Millä pääsemme hankehumpasta eroon?

Neljän podcastin sarjan kolmannessa jaksossa pureudumme siihen, miten erillisten ja osin päällekkäisten hankkeiden sijaan keskitytään tekemään yhteisvoimin vaikuttavampaa kehitystyötä. Sarjassa käsitellään osaamisen merkitystä alueen elinvoiman rakentamisessa. Podcast-sarja Millä osaamisella alue menestyy? on osa Sitran Osaamisen aika -podcasteja.

Kun meneillään olevista hankkeista on ajantasainen kuva, huomataan, ketkä tekevät ja mitä, mille kohderyhmille ja keiden kanssa. Päällekkäisyydet paljastuvat. Kokonaiskuva auttaa ajamaan kehittämistoimintaa samaan suuntaan, isommin ja vaikuttavammin. Myös ohjauksen, rahoituksen ja lainsäädännön kehittämistarpeet paljastuvat. Entä jos karsisimme hankepuheesta kaiken kuorrutuksen ja keskittyisimme tekemään merkityksellistä kehitystyötä yhteisvoimin?

Sitran kolme vanhempaa neuvonantajaa Tapio Huttula, Timo Matikainen ja Jaana Villanen pohtivat ja jakavat kokemuksia Sitran keväällä 2021 yhdeksän alueen kanssa tekemästä Alueiden osaamisen aika -työstä.

Ota jaksot kuunteluun, jos olet kiinnostunut alueiden eväistä menestyä, osaajapulaan vastaamisesta, ennakoivasta ja tietoon pohjautuvasta tulevaisuustyöstä, osaamisen uudistamisesta, yhdessä oppimisesta tai alueen toimijoiden muutoskyvyn kasvattamisesta.

Kuuntele jakso sivun yläosan linkistä, Spotifystä tai Apple Podcasts -palvelusta. Jakson voi myös lukea allaolevasta tekstistä. Halutessasi voit kuunnella myös vartin pituisen esittelyjakson sarjaan.

Sarjan muissa jaksoissa pohdimme:

• Miksi alueiden on itse löydettävä ratkaisunsa elinvoimaan? – jakso 1
• Onko alueilla pula osaamisesta vai osaajista? – jakso 2
• Voiko ketunhäntä kainalossa tehdä elinvoimatyötä? – jakso 4

Tervetuloa Twitteriin keskustelemaan aiheesta tunnisteella #osaamisenaika tai liittymällä Facebook-ryhmään Alueiden osaamisen aika.

Osaamisen aika -podcast pohtii elinikäisen oppimisen tulevaisuutta ja sitä, miten se tulevaisuus tehdään. Podcast on osa Sitran Osaamisen aika -projektia, joka vauhdittaa kokonaisvaltaisen elinikäisen oppimisen politiikan rakentumista Suomeen.

Jakso tekstinä

Merkkien selitykset

• [?] = sanan kirjoitusasusta ei voi olla täysin varma, mutta merkitys on ainakin sinne päin. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [sana? 00:15:44]
• [??] = sanasta ei voinut saada selvää, joten se on täysin epävarma tai sitä ei voitu kirjata ylös lainkaan. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [?? 00:15:44]
• [tekstiä] = äänet tai litteroimatta jätetyt kohdat merkitään tekstiin hakasulkeisiin.

Tapio Huttula [00:00:08]: Tämä on Sitran Osaamisen aika -podcast, joka pohtii elinikäisen oppimisen tulevaisuutta ja sitä, miten se tulevaisuus tehdään. Minä olen Tapio Huttula Sitrasta. Kuuntelet jaksoa neljän podcastin sarjasta, jossa me paneudumme osaamisen merkitykseen alueiden kestävän ja elinvoimaisen tulevaisuuden rakentamisessa. Jaamme kokemuksia Sitran keväällä ’21 yhdeksän alueen kanssa tekemästä alueiden Osaamisen aika -työstä. Kanssani keskustelemassa ovat vanhemmat neuvonantajat Timo ”Timi” Matikainen ja Jaana Villanen Sitrasta. Olisiko aika karsia hankepuhe kaikenlaisesta kuorrutuksesta ja keskittyä merkityksellisiin vaikutuksiin? Tervetuloa kuuntelemaan. Tässä jaksossa pohditaan alueiden kehittämistoiminnan tilaa ja yhteistyön kehittämistarpeita. Samalla pohditaan elinvoimatyöhön vaikuttavia rakenteita, olivat ne sitten rahoitusta, ohjausta tai lainsäädäntöä. Miten ne toimivat ja miten toiminnan pitkäjänteisyys ja tavoitteellisuus toteutuvat? Jaksossa mietitäänkin sitä, mitä pitäisi tehdä, että alueella olisi mahdollisimman hyvät välineet edistää yritystoimintaa ja alueen elinvoimaa.

