Mikko Kososen juhlapuhe Sitran 50-vuotisjuhlassa

Sydämellisesti tervetuloa Sitran 50-vuotisjuhlaan! On hienoa nähdä, että näin moni teistä pääsi mukaan juhlistamaan merkkipäiväämme. Tämä on meille suuri ilo ja kunnia!

Tämä ilta tulee olemaan oodi suomalaiselle tulevaisuustyölle ja sen tekijöille: juhlistamme merkkipäiväämme sitralaiseen tapaan tiiviisti tulevaan katsoen, sekä taide-elämyksistä että yllättävistäkin kohtaamisista nauttien.

****

Haluaisin tähän alkuun palata hetkeksi viidenkymmenen vuoden taakse. Tämä takanani näkyvä valokuva on otettu eduskuntatalon portailla juuri ennen viisikymmentä vuotta täyttävän Suomen kunniaksi järjestettyä juhlaistuntoa 5.12.1967.

Yhteiskunnallinen tilanne Suomessa oli tuolloin äärimmäisen haastava… Enkä nyt viittaa tuohon haastavaan säähän enkä konepelti pystyssä olevaan autoon… Talous oli tiukalla, ja sodanjälkeisen ajan maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta oltiin ryminällä siirtymässä teollisuusmaaksi. Muuttoliike kuljetti väkeä maalta kaupunkeihin, eikä sosiaalisilta ongelmiltakaan vältytty. Viisikymmenvuotias itsenäinen Suomi oli valtavan muutoksen kourissa.

Eduskunnassa oltiin kuitenkin valmiita ajattelemaan isosti ja panostamaan tulevaisuuteen. Juhlaistunnon listalla odotti vain yksi aihe: eduskunnan lahja itsenäiselle Suomelle. Henki oli korkealla ja tahto sekä tunne elivät ryhmäpuheenvuoroissa vahvana: yhteistyöllä tämä maa nousee!

Kansainvälisestikin ainutlaatuinen päätös tehtiin yksimielisesti. Suomi sai sadan miljoonan markan arvoisen rahaston, jonka tehtäväksi annettiin parempi huominen. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitra oli perustettu.

*****

Tuosta päivästä on muutaman viikon kuluttua 50 vuotta.

Nyt jälkikäteen voi hyvin todeta, että Sitran perustaminen 50 vuotta sitten oli rohkea ja aikaansa edellä oleva teko. Suomi tarvitsi toimijan, jonka tehtävänä oli haastaa vallitsevia käytäntöjä, selvittää vaihtoehtoisia tulevaisuuden skenaarioita, rakentaa yhteistyötä yli rajojen sekä kokeilla uusia toimintatapoja.

Tämä tarve ei ole vuosikymmenten aikana poistunut eikä vähentynyt, päinvastoin. Mitä monimutkaisempi ja nopeammin muuttuva maailma, sen enemmän meillä on tarvetta Sitran kaltaiselle tulevaisuusorganisaatiolle.

****

Mikä sitten tekee Sitrasta niin omaleimaisen – jopa niin, että sitä voisi instituutiona kutsua eräänlaiseksi ‘sosiaaliseksi innovaatioksi’?

Ensinnäkin se, että Sitra voi riippumattomana, suoraan eduskunnan alla toimivana organisaationa tarttua vaikeisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin kuten ilmastomuutos ja digitalisaatio, jotka tyypillisesti leikkaavat läpi koko yhteiskunnan.

Ja toiseksi, taloudellinen riippumattomuutemme mahdollistaa riskinoton julkisen ja yksityisen sektorin puolesta, joka taas on välttämätöntä suurta epävarmuutta omaavissa tulevaisuusprojekteissa.

*****

Tänään julkaisemamme historiajulkaisu kuvaa hyvin miten Sitra on aikojen kuluessa toteuttanut tätä muutosagentin rooliaan.

Mehän olimme aina 1980-luvun puoliväliin asti ensisijaisesti T&K-rahoittaja, kunnes Tekes perustettiin tekemään tätä työtä valtion budjettirahoituksella.

