Kertyykö pisteitä?

Siirtyminen kiertotalouteen ei rajoitu tiettyihin materiaaleihin tai aloihin, vaan kyseessä on järjestelmällinen muutos, joka vaikuttaa koko talouteen ja koskee kaikkia tuotteita ja palveluja. Kiertotalouteen siirtymisen edistymisen seuranta on tästä johtuen haastavaa. Kiertotalouden mittaamisessa voidaan hyödyntää saatavilla olevaa tilastotietoa, mutta myös uutta lähtödataa ja uudenlaista tilastointia tarvitaan. Monet kiertotalouden ilmiöt tapahtuvat yritysten sisällä, vanhojen järjestelmien ulkopuolella ja rajapinnoilla tai yksittäisten kansalaisten kesken. Näin ollen kaikista kiertotalouden osa-alueista ei löydy valmiiksi kerättyä tietoa. Seurannan tuloksia voidaan käyttää pohjana, kun määritetään uusia painopisteitä, joiden avulla kiertotalouden pitkän aikavälin tavoitteet voidaan saavuttaa. Saadut tiedot auttavat päätöksentekijöitä, mutta lisäksi niiden pitäisi toimia liikkeellepanevana voimana uusille toimenpiteille.

EU-tasolla on kehitetty kiertotalouden seurantakehystä, joka on ryhmitelty kiertotalouden neljään eri vaiheeseen: tuotanto ja kulutus, jätehuolto, uusioraaka-aineet sekä kilpailukyky ja innovointi. Osana komission vuoden 2018 kiertotalouspakettia oli kiertotalouden seurantamittariston, joka kuvaa laajasti kiertotalouteen johtavaa muutosta EU:ssa. Tavoitteena on, että indikaattorit kertoisivat pääasiassa tuotteiden, materiaalien ja resurssien taloudellisen arvon säilymisessä sekä jätteen syntymisessä tapahtuneesta kehityksestä. EU:n tilastovirasto Eurostat päivittää ja julkaisee mittarit säännöllisesti ja jatkaa niiden kehittämistä yhteistyössä muiden EU-instituutioiden ja jäsenmaiden kanssa.

Kiertotaloustiekartan päivitystyön yhteydessä olemme laatineet valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan VireAvain- hankkeessa luotuihin vihreän kasvun sekä materiaali- ja resurssitehokkuuden avainindikaattoreihin perustuvat ehdotukset indikaattoreista, joiden avulla voidaan seurata myös kiertotalouden etenemistä strategisten tavoitteiden näkökulmasta. Indikaattorien avulla saadaan tarvittavaa tietoa kansallisesta kehityksestä (Vihreän kasvun sekä materiaali- ja resurssitehokkuuden avainindikaattorit, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 23/2016).

Kiertotalouden mukaiseen liiketoimintaan liittyvä osuus kansallisesta arvonlisäyksestä

Kiertotalouden mukaisen liiketoiminnan osuuden kehitys kertoo kokonaisvaltaisesti talouden suunnan muutoksesta. Toisaalta tämän määrittäminen sisältää haasteita, sillä kiertotaloutta tulee ajatella laajemmin yhteiskuntaa läpileikkaavana ilmiönä sen sijaan, että se mielletään omaksi toimialakseen. Uuden kiertotalouden mukaisen liiketoiminnan syntymisen lisäksi olennaista on olemassa olevan liiketoiminnan muuntautuminen kiertotalouden mukaiseksi. Näiden vuoksi kiertotalouden mukaisesti toimivia yrityksiä ei aina voida systemaattisesti erottaa muista yrityksistä.