Timo Matikainen [00:01:26]: Tämä onkin todella mielenkiintoinen tämä uusi väline, tämä visuaalinen hankeportfolio teki jotenkin minuunkin vaikutuksen, että monenlaisia osakesalkkuja olen urani aikana nähnyt, mutta tämä oli jotain erityisen hienoa, että siinä näkyy tämä, ketkä toimijat ovat niitä, ketkä tekevät hankkeita, mitä hankkeita täällä on, mihin kohderyhmiin kohdistuvat, kenen kanssa niitä hankkeita tehdään, eli se tilannekuva tästä koko hankemaailmasta, mikä alueella on tällä hetkellä menossa, niin avautui todella mielenkiintoisella tavalla ja siitä seurasi kyllä paljon hyviä keskusteluita.

Jaana Villanen[00:01:50]: Uusi tapa tarkastella hankkeita sen sijaan, että me teemme pitkän sellaisen raportin tai selvityksen jälkikäteen, niin jotenkin tarkasteltaisiin niitä reaaliaikaisesti ja saataisiin paremmin yhdellä katsonnalla, yhdellä visuaalisella kuvalla otetta siitä, mitä kaikkea meillä on meneillään.

Tapio Huttula [00:02:09]: Niin, tämä kokonaistilannekuvan luonti olisi varmaan ehkä se hyvä lähtö sille, mutta minä näen siinä sellaisen välineen, joka voisi olla alueella kokoaikaisessa käytössä, jolla ikään kuin varmistettaisiin sitä, että ne tulevatkin hankkeet olisivat sitten yhdessä paremmin suunnattuja, niillä olisi selkeät tavoitteet ja pystyttäisiin ikään kuin sitä kaikkia kehittämistoimintaa ajamaan samaan suuntaan, koska se, mikä tässä keskustelussa nousi sitten esille oli tämä strategia. Kysymys on juuri siitä, että tiedämmekö me kaikki toimijat, että mitä muut tekevät ja ollaanko mietitty sitä, miten eri hankkeet voisivat tukea toisiaan ja lisätä sitä tekemisen vaikuttavuutta.

Jaana Villanen[00:02:53]: Mehän näemme hankkeet monesti vähän negatiivisessa valossa ja puhumme paljon sellaisesta hankehumpasta ja sehän on toisaalta tietenkin myös totta ja aika paljon sitä myös alueiden keskustelussa tuli, että aika paljon menee aikaa sellaisen raportointiin ja kun hankkeet ovat lyhytkestoisia, niin niistä saattaa mennä aimo osa siihen, mutta jos me kykenisimme jotenkin ajattelemaan sitä, kun nehän ovat kuitenkin tärkeä väline kehittämistyössä, että millä tavoin me voisimme hyödyntää niitä entistä paremmin, niin siihen tällainen uudenlainen tapa tarkastella, uudenlainen tapa integroida sitä tietoa ja välittää sitä tietoa, niin voisi mahdollistaa ihan uudelle tasolle sen kehittämistyön viemisen ja toisaalta myös hankkeiden vaikuttavuuden siellä alueilla.

Timo Matikainen [00:03:36]: Todellakin, tämä turhauma kokemus hankehumpasta tuli kyllä monessa kohtaa esille. Samaan aikaan kun puhuttiin, että nämä hankkeet ovat ihan välttämättömiä tämän alueen elinvoiman ja yritystoiminnan edistämisessä, eli kyllä meillä voisi olla paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa edistää tätä yritystoiminnan menestymistä näillä hankkeilla, mutta niitä kriittisiä havaintoja oli tosiaankin paljon ja jos otan yhden sellaisen, mikä minun korvaani särähti oli se, että monessa hankkeessa täytetään enemmän muotovaatimuksia kuin aidosti jonkun yritystoiminnan intressejä, että yritykset tulevat jotenkin vasta jälkijunassa, kun hanke on jo perustettu, niin yritetään etsiä, että kuka tästä hyötyisi ja tässä useammallakin alueella tehtiin jo päätöksiä, löytyy sieltä tahtolauseesta, että yritykset mukaan, ennakoidaan sitä. Mikään ei estä meitä olemasta aktiivinen suhteessa yrityksiin ja heidän tarpeisiinsa.

Jaana Villanen [00:04:38]: Kyllä, tässä tietenkin tullaan siihen yhteistyöhön äärimmäisen paljon, että millä tavoin se tiedotus ja kolmikanta toimii siellä alueella, jotta yritykset ovat myös tietoisia, että jokin hanke on meneillään, koska silloin, kun meillä on tietty aikataulutus, niin saattaa olla, ettei ole välttämättä tiedossa niitä soveltuvia yrityksiä. Tässä tällainen aluetuntemus ja se tilannekuva ovatkin äärimmäisen tärkeä. Aika monessa hankkeessa oli juuri tämä, mitä nousi esiin, että yritykset eivät olleet niissä osatoimijoina mukana ja tämä on varmasti sellainen, jossa useallakin alueella ja ylipäätään alueella kannattaa nähdä vaivaa ja tarkastella, millä tavoin yritykset integroitiin, niin kuin Timi sanoit, niin aikaisemmin mukaan siihen työhön.