Seuraavassa vaiheessa 80-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkuun Sitra oli ensisijaisesti pääomasijoittaja, kunnes tälle markkinalle oli tullut riittävästi pysyviä toimijoita. Molempina aikakausina Sitra oli siis uuden käynnistäjä, joka oikean ajankohdan koittaessa siirsi tehtävät pysyville toimijoille.

Tästä muutosagentin roolista tulikin sitten 2000-luvun puolivälissä Sitran päätehtävä.

Moni asia on aikojen saatossa muuttunut, mutta jotkut asiat ovat pysyneet samoina. Yksi sellainen on sekä sosiaalisesti että ekologisesti kestävä kehitys. Jo Sitran ensimmäinen yliasiamies, koko tulevaisuusrahasto-idean isä ja raskaansarjan talousvaikuttaja Klaus Waris ymmärsi aikanaan elämänlaadun ja ympäristökysymysten tärkeyden kestävän talouskasvun mahdollistajina. Tässä asiassa olemmekin Sitrassa kulkeneet Wariksen jalanjäljissä koko 50-vuotisen historiamme ajan. Olemme aina pyrkineet tasapainoiseen taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kehitykseen – silloinkin kun lyhyen tähtäimen talouskasvu on aika ajoin dominoinut yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa.

****

Kuten vuonna 1967, Suomi on jälleen suuren murroksen kynnyksellä. Miten tästä eteenpäin? Sitran näkemyksen mukaan Suomella on pienenä, hyvin koulutettuna ja yhteistyökykyisenä maana erinomaiset mahdollisuudet toimia myös seuraavan sukupolven hyvinvointiyhteiskunnan edelläkävijänä. Tähän viittaa myös uusi, tänään julkaistava visiomme ”Hyvinvoinnin seuraava erä”.

Sotien jälkeisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminenhan on ollut jopa kansainvälisesti katsoen menestystarina vailla vertaansa. Se on tarina edistyksestä, joka ei ole tullut itsestään ja vain muita seurailemalla, vaan se on ollut monilta osin omien rohkeiden valintojemme ja tekojemme tulos.

Pekka Kuusen ajatusten siivittämänä me Suomessa päätimme 1960-luvulla uskoa siihen, että sosiaalipolitiikka on kuluerän sijaan investointi kansakunnan tulevaan vaurauteen. Peruskoulu-uudistuksessa me päätimme yhdessä uskoa siihen, että jokaisen lapsen oikeus laadukkaaseen opetukseen poikii hyvinvointia koko kansakunnalle.

Nämä, kuten monet muutkin aikansa edistysaloitteet, ovat kohdanneet syntyvaiheissaan myös kiivasta vastustusta. Siitä huolimatta, Suomesta on kerta toisensa jälkeen löytynyt halua ja kykyä valita edistys yhteiskuntapolitiikan keskeiseksi päämääräksi ja punaiseksi langaksi.

****

Uskallammeko yhä tänäänkin, satavuotiaassa Suomessa, tehdä rohkeita valintoja ja uskoa edistykseen? Koska uskalluksesta ja uskostahan tässä pitkälti on kyse. Mitä sumeampi  näkymämme tulevaisuuteen on, sen tärkeämpään rooliin meitä ohjaavat arvot nousevat.

Moni asia, joka meille Suomessa on muuttunut itsestäänselvyydeksi – kuten vapaus, ihmisarvo, oikeusvaltioperiaatteet ja naisten asema – ovat yhä kaukaisia unelmia suuressa osassa maailmaa. Viime vuosina olemme myös saaneet havahtua siihen, että jopa Euroopan maissa on otettu taka-askelia näissä liberaalin demokratian ydinihanteina pitämissämme arvoissa.

Siksi juuri nyt on edistystä palata perusteisiin ja nostaa suomalaisen yhteiskunnan ydinarvot näkyvästi politiikan ja yhteiskuntakehityksen ytimeen.