Tällä hetkellä kansallisella tasolla on mahdollista seurata ympäristöliiketoiminnan kokoa, vientiä ja työllisyyttä (A16-indikaattori). Euroopan unionin ympäristötilinpitoasetuksen pohjalta kerättävä tieto ympäristöliiketoiminnasta koskee tuotantoa, joka estää ympäristön pilaantumista tai säästää luonnonvaroja. Näiden indikaattorien avulla voidaan osittain seurata kiertotalouden mukaisen liiketoiminnan kehittymistä, mutta kiertotalouden laajuuden vuoksi se ei välttämättä anna kokonaisvaltaista kuvaa kiertotalouden etenemisestä. Tämän vuoksi on kiinnitettävä huomiota siihen, miten kiertotalouteen liittyvän liiketoiminnan mittaamista voidaan kehittää.

Kiertotalouteen liittyvien patenttihakemuksien seuraaminen

Kiertotalouden edistymiseen vaikuttavat keskeisesti sekä yrityksissä että tutkimuslaitoksissa tehtävä tutkimus, tuotekehitys ja innovaatiotoiminta. Yksi Euroopan unionin kiertotalouspaketissa 2015 nimetyistä seurattavista indikaattoreista kilpailukykyyn ja innovaatioihin liittyen on kierrätykseen ja kierrätettyihin materiaaleihin liittyvien patenttien määrä. Patenttitilastoilla pystytään arvioimaan tiettyjen toimialojen T&K&I-toiminnan kehitystä, mutta kiertotalouden kokonaisvaltaisen seuraamisen kannalta tästä näkökulmasta on haasteensa. Kiertotalouden läpileikkaavuuden vuoksi T&K&I-toimintaa tapahtuu myös monilla muilla sektoreilla, kuin kierrätykseen ja kierrätettyihin materiaaleihin liittyen.

Kansallisella tasolla on mahdollista seurata ympäristöön, kierrätykseen ja sekundäärisiin materiaaleihin liittyviä patenttihakemuksia osuutena kaikkien patenttihakemusten määrästä (A15-indikaattori). Tämä kertoo kiertotalouden T&K&I-toiminnan kehittymisestä kyseisillä toimialoilla, mutta näiden lisäksi tarvitaan myös muiden toimialojen kiertotalouteen liittyvän T&K&I-toiminnan tarkastelua. Patentti- ja rekisterihallituksen tietokannoista pystytään erottamaan tiettyjen toimialojen patentit, minkä avulla myös EU:n vertailu tehdään.

Resurssituottavuuden eli resurssien käytön tuoman arvonlisäyksen seuraaminen

Yhteiskunnassa tullaan välttämättä hyödyntämään uusiutuvia ja jossain määrin myös uusiutumattomia luonnonvaroja. Kiertotaloudessa näitä resursseja käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Kansallisella tasolla on pystyttävä mittaamaan resurssien käytön tehokkuutta, jotta pystymme tarkastelemaan kiertotalouden vaikutuksia todelliseen luonnonvarojen kulutukseen sekä suhteuttamaan niiden käyttöä kansantaloutemme kokoon.

Euroopan unioni ylläpitää resurssituottavuuden eli resurssien käytön tuoman arvonlisäyksen tilastoa, mikä saadaan vertaamalla bruttokansantuotetta kansalliseen materiaalinkulutukseen. Resurssituottavuuden perinteiseen mittaamiseen liittyy haasteita esimerkiksi kansainvälisen vertailun suhteen, mutta tästä huolimatta se on oleellinen indikaattori kuvaamaan luonnonvaroista saatavaa arvoa. Resurssituottavuuden mittaaminen voisi sopia paremmin kansallinen kehityksen mittaamiseen. Lisäksi sen rinnalle tarvitaan kehittyneempiä mittareita, jotka huomioivat uusiutuvien ja kriittisten luonnonvarojen käytön ja mahdollistavat toimialakohtaisen kehityksen seurannan.

Raaka-aineiden kokonaiskulutus materiaaleittain jaoteltuna ja uusiutuvien raaka-aineiden osuus kokonaiskulutuksesta

Raaka-aineiden kokonaiskulutuksen (RMC) avulla kuvataan luonnonvarojen kokonaiskulutusta, johon on niiden käyttöönoton lisäksi laskettu tuonti ja vienti luonnonvaroina. RMC voidaan jaotella eri materiaaleihin, jolloin niiden avulla pystytään seuraamaan uusiutuvien ja uusiutumattomien raaka-aineiden kulutuksen suhdetta ja muutosta.