Tapio Huttula [00:05:26]: Tämä tuli hyvin esille siinä kakkostilan foorumissa, jossa tämän hankeportfolion keskustelun ja käsittelyn jälkeen pyydettiin alueen toimijoilta arviota siitä, että miten tämä meidän alue toimii ja suurin piirtein voi sanoa, että joka alueella juuri heikoimmat arvosanat saanut vaihtoehto oli se, että hankkeiden tuottamat lopputuotokset ja opit saadaan vietyä riittävän hyvin käytäntöön, niin siihen ei uskottu, se oli heikoin. Eli uskon ja se tuli siinä keskustelussakin esille, että jos ajatellaan, että halutaan vaikuttaa jonkun toimialan yritysten tilanteeseen, niin jos ne yritykset kokevat tulleensa mukaan pyydettyä vasta siinä vaiheessa, kun lappu on melkein täytetty, niin heidän tarpeet ei ole varmastikaan tulleet oikealla tavalla siihen mukaan, niin silloin myös se vastaanotto niille hyville tiedoille tai tuloksille ei ole sellainen samanlainen, kuin ne yritykset ja niiden toimijat olisivat olleet siinä suunnittelussa heti lähdössä ja tienneet, että nyt tässä tulee jotenkin juuri meidän ongelmiin ratkaisuja, silloin se vastaanottokin on erilainen. Tämä oli jotenkin jännä, tämä viesti tuli joka alueelta.

Timo Matikainen [00:06:38]: Tämä tuli ihan joka alueelta. Mutta miettikää nyt tilannetta, että meillä olisi jokin konserni, jossa on kehitysinvestointeja, joista muut konsernin osa-alueet eivät tiedä.

Jaana Villanen[00:06:51]: Tällainen hankeportfolio voisi olla jatkuvasti käytössä, minun mielestäni se on äärimmäisen hyvä ajatus, koska silloin me jotenkin emme myöskään, tehtäisiin enemmän sitä vaikuttavuuden seurantaa ja toisaalta me tarkastelimme sitä koko ajan, siitä tulisi tapa tarkastella hankkeita ja jotenkin haluaisin ajatella, että se myös ehkä toisi liiketoiminnalle sitä vaikuttavuutta, mitä yrityksille syntyy, niin sen kautta ja siinähän me pääsemme myös tarkastelemaan hankkeita toimialoittain, eli voidaan hakea erilaisia painopisteitä ja toisaalta myös sitä, että mitä on meneillään, niin ei lähdetä sitten seuraavassa hankkeessa välttämättä painottamaan juuri niitä asioita, joita on jo menossa ja tämähän on äärimmäisen resurssitehokasta aluetyön ajattelua. Jotenkin haluaisin myös ajatella, että tällainen tapa toimia tuo sitä vaikuttavuutta ja toisaalta myös kiinnostavuutta sitä aluetta kohtaan, että kyllähän yritykset ovat kiinnostuneita sijoittamaan alueelle, jossa oikeasti panostetaan hanketyössä niihin yritysten toimintaedellytyksiin ja yrityksen lähtökohtiin ja siitähän se loppupeleissä kuitenkin, jos ajattelemme elinvoimaa, niin kaiken kaikkiaan on kyse.

Tapio Huttula [00:08:00]: Kyllä ja tässä ei voi liikaa sitä laajan yhteistyön merkitystä korostaa, koska tässä käy vähän niin kuin saman tyyppisesti helposti, kun mistä valtionhallintoa syytetään, että ne menevät sektoreittain tai hallintoaloittain ja toiset alat eivät tiedä niinkään, että mitä siellä tapahtuu, niin jos ei alueella ole sitä yhteistä ymmärrystä, että mitä täällä on menossa ja mikä se meidän iso yhteinen tavoite on, niin on helposti toimijoiden omia strategioita. Tehdään kyllä strategiatyötä, mutta katsotaanko niitä päällekkäin ja varmistetaan sitä, että löydetään ne asiat, missä pitää tehdä isommalla porukalla vaikuttavammin juttuja ja tähän tämä vuorovaikutus ja joku toimintamalli, millä varmistetaan, että ne alueen toimijat käyvät sitä jatkuvasti ja ovat sitä kautta myös perillä, mitä muualla tapahtuu ja voivat liittyä ajoissa siihen suunnitteluun, mitä jossakin muualla on menossa, jos ne intressit ikään kuin yhtyvät.

