sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Etelä-Korea päätti ryhtyä vihreyden mallimaaksi. Sitten vihreydestä ryhdyttiin tekemään bisnestä.
Eteläkorealaisen teleoperaattorin KT:n tutkimusjohtaja Sung-Bong Chang viittoilee innokkaasti kohti isoa videoseinää. Ollaan Soulin keskustassa, mutta älykkäitä sähköverkkoja valvovan ohjauskeskuksen monitoriseinälle lävähtää suora yhteys Espoon Otaniemen kampukselle.
”Saamme tänne jatkuvaa ajantasaista tietoa Otaniemen opiskelija-asuntolan energian- ja sähkönkulutuksesta”, Chang selittää.
Käynnissä on Samsungin vihreän teknologian tutkimusyksikön ja VTT:n yhteinen miljoonaprojekti, jolla testataan kiinteistöjen energiatehokkuutta lisäävää vihreää mikroverkkoteknologiaa.
”Voisimme periaatteessa etäohjata opiskelija-asunnon energiankäyttöä, mutta tässä projektissa vain tarkkailemme”, Chang kertoo.
Projektissa käytetään siis korealaisen Samsung C&T:n vihreän energian kehitysyksikön teknologiaa. Saman korealaisen konsernin, johon kuuluu myös Samsung Electronics, joka on maailman suurin elektroniikan yritys ja jonka liikevaihto on suurempi kuin Applen, Googlen ja Microsoftin yhteensä.
Korealaiset tuotteet, palvelut ja vihreä teknologia ovat kohta kaikkialla.
Minulta kysytään usein, miten Etelä-Korea pitää yllä globaalia kilpailukykyään ja muuttuu ketterästi maailman markkinoiden nopeissa käänteissä sekä kilpailussa jättimäisen Kiinan ja innovatiivisen Japanin välissä.
Miksi Samsung on maailman johtava kännyköiden ja kulutuselektroniikan valmistaja? Miksi maailma ostaa korealaisia autoja, laivoja ja teollisuuskomponentteja? Miksi Korea koordinoi vihreää kasvua ja taloutta G20-ryhmässä?
Syynä on se, että Korealla on visio siitä, mikä on sen paikka tulevaisuudessa.
Etelä-Korea nousi 2000-luvun loppupuolella maailman johtavaksi tietoyhteiskunnaksi. Koreassa on ratkaistu ja tuotteistettu lähes kaikki ne rekisteripalveluiden ja sähköisten palvelujen ongelmat, joiden kanssa Suomi on istunut vuosia paikallaan.
Viisi vuotta sitten Soulissa havahduttiin siihen, että energian ja raaka-ainevarantojen saatavuus ja riittävyys ovat tulevaisuudessa Korealle aivan keskeisiä kysymyksiä. Onhan Etelä-Korea ollut maailman kymmenenneksi suurin energiankuluttaja ja yksi suurimmista kasvihuonekaasujen tuottajista. Se on myös joutunut tuomaan lähes kaiken tarvitsemansa öljyn ja kaasun ulkomailta.
Kansallinen visio ja strategia oli siis pantava uusiksi.
Vuonna 2008 Korea juhli 60-vuotista itsenäisyyttään. Juuri virkaan astunut presidentti Lee Mung-bak julisti silloin maalle vihreän kasvun vision seuraavaksi 60 vuodeksi.
Vihreän kasvun visiossa Korea on hakenut ratkaisuja siihen, miten perinteinen yhteiskunnallinen kehitys ja talouden dynamiikka käännetään tukemaan vastuullista, vähähiilistä ja kestävää taloutta. Miten uudistaa saastuttavia teollisia prosesseja? Miten kehittää vesihuoltoa? Miten vähentää merkittävästi kasvihuonekaasuja sekä raaka-aineiden ja energian tuhlausta?
Korea on kungfutselainen yhteiskunta, jota johdetaan länsimaihin verrattuna yhä hierarkkisesti. Linjaukset tekevät johtajat.
Kun päätös pyrkiä maailman johtavaksi matalan hiilijalanjäljen ja vihreän kasvun mallimaaksi oli tehty, ryhdyttiin neljä vuotta sitten töihin.
Kansainvälinen Climate Governance -tutkimuslaitos on arvioinut, että yritykset ja hallitus sijoittavat Koreassa vihreän talouden kehittämiseen lähemmäs 40 miljardia euroa vuoteen 2013 mennessä.
Kolmen viime vuoden aikana vihreään liiketoimintaan investoineet korealaisyritykset ovat kasvaneet yli kaksi kertaa nopeammin ja olleet nelinkertaisesti parempia työllistäjiä kuin perinteiset yhtiöt.
On arvioitu, että investoinnit vihreään kasvuun ovat luoneet tänä vuonna 27.000 työpaikkaa. Vuoteen 2015 mennessä vihreälle alalle arvioidaan syntyvän yli satatuhatta uutta työpaikkaa.
Vihreän teknologian tuotteita ja palveluja tekevien yritysten on laskettu tuovan vientituloja kolmessa vuodessa yli 30 miljardia euroa.
Korealaiset ovat siis pragmaattista kansaa: samalla kun luodaan uutta talouskasvua ja uusia työpaikkoja, voidaan toimia vastuullisesti.
Sen sijaan aatteellista vihreyttä tai vihreää poliittista liikettä eurooppalaisessa mielessä Koreassa ei ole.
Viime parlamenttivaaleissa pieni vihreä puolue sai niin vähän ääniä, että se poistettiin puoluerekisteristä.
Kansalaisten arjessa vihreys on näkynyt julkisten palvelujen vihertymisenä: julkinen liikenne siirtyy kaasu- ja polttokennobusseihin, jokien reuna-alueita jalostetaan virkistysalueiksi, uusia pyöräkaistoja lisätään, kattopuutarhoja rakennetaan ja vihreä eco-merkki ilmestyy lähes kaikkiin brändeihin. Tavaroita paketoidaan kaupoissa design-kierrätysmateriaaleihin.
Koreassa pidetään presidentinvaalit 19. joulukuuta. Ehdokkaita on kolme.
Meidän eurooppalaisten ja itäaasialaisten politiikan tekemisessä on iso ero. Kun lännessä poliittinen dynamiikka syntyy ideologioiden ja yhteiskunnallisten jännitteiden kautta, itäaasialaiset pyrkivät olemaan aina ensin käytännöllisiä. Idässä poliittiset puolueet rakentuvat johtajahahmojen ja persoonien, eivät ideoiden ympärille.
Jo ennen kuin Korea valitsee uuden presidentin, käyvät ehdokkaat taustaneuvotteluja virkamiesten, suurteollisuuden ja yrityselämän sekä muiden vaikuttajaryhmien – myös kansalaisjärjestöjen – kanssa.
Korean kansallinen strategia on siis neuvoteltu, päätetty ja valmiina jo ennen vaalituloksen valmistumista. Sitten maailman ehkä tehokkain toimeenpanoyhteiskunta käärii hihansa.
Suosittelemme