sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Kunnilta virtaa vuosittain lähes 20 miljardia euroa yrityksille eikä näin ollen ole työllisyyden tai aluetalouden kannalta yhdentekevää minkälaisia hankintapäätöksiä kunnat tekevät.
”En tiedä. Tekninen sektori hoitaa omansa. En osaa sanoa muista toimialoista. Leena on kai tehnyt jotain”. Tällaisia vastauksia kunnista saa, kun yrittää selvittää, kuka vastaa kuntien hankinnoista. Kunnilta virtaa vuosittain lähes 20 miljardia euroa yrityksille eikä näin ollen ole työllisyyden tai aluetalouden kannalta yhdentekevää minkälaisia hankintapäätöksiä kunnat tekevät.
Yksittäisen kunnan budjetista yhä kasvava osa kuluu hankintoihin ja monissa kunnissa osuus onkin jo palkkamenoja suurempi. Kyse on siis muustakin kuin lyijykynistä ja toimistokalusteista. Ja kuitenkin vain harvassa kunnassa hankintatoimintaa hoidetaan yhteisen strategian mukaisesti suunnitelmallisesti, yhteistyössä toimialojen ja sidosryhmien kanssa. Kun hankinnat suunnitellaan hyvin, on mahdollisuus hankkia puhdasta tekniikkaa, lähituotteita, kestäviä rakennuksia ja laadukkaita palveluita.
Keskeisin haaste resurssiviisaiden ja innovatiivisten hankintojen edistämisessä on ymmärryksen puute hankintojen merkittävyyden suhteen. Koska hankintojen merkitystä ei ymmärretä, ovat hankintojen organisointiin ja ohjaukseen varatut resurssit varsin vähäisiä sekä kunnissa että valtakunnallisesti.
Valtioneuvoston kesäkuinen periaatepäätös julkisiin hankintoihin liittyen asettaa kunnille merkittäviä haasteita liittyen hankintojen kestävyyteen, innovatiivisuuteen ja cleantech-ratkaisuihin. Tällä hetkellä tavoitteet ovat kuitenkin vielä kaukana kuntien todellisuudesta.
Hankinnat luovat ennen kaikkea mahdollisuuksia ja nämä mahdollisuudet on ymmärrettävä, jotta hankintaprosesseissa voidaan kehittyä. Tämä edellyttää parempia seurannan työkaluja, palveluiden kokoamista, osaamisen kehittämistä sekä toimivia verkostoja.
Hankintojen seurantaa on kehitettävä sekä kuntatasolla että valtakunnallisesti. Tietoa tarvitaan niin hankintojen ympäristövaikutuksista kuin elinkaari-, työllisyys- ja yritysvaikutuksista. Seurannan tulee olla luonteva osa hankintaprosessia ja toimia osana hankintatoimeen tai talousarvioon liittyviä työkaluja. Seurannan kehittyminen edellyttää, että saatavilla on käyttökelpoisia mittareita ja tutkimustietoa. Eri sopimusjärjestelmien ja -ohjelmien raportointivelvoitteita tulee yhdistää, jotta kunnilla on mahdollisuus täyttää asetetut velvoitteet.
Hankintayksiköille on tarjolla useita palveluita, työkaluja ja listoja hyvistä esimerkeistä, joita hankintayksiköt voivat hyödyntää. Palvelut ovat kuitenkin tällä hetkellä hajallaan, eikä selkeää kokoajaa ole. Hankintoihin liittyvä viestintä ja palvelut olisikin koottava yhteen, jotta tukea kaipaavat löytävät palveluiden äärelle. Innovatiivisuus, kestävyys, cleantech ja resurssiviisaus kulkevat käsi kädessä ja palveluiden yhteinen viestintä on käyttäjien näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää.
Osaamisen puute on selkeä este hankintojen kehittämiselle ja kokonaisuuden ymmärtämiselle. Vaikka tarjolla on koulutusta, tarjonta ei tunnu tavoittavan tarvitsijaa. Osallistumista voisivat helpottaa alueellisesti suunnatut syventävät koulutukset, joita lähikunnat voisivat tilata yhdessä. Yksittäiset seminaaripäivät eivät ole riittäviä syvälliseen perehtymiseen ja osaamisen kehittämiseen, mutta erilaiset valmennustyyppiset koulutukset voisivat olla toimiva tapa kartuttaa osaamista. Jos koulutuksen voisi yhdistää meneillään olevaan hankintaprosessiin ja valmentajaa voisi hyödyntää tarvittaessa prosessin eri vaiheissa, siitä olisi konkreettista hyötyä käytännön työssä.
Jotta osaaminen pitkällä tähtäimellä karttuu, olisi välttämätöntä saada lisäksi tarjolle julkisiin hankintoihin soveltuvaa korkeakoulutusta, vähintään täydennyskoulutuksena.
Kuntien hankintoja tekevät luottavat eniten muiden hankintayksiköiden asiantuntemukseen. Vertaistuen merkitys onkin suuri. Verkostoja on jo nyt tarjolla, aktiivisimmin mukana ovat yleisemmin kuitenkin suurimmat kaupungit. Kaikenkokoisten kuntien osallistumisessa alueellinen näkökulma on tärkeä mahdollisuus, sillä tällöin kaiken osaamisen ei tarvitse löytyä omasta kunnasta. Alueellisilla verkostoilla tulee kuitenkin olla kytkös valtakunnallisiin verkostoihin, jotta tieto vaihtuu. Vastaavasti valtakunnallinen koordinaatio ei saa viedä keskustelun pääpainoa pois kunnilta itseltään.
Yhteistyöllä saadaan osaaminen valjastettua yhteiseen käyttöön. Johdon tuki hankintojen kehittämiselle on kuitenkin kaiken perusta, jotta operatiivisella tasolla löytyy rohkeutta uudenlaisiin toimintatapoihin. Onnistuminen hankintojen kehittämisessä elävöittää kotimarkkinoita, vähentää kuntien päästöjä, tuo kuntiin uusia innovatiivisia käytäntöjä ja tarjoaa asukkaille ja sidosryhmille uusia osallistumisen mahdollisuuksia.
Kirjoittaja Riikka Leskinen on Valonian projektipäällikkö. Valonia on puolueeton kestävän kehityksen ja energia-asioiden asiantuntija- ja palveluorganisaatio, joka tukee varsinaissuomalaisia kuntia, yrityksiä sekä asukkaita pienentämään hiilijalanjälkeään sekä parantamaan ekotehokkuuttaan ja ympäristövastuullisuuttaan.
Riikka Leskisen esitys: Kestävät julkiset hankinnat osana resurssiviisasta yhteiskuntaa
Selvitys: Kestävät julkiset hankinnat osana resurssiviisasta yhteiskuntaa
Suosittelemme