Jaana Villanen[00:09:01]: Juuri se, että minun mielestäni hankkeiden heikkous on se, että jotenkin me näemme, että siinä on alku ja loppu, mutta jos me ajattelemme, että se muutos on jatkuvaa, niin millä tavoin me rakennamme ne hankkeetkin jotenkin, että toinen hanke pystyisi jatkamaan jotenkin siitä hyvästä, mitä edellisessä hankkeessa on tehty ja vaikka sitten olisi niin, että jossakin hankkeessa ei ole päästy siihen, mikä on ehkä ollut se tavoite, niin ei välttämättä tarkoita kuitenkaan sitä, ettei se voisi olla tietyllä tavalla onnistuminen, jos siitä jatketaan sitä työtä, eli otetaan ne opit, kehitetään sitä ja huolehditaan siitä, ettei niistä tule sellaisia irrallisia paloja, joita tehdään, koska juuri silloin tämä strateginen ajattelu jää vajaaksi.

Timo Matikainen [00:09:43]: Juuri noin, niin kuin Jaana sanoit. Tämä irrallisuus pitäisi poistaa sitä hankeohjauksesta ja nyt näyttää siltä, että nämä alueiden ihmiset kumartaa ulkopuolelta asetettujen päämäärien, tavoitteiden, reunaehtojen suuntaan, kun niiden pitäisi kumartaa sen alueen todellisten intressien, tarpeiden suuntaan. Eli se, kenen kanssa alueiden tulevaisuudesta keskustellaan, niin heille pitäisi raportoida siitä, että mihin meidän kannattaa hankerahaa käyttää ja siitä, että mitä vaikuttavuutta sillä hankkeella saatiin aikaiseksi. Nyt siellä monessa puheenvuorossa nousi esiin se turhauma, että me täytämme muotovaatimuksia ja kontrollimekanismeja sen sijaan, että saisimme keskustella sen hankkeen rahanjakajan kanssa siitä, että mitä oikeita merkityksiä ja hyötyjä saatiin aikaiseksi meidän alueen elinvoimalle, että tämä on todella iso ja merkittävä kehityskohde.

Tapio Huttula [00:10:35]: Niin, jos puhutaan aluepolitiikan tai elinvoimapolitiikan kehittämisestä, niin me haemme vähän uutta tasapainoa, että mikä on se valtakunnallisen toimijan rooli asettaa niitä isoja kehikkoja, varmistaa sitä hyvää tietoa siinä alueen päätöksenteossa ja kuitenkin mahdollistaa näillä tukitoimilla, että se kehittäminen lähtee sieltä alhaalta ylöspäin. Helposti ne hyvät tavoitteet, mitkä asetetaan valtakunnan tasolla, niin ne ovat niin siellä vaikuttavuustavoitteiden tasolla, niin siinä on iso gäppi siihen konkreettisen tekemisen ja yhden hankkeen tuloksiin, että meidän pitäisi pystyä varmistamaan, että sinne tulee niitä vaikuttavuus tavoitteita, niitä oikeita muutoksia, mitä sillä haetaan sillä tekemisellä, jotta joskus ne isot vaikuttavuustavoitteet toteutuisivat.

Timo Matikainen [00:11:27]: Tämä ei ole lyhyt polku tämä vaikuttavuustavoitteiden asettaminen, se on oikeasti vaikeaa. Olemme Sitrassa painineet tämän ongelman kanssa ja minun mielestäni olemme saaneet hyvää kehitystä siinä aikaiseksi, mutta emme ole vieläkään perillä ja ainakin 10 vuotta tästä vaikuttavuudesta on puhuttu. Tämä on todella tärkeä keskustelunaihe ja se vaikuttavuustavoitteiden kyky saataisiin aikaiseksi, on helppo todeta, että hankkeen lopputuotteeksi tulee tällaisia juttuja, mutta eiväthän ne ole mitään vaikuttavuustavoitteita vielä. Koko tämä tavoiteasetannan metodologia pitäisi saada aloilla muuttumaan ja nämä ihmiset keskenään pohtimaan niitä seurauksia, mitä näistä yhdessä tehdyistä jutuista saadaan aikaiseksi.

