sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Satavuotiaan Suomen juhlinta on huipentumassa. Juhlavuosi on ollut tärkeä mahdollisuus kunnioittaa historiaamme ja palauttaa mieliin, kuinka ainutlaatuinen menestystarinamme onkaan. Se on tarina edistyksestä, joka ei ole tullut itsestään ja vain muita seurailemalla, vaan se on ollut monilta osin omien rohkeiden valintojemme ja tekojemme tulos.
Pekka Kuusen ajatusten siivittämänä me Suomessa päätimme 1960-luvulla uskoa siihen, että sosiaalipolitiikka on kuluerän sijaan investointi kansakunnan tulevaan vaurauteen. Peruskoulu-uudistuksessa me päätimme yhdessä uskoa siihen, että jokaisen lapsen oikeus laadukkaaseen opetukseen poikii hyvinvointia koko kansakunnalle.
Monet aikansa edistysaloitteet ovat kohdanneet syntyvaiheissaan kiivasta vastustusta
Nämä, kuten monet muutkin aikansa edistysaloitteet, ovat kohdanneet syntyvaiheissaan myös kiivasta vastustusta. Siitä huolimatta, Suomesta on kerta toisensa jälkeen löytynyt halua ja kykyä valita edistys yhteiskuntapolitiikan keskeiseksi päämääräksi ja punaiseksi langaksi. Uskallammeko yhä tänäänkin, satavuotiaassa Suomessa, tehdä rohkeita valintoja ja uskoa edistykseen?
Tulevaisuususkoa ylläpitämään tarvitsemme visioita, eli toivoa herättäviä näkymiä tulevasta. Asioiden ennallaan pitäminen ei riitä innostavaksi visioksi. Näköalattomuus johtaa tyhjiöön, joka voi täyttyä nopeasti ja yllättävästi jollakin hyvällä, mutta myös pahalla tai rumalla. Uskottava visio tunnistaa sellaisia muutostarpeita, joista voi nähdä merkkejä jo tässä päivässä. Samaten, vision on hyvä kiinnittyä sellaisiin vahvuuksiin ja lähtökohtiin, jotka luovat luottamusta, että meillä on kykyä tehdä visio todeksi.
Asioiden ennallaan pitäminen ei riitä visioksi
Toiveemme Sitrassa on, että yhä useampi vastuullinen yhteiskunnallinen toimija kertoisi oman visionsa, eli tarinansa siitä, minkälaista yhteiskuntaa he tavoittelevat. Tätä tavoitetta vauhdittamaan tuomme keskusteluun myös omia näkemyksiämme siitä, miltä voisivat näyttää Suomen seuraavat vuosikymmenet. Millainen voisi olla hyvinvoinnin seuraava erä?
Hyvinvoinnin Seuraavan Erän keskiössä ovat suomalaisen elämäntavan ihanteet, joissa kansallisiin ominaispiirteisiimme, kuten sisuun, yhdistyvät vaikutteet niin eurooppalaisesta kuin pohjoismaisestakin arvoperinteestä. Monet asiat, jotka meille Suomessa ovat muuttuneet itsestäänselvyydeksi, kuten vapaus, ihmisarvo, oikeusvaltioperiaatteet ja naisten asema, ovat yhä kaukaista unelmaa suuressa osassa maailmaa. Viime vuosina olemme myös saaneet havahtua siihen, että jopa Euroopan maissa on otettu taka-askelia näissä liberaalin demokratian ydinihanteina pitämissämme arvoissa. Siksi juuri nyt on edistystä palata perusteisiin ja nostaa yhteiskunnan ydinarvot näkyvästi politiikan ja yhteiskunnan kehityksen ytimeen.
Suomalaiset ydinihanteet ovat puolustamisen arvoisia
Hyvinvoinnin seuraavaa erää rakennetaan maailmassa, jota määrittävät teknologian nopea kehitys, geopolitiikan uusi kausi, sekä maapallon kantokyvyn rajat. Keskeinen vaatimus yhteiskuntapolitiikkaa kohtaan on luoda uskottava näkymä toimeentulosta, osallisuudesta ja edistyksestä aikana, jona vanhat oletukset työn ja toimeentulon, edustuksellisen demokratian ja osallisuuden sekä talouskasvun ja edistyksen välisistä yhteyksistä ovat murroksessa.
Edistyksellinen yhteiskuntapolitiikka ymmärtää maapallon kantokyvyn rajoihin sopeutumisen välttämättömyyden ja kiireellisyyden, sekä kansainvälisen yhteistyön ja -instituutioiden edut vakauden kannalta. Suomalainen vahvuus, teknologia, voidaan jatkossakin valjastaa täysimittaisesti tuottamaan hyvinvointia.
Hyvinvoinnin seuraavan erän tulisi pohjata taloudessa reiluun ja kilpailukykyiseen kiertotalouteen. Kiertotaloudella viittaamme koko talousjärjestelmän tarpeeseen muuttua siten, että taloudellinen arvonlisä onnistutaan tuottamaan ja kuluttamaan maapallon kantokyvyn rajoissa. Poikkeuksellinen vaurautemme rakentuu jatkossakin huippuosaamisen varaan. Oikeus – jopa velvollisuus – oppia läpi elämän pitäisi nostaa peruskoulu-uudistuksen vertaiseksi uudistukseksi. Hallinto ja rakenteet tulisi nähdä kuluerien ja byrokratian sijaan viheliäisten ongelmien ratkaisijana sekä kunnianhimoisina edistyksen vauhdittajina (ks. kuva alla).
Edistyksellistä yhteiskuntapolitiikkaa peräänkuuluttaessaan on tärkeää tunnustaa, että ainoastaan sellainen yhteiskuntapolitiikka saa oikeutuksen, jonka tuomat hyödyt välittyvät arjen kokemuksiksi.
Parhaimmillaan hyvinvoinnin seuraava erä näkyisi arjessa siten, että työn murroksessa syntyvä monimuotoinen uusi työ toisi toimeentuloa ja työelämän epävarmuuksia pehmentäisi perusturva, johon voi luottaa. Toimiva demokratia ja rakentava yhteiskunnallinen keskustelu sekä toiminta vahvistaisivat puolestaan kokemusta osallisuudesta. Ja jokaisella olisi mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen ja kehittymiseen läpi elämän.
Toivon rakentaminen ja ylläpitäminen on vastuullista johtajuutta
Yhteiskunnassamme moni on pettynyt. Liian moni katsoo tulevaan peloissaan. Näille tunteille on ymmärrettäviä syitä. Edessämme on haasteita, joihin on syytä suhtautua vakavasti. Silti, jokaisen, joka on huolissaan yhteiskuntamme jakautumisesta, tulisi tuntea vastuunsa toivon rakentamisesta ja ylläpitämisestä. Me voimme valinnoillamme – kuten Suomen itsenäistymisen tai Sitran perustamisen aikoihin – rakentaa hyvinvoinnin seuraavan erän. Tulevaisuus ei vain tapahdu, vaan se tehdään yhdessä. Mitä meidän pitäisi tehdä tänään, jotta tulevat sukupolvet voisivat sadan vuoden kuluttua olla ylpeitä ratkaisuistamme?
Tämä artikkeli kiteyttää Sitran ja Demos Helsingin Seuraava erä -visiotyön tuloksia. Keskustelu hyvinvoinnin seuraavasta erästä jatkuu Sitra Debatti -tilaisuudessa 9.1.2018.
Suosittelemme
Lue lisää.