Kuka lobbaisi tänään syntyvän lapsen asiaa?

Kestävä talous on sitä, että eletään niin että seuraavillekin sukupolville riittää. Oli kyse sitten luonnonvaroista, taloudesta tai hyvinvoinnista. Päivänpolttavissa poliittisissa väännöissä keskitytään usein lyhyen aikavälin ratkaisuihin, ja useamman vaalikauden päähän on monestakin syystä vaikea nähdä. Edunvalvontakoneistot on valjastettu pitämään kiinni saavutetuista eduista tai lobbaamaan rajatun piirin asiaa. Kuka lobbaisi tänään syntyvän lapsen asiaa?

Kestävän talouden tematiikkaa on pyöritelty Sitran Kestävän talouspolitiikan johtamiskursseilla nyt reilun vuoden verran. On yritetty katsoa useamman vaalikauden päähän, mutta säilyttää silti realismi tässä päivässä. Luennoilla on kuultu alustuksia esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja luonnonvarojen hupenemisesta, terveydenhuollon tulevaisuudesta, valtiontaloudesta, rahapolitiikasta, julkishallinnon johtamisesta sekä yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkityksestä hyvinvoinnissa.

Harjoituksissa on rakennettu pitkän aikavälin tavoitteita ja hallitusohjelmaa seuraaville vuosille. Kinkkinen juttu, ovat kurssit toisensa jälkeen poikkeuksetta todenneet. Kinkkinen, muttei mahdoton.

Kunkin Kestävän talouspolitiikan johtamiskurssin läpi kulkee yhteinen harjoitustyö, jonka toimeksiantajan näet kuvassa ylhäällä.

Kesäkuussa päättynyt järjestyksessä neljäs Kestävän talouspolitiikan johtamiskurssi rakensi omat viestinsä kolmen kokonaisuuden ympärille. Nämä kurssilaiset tietävät mistä puhuvat, vaikka kurssilla oppimassa ovatkin: yksi on tehnyt ikänsä politiikkaa, toinen laskee työkseen valtiontalouden numeroita, kolmannen erikoisalaa on ympäristönsuojelu, neljännen leipä tulee bisneksestä. Kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutuksen juju on monipuolinen osallistujakaarti. Jokaisen kurssin kolmisenkymmentä osallistujaa muodostavat mahdollisimman monipuolisen joukon eri alojen huippuosaajia. Ja jotta tähän päästäisiin, kurssille on käynnissä jatkuva haku.

Millaiset päätökset siis takaavat, että tänään syntyvä lapsi pääsee nauttimaan yhteiskunnan mahdollistamasta kestävästä hyvinvoinnista täyttäessään 18 vuotta vuonna 2032? Millaisilla toimenpiteillä lapselle varmistetaan kolme ateriaa ja neljä vuodenaikaa jatkossakin?

Kestävä talous on tekoja

Hienosäädön ja strategioiden aika on ohi. Suomen johtaminen on yhteisiä tekoja ja jokaisen osallistumista. Kestävän talouspolitiikan johtamiskurssi numero neljä penää johtamisen korjausliikettä: nyt tarvitaan rohkeita tekoja.

Esimerkiksi luonnonvarat, ilmasto- ja energiapolitiikka eivät enää odota pohdiskelua ja kinaamista. Suomella on mahdollisuudet hiilineutraaliksi ja energiaomavaraiseksi resurssiviisauden mallimaaksi, jos päätöksiä ja toimintaa saadaan aikaan ripeästi. Hallitusohjelmassaan konkreettisiksi teoiksi kurssi ehdottaa verotuksen painopistettä työstä ja yrittämisestä kohti saastuttamista ja uusiutumattomien luonnonvarojen kuluttamista siirtävää ekologista verouudistusta sekä lainsäädännöllä varmistettavia rahoitusmalleja, jotka kannustavat energiatehokkuutta lisääviin investointeihin. Julkisilla hankinnoilla tulisi edistää innovatiivista resurssien käyttöä ja biotaloutta, mikä loisi tärkeitä kotimarkkinareferenssejä.