Jaana Villanen [00:12:06]: Ehdottomasti juuri näin ja ehkä siihen hankevalmisteluun, jos ajattelemme jälleen kerran sitä perustaa, aina minä lähden tästä perustasta liikkeelle, niin se on todella tärkeää, että miten me lähdemme liikkeelle, ketä me otamme siihen mukaan, millä tavoin sitä hanketta suunnitellaan, eli mikä on se lähtökohta ja toisaalta, että mikä on se ongelma, mitä me haluamme siellä oikeastaan ratkaista ja kuka lähtee määrittelemään, että mitkä ovat ne avaintahot, jotka pitäisi saada mukaan, että ei tehdä hanketta sen takia, että tehdään hanke, vaan lähdetään oikeasti miettimään, mikä on meillä, jossa tietenkin, jos ajatellaan sitä tilannekuvaa, niin on äärimmäisen tärkeää, että tämä on meidän tilannekuva, mitkä ovat niitä keskeisiä ilmiöitä, keskeisiä ongelmia, mihin me lähdemme hakemaan ratkaisua ja mietitään, kenelle tämä on sellainen todellinen ongelma, vaikkapa yritykselle, kenelle toimintaedellytysten syntymiseksi tämä on välttämätön ratkaista ja tätä kautta me pääsemme sellaiseen osallistavampaan, mitä Tapio nostit, toimintatapaan myös siellä alueella, että me jotenkin käytämme ja näemme vaivaa entistä enemmän ja sitä kautta tullaan tähän vaikuttavuusketjuun, mitä sinä nostit Timi, että ne ovat myös vaikuttavampia, kun me jotenkin teemme siellä, enkä sano, että ei nyt tehdä, mutta että vielä tehtäisiin vielä enemmän sitä alkutyötä ja sitä kautta jotenkin se vaikuttavuus myös vahvistuisi.

Timo Matikainen [00:13:30]: Mietin vielä, yritän eläytyä sen yrityksen johdon rooliin, että millä reunaehdoilla minä voisin lähteä johonkin hankkeeseen mukaan. Ensinnäkin silloin, kun se kehittämisen tarve on löydetty ja se on meillä selvillä, niin ei meillä ole aikaa odotella, että tuleekohan sitä hanketta joskus vai eikö tule. Se, että meidän tämä ajoitus, koska hanke voi käynnistyä, niin haluaisin vapauttaa senkin näille alueille, että kun löytyy tällainen merkittävä taho, niin sitä päästään heti rakentamaan ja mitä se voisi olla. Sitten ne hankkeiden läpimenoajat, että miten sitä hanketta johdetaan, mitkä ihmiset sinne tulevat, että se on riittävästi resursoitu, siellä tuli monta puheenvuoroa, että meidän hankkeet ovat aivan liian pitkiä tai ne eivät valmistu silloin, kun meidän yritykset tarvitsevat. Kyllä tässä on sekä rahoittamismallissa että hankkeen johtamisessa paljon kehitettävää.

Tapio Huttula [00:14:25]: Ja tuohon kehittämisresurssien kohdentamiseen, niin kyllähän siinä keskustelussa tuli myös esille se, että olisiko mahdollista ikään kuin vaikka näiden kehittäjätoimijoiden, olivat ne organisaatiot sitten oppilaitoksia tai muita kehittämisyhtiöitä, niin pitääkö niiden tekeminen rahoittua tällaisella hankerahoituksella, pitäisikö niillä olla pysyvämpää resurssia kohdentaa siihen omaan työhönsä, jolloin siihen automaattisesti päästäisiin siihen pitkäjänteisempään, sitä ei tarvitsisi joka kerta hakea ja ikään kuin keksiä pyörää uudestaan, jos meillä on olemassa se hyvän alueen strategia, me tiedämme ne asiat, missä ensimmäisenä pitää tehdä toimenpiteitä, että me saamme vaikutuksia ja pikkuhiljaa vaikuttavuutta aikaan. Meillä olisi siellä alueella se alueen pelikirja, jota edistettäisiin. Nyt tässä helposti käy nimittäin niin, että nämä rahoitukset tulevat aina vähän eri kulmasta, kuin se alueellinen pelikirja ja jos niihin kaikkiin halutaan lähteä mukaan, niin se ikään kuin hämärtää sitä systemaattista päämäärätahtoista työtä.

Timo Matikainen [00:15:32]: Juuri noin, Tapio. Toivoisin, että tulevaisuuskuva näiden alueiden hankkeiden osalta olisi sen kaltainen, että me emme enää kontrolloisi sitä hankkeen etenemistä sieltä rahoittajien taholta, vaan me edellyttäisimme vaikuttavuutta, että meillä olisi jonkinnäköiset mekanismit, joilla me katsomme ja näytämme sille hankeporukalle, että mitä te työllänne saitte aikaiseksi. Missään tapauksessa ei mitään ilmaiseksi sitä rahaa jaeta, vaan sellaista, joka velvoittaa vastuulliseen vaikuttavuuteen ja se vaikuttavuustematiikka, tiedän, että se ei ole ihan helppoa, mutta siihen meidän pitää kaikkien pyrkiä.