****

No mitä asioita me Sitrassa haluaisimme korostaa Hyvinvoinnin seuraavassa erässä?

Kaiken yhteiskuntapolitiikan ja toiminnan lähtökohtana pitää mielestämme olla maapallon kantokyvyn rajoihin sopeutuminen sekä kansainvälisen yhteistyön aktiivinen kehittäminen.

Näiden reunaehtojen puitteissa meidän on pyrittävä kääntämään lineaariseen kulutukseen perustuva talousmallimme kohti reilua ja kilpailukykyistä kiertotaloutta, jossa Suomi voi luoda ratkaisuja globaaliin kestävyyskriisiin. Meidän tulee myös panostaa merkittävästi nykyistä enemmän elinikäiseen oppimiseen, jossa tavoitteenamme tulisi olla, ei enempää eikä vähempää kuin peruskoulu-uudistukseen verrattavissa oleva kehitysloikka. Muuten emme pysy alati kiihtyvän teknologiakehityksen kärjessä emmekä saa täysimääräisesti hyödynnettyä esimerkiksi datatalouteen liittyvää potentiaaliamme. Uusien mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen taas edellyttää tiivistä yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä, jossa Suomi on perinteisesti ollut vahva. Suomen kansainvälisestikin kiitelty hallinto tulisikin jatkossa nähdä kuluerän ja byrokratian sijaan kunnianhimoisena edistyksen vauhdittajana.

Yhteiskunnassamme moni on myös pettynyt ja liian moni pelkää. Näille tunteille on ymmärrettäviä syitä. Siksi hyvinvoinnin seuraavan erän tulisikin näkyä ihmisten arjessa siten, että työn murroksessa syntyvä monimuotoinen uusi työ toisi toimeentuloa ja työelämän epävarmuuksia pehmentäisi perusturva, johon voi luottaa. Toimiva demokratia ja rakentava yhteiskunnallinen keskustelu sekä toiminta vahvistaisivat puolestaan ihmisten kokemusta osallisuudesta.

Edessämme on haasteita, joita ei voi vähätellä. Silti jokaisen joka on huolissaan yhteiskuntamme jakautumisesta, tulisi tuntea vastuunsa myös toivon rakentamisesta ja ylläpitämisestä. Edessä oleva tulevaisuus on niin kuin tähänkin asti sumuinen, mutta täynnä mahdollisuuksia!

*****

Me voimme siis valinnoillamme – kuten Sitran perustamisen aikoihin – rakentaa hyvinvoinnin seuraavan erän.

Tästä samasta asiasta on kyse myös tänään täällä Heurekassa avattavassa Seitsemän sisarusta tulevaisuudesta -näyttelyssä.  Sen tavoitteena on herättää oivaltamaan tämän päivän valintojemme merkitys tulevaisuuden kehitykselle.

Myös ihan kohta huipennuksensa saava Ratkaisu 100 -haastekilpailu pyrkii konkreettisella tavalla etsimään ratkaisuja yhteen lähitulevaisuutemme kipeimpään haasteeseen: Miten kaikkien osaaminen saataisiin käyttöön, ja toisaalta miten kaikkien osaaminen huomattaisiin ja tunnustettaisiin. Toivottavasti tämän kilpailun ideat leviävät laajasti suomalaiseen yhteiskuntaan ja miksei maailmallekin.

****

Vuonna 1967 tilanne Suomessa oli monella tapaa vaikea, mutta siitä noustiin ajattelemalla isosti ja puhaltamalla yhteen hiileen. Vuonna 2017 tilanne Suomessa on erilainen, mutta ei helppo nytkään. Lääkkeet ovat kuitenkin samat: tarvitaan isoa ajattelua, rohkeita kokeiluja ja yhteen hiileen puhaltamista. Tulevaisuushan tehdään, ja se tehdään yhdessä.

Vielä kerran lämpimästi tervetuloa Sitran 50-vuotisjuhlaan!