Toisekseen tarvitaan yrittäjyyteen ja työhön liittyviä rakenteellisia uudistuksia, sekä hallinnon siilojen ja kyräilyn kulttuurin purkamista. Perinteinen ajattelu työstä ja työttömyydestä joutaa historiaan: työn monia muotoja on tuettava, työllisyysaste on saatava korkeammaksi ja yrittäjyyden kynnys toisaalta matalammaksi.  Sosiaaliturva ja verotus on tärkeää synkronoida paketiksi, jossa työnteko ja osallistuminen kannattavat aina.  Tähän esimerkiksi jonkinlainen perustili- tai perustulomalli olisi yksi vaihtoehto. Lisäksi verotuksen on oltava yksinkertaista ja ennustettavaa. Hyvä hallinto ja toimivat julkiset palvelut luovat kilpailuetua ja turvallisuutta, mikä synnyttää rohkeutta yrittäjyyteen ja terveeseen riskinottoon. Käytännössä yrittäjyyden kynnystä madallettaisiin esimerkiksi mahdollistamalla osa-aikayrittäjyys.

Kolmanneksi verotuksen, rakenteiden ja työnteon remonttien lisäksi, tarvitaan tekoja inhimillisen hyvinvoinnin puolesta. Sanonta kuuluu, että metsä tulee nähdä puilta. Joskus olisi nähtävä myös puut metsässä: pieni yhteiskunta tarvitsee kaikkien osaamista ja lahjakkuutta.  Suomalaista peruskoulua ja varhaiskasvatusta kurssi kehittäisi ottamaan entistä enemmän huomioon erilaiset lahjakkuudet. Konkreettisina toimenpiteinä olisivat esimerkiksi englanninkielisten hetkien tuominen kaikkiin päiväkoteihin, oppimaan oppimiseen panostaminen, yrittäjyyskasvatuksen lisääminen sekä fyysisen aktiivisuuden lisääminen kaikkiin ikäryhmiin oppimisen tukemiseksi.

Parhaillaan suuressa muutoksessa olevat sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi rakentaa aidosti ihmisten tarpeista, ei hallinnon rakenteista käsin. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi täydellistä palveluintegraatiota ja vaikuttavuuden, ei tuottavuuden mittaamista. Katsottiin asiaa sitten inhimillisen hyvinvoinnin kuin talouden näkökulmasta ennaltaehkäisy olisi viimein saatava aidosti sosiaali- ja terveyspalveluiden keskiöön. Esimerkkejä löytyy. Imatralla tätä on tehty erittäin hyvin tuloksin, ja kurssi ehdottaakin Imatran ns. hyvinvointineuvolamallin levittämistä koko maan kattavaksi toimintamalliksi.

Palvelukseen halutaan: tulevien sukupolvien puolesta lobbaava

Keinoja kestävässä taloudessa ja kestävässä talouspolitiikassa riittää, mutta tähtäimen pitää olla vaalikautta tai muutamaa kvartaalia kauempana. Maailma muuttuu, ja tänään syntyvän lapsen puolesta lobbaavalla on melkoinen työsarka. Kestävän talouspolitiikan kurssin osallistujat tekevät osuuttaan omilla areenoillaan, ja heidän viestinsä on selkeä: nyt tarvitaan tekoja. Meidän kaikkien tekoja.

Kestävän talouspolitiikan johtamiskurssilaiset blogaavat Kohti kestävää taloutta -blogisarjassa omia ajatuksiaan. Sarjan aloittivat ilmastolaista blogannut kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen sekä strategisesta ketteryydestä kirjoittanut liikenne- ja viestintäministeriön talousjohtaja Jaana Kuusisto. Blogaukset kootaan tähän ilmestyessään.

Jaana Kuusisto: Strategista ketteryyttä rohkeasti
Merja Mäkisalo-Ropponen: Suomalaiset ovat havahtuneet ilmastolain tärkeyteen
Antti Kivelä: Sote-uudistus on saatava maaliin