Jaana Villanen [00:16:11]: Mutta toisaalta yrityksissäkin menee samanaikaisesti, niin myös siellä täytyisi nähdä sitä pidemmän aikaikkunan perspektiiviä, että mitä me haluamme saavuttaa pidemmässä aikaikkunassa ja millä tavoin hankkeet voivat tukea siinä, miten siinä kannattaa olla mukana, jotta saadaan tiettyjä asioita edistettyä siellä omassa toiminnassa ja toisaalta on sellaista nopeatempoisempaa tekemistä, jossa sitten täytyy tehdä enemmän ehkä sitten oma-aloitteisesti erilaisia ratkaisuja. Minulle itselleni jotenkin sellainen näkökulma, mitä emme ole tässä vielä nostaneet keskusteluun on tällainen hankkeista tiedon jakaminen, ei pelkästään siellä alueellisella tasolla, vaan myös ylialueellisesti. Aika paljon tehdään päällekkäin samankaltaisia hankkeita, toteutetaan hyvällä tahtotilalla, en sitä sano, erilaisia kokonaisuuksia ja osa niistä onnistuu ja osa epäonnistuu ja ennen muuta niitä hyviä käytänteitä, hyviä malleja me jaamme paljon ja mieluusti, mutta jotenkin ne, mitkä eivät kanna, niin ne jäävät sinne pimentoon. Millä tavoin me jotenkin oivaltaisimme, että me jakaisimme niitä oppeja, kokemuksia, näkemyksiä sekä omalla alueella että ylialueellisesti, jotta vältettäisiin niitä sudenkuoppia ja niitä, mitkä eivät toimi, ettei toinen tee kohta sitä samaa, mikä me ollaan juuri havaittu, että näin ei ainakaan kannattaisi toimia.

Tapio Huttula [00:17:33]: Niin, tuossa tulee se ajatus siitä, että ekosysteemi, olivat ne elinvoimaa tai osaamisekosysteemiä alueella kehittäviä, ne tarvitsee tuekseen vielä tällaisen ekosysteemin, jossa ne alueiden, monien alueiden toiminnot linkittyvät yhdeksi, joista tulee silloin myös oppimisen paikkoja. Palaan ehkä vielä siihen meidän edellisessä jaksossa olleeseen pohdintaan siitä oppilaitos-työelämä rajapinnasta, niin siinä on sekin puoli, mihin Timi viittasikin, että miten ne yritykset tulevat mukaan, se motivaatio, mutta siinä on myös tämä aika-ajattelu ja kieli, eli se aikasykli on erilainen ja oppilaitos, esimerkiksi jos puhutaan oppilaitos-yritys rajapinnasta, niin sitä sykliä, vaikuttaa toki tietysti myös lukuvuosisysteemit ja tällaiset, missä oppilaitosten pitää varmaan kehittää jotakin, mutta myös nämä rahoitussyklit vaikuttavat siihen aikasykliin, miten se oppilaitos voi kommunikoida sen yrityskentän kanssa ja jos tätä pystytään jotenkin muuttamaan, niin se voi olla reaaliaikaisempaa, kuin mihin sinä Jaana viittasit. Toinen on tämä, ja tämä on varmaan oppilaitoksille, että meillä on joka alalla oma slangi, ja me, jotka olemme vaikka tässä osaamisbisneksessä mukana, niin me puhumme sitä osaamiskieltä, mutta joka voi olla ihan eri asia, kuin miten yritykset haluaisivat puhua siitä. Ne eivät välttämättä sen takia edes löydä näitä palveluita tai löydä sitä tukea, mitä oppilaitoksessa voisi olla, jos tämä kieli on eri. Eli palvelumuotoilua siihen suhteeseen lisää.

Timo Matikainen [00:19:11]: Tähän hankeohjaukseen tätä lisää särmää, niin jos katsoo, niin tuolla yritysmaailmassa ei läheskään kaikki hankkeet onnistu. Iso osa hankkeista epäonnistuu ja se viisaus on siinä, että nämä hankkeet, jotka näyttävät, etteivät ne pääse tavoitteisiinsa, niin ne lopetetaan, tapetaan riittävän ajoissa ja että tällainen rehellisyys ja tosiasioiden tunnistaminen, että tästä ei nyt näytä seuraavan mitään merkityksellistä vaikuttavuutta meidän alueelle tai yritystoiminnalle tai mikä se hankkeen kohderyhmä onkaan, niin se ohjausryhmä lopettaa sen hankkeen ja ne resurssit, ihmiset, osaaminen siirtyvät seuraaviin hankkeisiin. Se, että väkisin puserretaan maaliin asti, vaikka ei ole toivoa enää, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Jotenkin se sellainen vaikuttavuustavoittelu ja rehellisyys sille, että missä mennään, niin se on jotenkin tämän meidän 2020-luvun kehittämisen ihan keskeisiä teemoja.

