nousemassa ilmastokysymyksen kokoiseksi asiaksi. Siksi tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja yhteistyötä toimivien ratkaisujen kehittämiseksi. Markkinataloudelle tarvitaan fiksut pelisäännöt ja maali, jota kohti edetä.
Jos yritämme ratkoa luontokatoa pelkillä julkisilla budjeteilla, tulemme epäonnistumaan.
Millaisia toimia päättäjät voivat käytännössä edistää? Tässä viisi konkreettista keinoa:
- Verotus on tehokas työväline markkinoiden ohjaamiseen. Siirtämällä Suomessa verotuksen painopistettä ympäristöhaittojen verotuksen suuntaan miljardiluokassa voitaisiin jouduttaa kestävämpää toimintaa kansantalouden kannalta tehokkaasti.
- Ulkoisvaikutusten hinnoittelua on syytä edistää tasapuolisen kilpailun luomiseksi. Niin kauan kuin ulkoisvaikutuksilla ei ole hintaa, luonnon kuormittaminen näyttäytyy halpana ja luonnon vahvistaminen kalliina. Tähän meillä ei ole varaa. On vastuullisesti toimivien yritysten etu, että luontoa pilaamalla ei saa epäreilua kilpailuetua.
- Kiertotalouteen liittyy mahdollisuuksia vähentää toiminnastamme luontoon aiheutuvia paineita. Julkinen valta voi edistää kiertotaloutta esimerkiksi taloudellisilla ohjauskeinoilla ja asettamalla julkisiin hankintoihin kiertotalouskriteerit.
- Edistyksellisemmän sääntelyn luominen keskeisellä markkina-alueella – esimerkiksi Euroopassa – voi vaikuttaa laajasti. Globaalisti toimivien yritysten pitää noudattaa EU:n sääntelyä, jos ne haluavat myydä tuotteitaan EU:ssa. Kun yritykset ovat mukautuneet EU:n sääntelyyn, voi usein olla kannattavaa tarjota saman tiukemman sääntelyn mukaisia tuotteita myös muille markkina-alueille. Esimerkiksi EU:n kestävän tuotepolitiikan uudistuksella tullaan asettamaan vaatimuksia tuotteiden kestävyydelle, päivitettävyydelle, korjattavuudelle ja kierrätettävyydelle.
- Tarvitsemme päätöksentekoon myös uusia työkaluja, joilla luonnon ja talouden yhteys voidaan tehdä näkyväksi. Tähän vastaa ekosysteemitilinpito, joka on osa valmistelussa olevaa EU:n tilastoasetusta. Ekosysteemitilinpito on kansantalouden tilinpidon laajennus, jonka avulla voimme mitata luontopääoman tilaa ja ekosysteemien ihmiselle tuottamia palveluja. Sen avulla voitaisiin esimerkiksi arvioida jonkin ekosysteemipalvelun tuottamaa rahallista arvoa vuosittain tai ekosysteemien heikentämisestä aiheutuvaa arvonmenetystä – sekä sitä, miten luontopääoman kuluminen syö talouden toimintaedellytyksiä. Tämä työkalu on tärkeää ottaa kunnianhimoisesti käyttöön. Ilman luontopääoman tilinpitoa ei ole luontopääoman kestävää ylläpitoa.
Jotta taloutemme voisi menestyä jatkossakin, siitä on tehtävä luontopositiivinen: sellainen, joka ei vain vähennä luonnon kuormitusta, vaan kääntää toimintamme kokonaisuudessaan luontoa vahvistavaksi.
Jyrki Katainen on Sitran yliasiamies 1.1.2020 alkaen. Hänen tehtävänään on Sitran tulevaisuustyön johtaminen siten, että Sitra pystyy tuottamaan uusia ajatuksia yhteiskunnallisille ja yritysten päätöksentekijöille sekä kokeilemaan ja testaamaan uusia toimintamalleja. Aiemmin Katainen on työskennellyt Euroopan komission varapuheenjohtajana vastuualueenaan työllisyys, kasvu, investoinnit ja kilpailukyky. Sitä ennen hän toimi Suomen pääministerinä ja valtiovarainministerinä.
Kirjoitus on osa Sitran Luonto turvaa taloutemme -muistiota, joka avaa luonnon ja luontopääoman merkitystä taloudelle ja yhteiskunnalle.