Kiertotalouden kannalta on olennaista, että siirrytään uusiutumattomien raaka-aineiden käytöstä yhä suuremmassa määrin kestävään uusiutuvien raaka-aineiden käyttöön ja mahdollisimman tehokkaaseen materiaalien kiertotalouteen. RMC:n avulla voidaan seurata tämän kehityksen toteutumista. Kyseinen indikaattori kertoo myös materiaalien välillisestä käytöstä, eli ottaa huomioon luonnonvarojen käytön globaaleja sekä kotimaan kulutuksen vaikutuksia. Kiertotalouden edistymisen mittaamisen kannalta on olennaista tarkastella mitä raaka-aineita kansallisella tasolla kulutetaan ja kuinka paljon.

Teollisuuden ja rakentamisen jätteiden sekä yhdyskuntajätteiden määrät ja hyötykäyttö

Materiaalien kiertotalous on keskeisessä roolissa luonnonvarojen kestävässä käytössä ja kiertotalouden toteutumisessa. Syntyvän jätteen määrä tulee saada mahdollisimman alhaiseksi hyödyntämällä raaka-aineet tehokkaasti ja toisaalta tulee myös huolehtia siitä, että sivuvirrat ja väistämättä syntyvät jätejakeet kierrätetään ja ohjataan tehokkaasti hyötykäyttöön. Tähän liittyen teollisuuden ja rakentamisen jätteiden sekä yhdyskuntajätteiden määriä ja hyötykäyttöasteita on mahdollista tarkastella materiaalien kiertotalouden toteutumisen mittareina (A5- ja A6-indikaattorit).

Tilastokeskus ylläpitää kansallista jätetilastoa, jossa seurataan jätekertymien sekä jätteiden käsittelyn määriä ja näiden muutoksia. Tilasto kattaa kaikki jäteluokat ja -jakeet kohdistettuna kansantalouden päätoimialoille ja kotitalouksiin. Tämän mukaan vuonna 2016, mineraalijätteet poisluettuna, jätteistä hyödynnettiin vuonna 2016 energiana noin 47 prosenttia sekä materiana noin 41 prosenttia, ja kaatopaikalle päätyi hieman alle 11 prosenttia. Kiertotalouden näkökulmasta erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että materiaalihyödynnyksen osuus kasvaa.

Uusiutuvan ja vähähiilisen energian osuus energian loppukäytöstä

Kiertotalouden tulee perustua uusiutuvan ja vähähiilisen energian käyttöön. Suomessa tämä on erityisen merkittävää, sillä energiasektori aiheuttaa suurimman osan ilmastopäästöistämme. Sähköntuotanto on jo suurelta osin päästötöntä, mutta kylmä ilmastomme aiheuttaa suuren lämmitystarpeen ja osa tästä perustuu edelleen fossiilisiin polttoaineisiin. Tämän lisäksi liikennesektorin energiankäytön tulee siirtyä kohti päästöttömyyttä. Energiasektorin kehitystä kohti vähähiilisyyttä voidaan seurata mittaamalla uusiutuvan tai vähähiilisen energian osuutta energian loppukäytöstä (A3-indikattori).

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljen seuraaminen

Maapallon rajoihin mahtuva elämä ei tapahdu ilman meidän kaikkien panostusta. Tämän vuoksi on tärkeää kannustaa jokaista pohtimaan omia kulutustottumuksiaan ja ilmastovaikutuksiaan. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki oli vuonna 2010 noin 11,5 ekvivalenttia tonnia hiilidioksidia ja tämän tason puolittuminen vuoteen 2030 mennessä on Valtioneuvoston keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa esitetty tavoite. Tähän liittyen on olennaista seurata, miten keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki kehittyy tulevaisuudessa. Kiertotalous tarjoaa ratkaisuja hiilijalanjäljen pienentämiseen yksilötasolla.