Tapio Huttula [00:20:06]: Tuohon on helppo jotenkin jatkaa, Timi. Tuo menee oikeastaan siihen pohdintaan, mitä tutkijat puhuivat siitä, että miten nämä ekosysteemit syntyvät ja kasvavat ja kehittyvät, niin tällainen logiikka toimii, että silloin kun ikään kuin ekosysteemi on täyttänyt tehtävänsä tai se on todennut, että tämä ei johda mihinkään, niin silloinhan se lähtee purkautumaan ja resurssit vapautuvat ja sellainen dynamiikka pitäisi olla ja minusta oli hienoa kuulla tuolta Raahen puolelta, jossa on kehitetty tällainen monikampusmalli vastaamaan siihen, miten Raahen alueen yritykset saavat korkeakoulutettua osaamista ja vielä eri sektoreilta, niin sehän on perustunut aikaisemmin jossakin ihan muussa roolissa olevan verkoston varaan, eli sille verkostolle annettiin uusi tehtävä, joka otti tämän osaamisen varmistamisen alueella tehtäväkseen ja vielä sitten antoi siinä keskinäistä koordinaatio roolia sille Brahelle siinä ja tämän tyyppistä dynamiikkaa me tarvitsemme siihen yhteiskehittämiseen myös.

Jaana Villanen [00:21:07]: Tuo, mitä Timi sanoit, niin olen samaa mieltä, että ei hankkeet, eikä kaikki kehittäminen koskaan kanna maaliin, että on tavallaan hyvä myöntää ajoissa, että tämä ei toimi näin. Mutta se ei välttämättä tarkoita, että se on kokonaisuudessaan, että se ei voi toimia näin, että tämä ei voi kantaa. Meidän täytyy ehkä ensinnäkin miettiä silloin alkuvaiheessa juurikin sitä, että miten me suunnittelemme, ketkä sitä suunnittelee, mitkä meidän tavoitteet on ja niin edelleen, että käyttää siihen alkutyöhön enemmän aikaa. Toisaalta saattaa olla, kun maailma muuttuu ja tämä onkin tärkeä huomio, kun tulee sitä muutosta koko aika, että yhtäkkiä tuleekin yllättävän käänne, vaikka korona, joka muuttaa kaikki sen tavoiteasetannan toimintaympäristön, niin millä tavoin me suuntaamme uudelleen, että se ei välttämättä tarkoita, että sen hankkeen perusta on väärin, että se ei kanna, että ennen kuin lähtee myöskään hajottamaan, että tämä ei toimi, niin ehkä juuri sellainen uudelleenarviointi voisi olla yksi tai toinen, mikä minulle tulee mieleen, että kun meillä on tietynlainen hankehenkilöstö, jotka lähtevät toteuttamaan hanketta ja juurikin tätä, että jos se on määräaikainen, se alkaa ja loppuu tietyssä aikaikkunassa, niin mitä tapahtuu niille, jotka ovat siinä hankkeessa olleet mukana, että millä tavoin sitä osaamista ja sitä tietoa hyödynnetään, niin tämä on varmasti yksi sellainen, mitä vielä tällä hetkellä ei mietitä, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun hanke päättyy.

Jaana Villanen [00:22:36]: Tämä hankkeiden perustaminen ja ketkä siellä ovat töissä ja ketkä sinne tulevat, niin jos katson taas sieltä yrityksen näkökulmasta, niin näihin kehittämishankkeisiin haetaan usein niitä nousevia kykyjä. Ihmisiä, jotka pääsevät sitä omaa aloitteellisuuttaan ja innovatiivisuuttaan ja omaa osaamistaan myös samalla, kun tekevät sitä hanketta, niin viemään eteenpäin ja sitä kautta se hanketyö kasvattaa sen ihmisen sitä tulevaisuuspotentiaalia, että mihin kaikkiin juttuihin hän voisikaan seuraavaksi mennä ja nämä alueiden hankkeet pitäisi olla sellaisia ponnahduslautoja monen näköisiin töihin sinne oppilaitoksiin, viranomaistyöhön, yrityksiin, että tämä hankkeiden olemassaolo ei pitäisi olla niin, että me pyrimme työllistämään samoja hankeihmisiä kerta toisensa jälkeen, vaan auttaa heitä uralla taas kiitämään eteen päin. Vai mitä tuumaat tästä, Tapio?

Tapio Huttula [00:23:22]: Olen samaa mieltä ja olen sitten vähän erikin mieltä, koska tähänkin asiaan on toinen näkökulma ja lähden siitä, että olennaista on minusta se, että hanketoiminta ei ole irrallista toimintaa. Ei sen toteuttajan tekemisissä, eikä niiden yritysten tai muiden, jotka ovat siinä mukana. Sen pitäisi olla osa sitä koko bisneksen kehittämistä ja viittaan siihen, että edellisessä elämässä kun olin tuolla ammattikorkeakoulussa, niin kyllä oli tärkeää se muutos, mitä siellä ajettiin läpi, että hanketoimijat myös opettivat, eli tavallaan se oppilaitos oppi siitä työelämän hanketyöstä, miten työelämään kehitetään ja vei sen sitten opiskelijoille opetuksen kautta. Aikaisemmin oli ollut opetushenkilöstö ja hankehenkilöstö erillään, eli tavallaan olennaista on se, että se ei ole irrallista tekemistä, mutta en ollenkaan sano sitä, etteikö olisi hyvä, että osaaminen kiertää siinä verkostossa ja ihmiset menee sinne yrityksiin töihin, mutta myös niillä kehittäjäorganisaatiolla pitää kehittää sitä kehittämisosaamista ja se yleensä tapahtuu siinä, että jotakin osaamista täytyy olla myös itsellä.

Jaana Villanen [00:24:39]: Tapio nostit aikaisemmin siitä slangista ja kielestä, että minkälaista kieltä me käytämme ja kuinka me ymmärrämme toinen toisiamme, että uskaltaisin väittää, että tällä hetkellä juurikin hankkeisiin liittyvä sellainen kielenkäyttö, tapa ajatella, tapa puhua niistä saattaa olla hyvinkin vierasta, jos me ajattelemme meidän jälleen kerran näitä yksinyrittäjiä, pienyrittäjiä, joilla on hyvin erityyppinen se arki, mutta jotenkin kun me löytäisimme tällaista yhteistä tekemistä, yhteistä kieltä enemmän, niin se osallistuminen voisi myös mahdollistua. Toisaalta niihin oppilaitoksiin vielä ajattelisin, että kun he ovat monesti päätoteuttajina näissä hankkeissa, äärimmäisen monessa, mitä me alueella havaitsimme, niin olin kuulevinani, että muutamilla alueilla oli myös osallistettu yrityksiä, ei sillä tavoin, että he olivat osatoteuttajia, mutta olivat vahvasti mukana toteuttamassa niitä hankkeita, eli tässä myös sellaista uudenlaista tapaa ajatella ja nähdä sitä vaivaa, miten me osallistamme ne yritykset ja silloinhan se vastaa myös paremmin siihen ongelmaan, mihin sitä hanketta lähdetään ylipäätään rakentamaan.

Timo Matikainen [00:25:46]: Kokeileminen on se, missä meidän alueella pitäisi olla isot vapaudet toimia, eli jos mietin, että millaisena minä näkisin alueiden vastuun ja valtuudet käyttää hankerahaa, niin kyllä minä rakentaisin nämä mekanismit jotenkin oleellisesti eri tavalla, jotka antaisivat sinne alueelle vastuun siitä rahankäytöstä, mutta sen rahoittajan, eli sen keskitetyn hallinnon itse pitäisi olla myös asioiden päällä ja nähdä se iso kuva ja auttaa sitä aluetta näkemään se todellisuus, no mitä te olette tällä rahalla saaneet aikaiseksi ja montako prosenttia hankkeesta jäi kesken, montako oli yli odotusten olevia tuloksia.

Jaana Villanen [00:26:25]: Ja vielä ennen muuta, jos ajattelee sitä kokeilevaa kulttuuria, esimerkiksi Hämeenlinnan väistyvä apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo sanoi, että Hämeenlinnassa äärimmäisen tärkeää olisi vahvistaa kokeilevaa kulttuuria juurikin sen oppimisen näkökulmasta, koska silloin, kun me lähdemme siihen kokeilemiseen samalla, kun se riski pienenee, niin myös opimme koko ajan ja vahvistamme sitä, että se ei ole enää teoreettinen, mitä me olemme pidemmässä aikaikkunassa, mitä meillä on tavoitteena saavuttaa, vaan me kykenemme jo matkan varrella saamaan sellaista oppia ja uutta tasoa siihen tekemiseen. Toisaalta samanaikaisesti se on myös viestintää, se on markkinointia, se on aluetyötä mitä suuremmassa määrin, että jotenkin suomalaisilla on sellainen, nyt on vähän stereotypia, mutta tämä on valitettavan totta, että me haluamme hioa sellaista valmista ja sitten kun maailma on keskeneräinen ja tällainen keskeneräisyys kuuluu tähän aikaan, niin myös jotenkin näissä hankkeissa oivaltaa sen vahvuutena, että se ei ole heikkous, että me menemme vähän keskeneräiseen jutun kanssa kertomaan ja välittämään sitä viestiä ja kokeilemaan, miten se toimii, koska silloinhan me saamme sitä vaikuttavuutta, tämähän on vaikuttavuusketjun perusajattelua, että kuunnellaan niitä asiakkaita, joille sitä asiaa tehdään, kokeillaan ja sitä kautta vaikutetaan pidemmässä aikaikkunassa paremmin siihen asiaan.

Timo Matikainen [00:27:47]: Juuri noin Jaana, kuin sinä sanoit. Minun mielestäni yksi tärkeimpiä hankkeen menestymisen tunnuspiirteitä se, että sen ympärille kertyy yhä enemmän yhteistyökumppaneita ja ihmisiä, jotka haluavat olla mukana. Sellaisiin hankkeisiin kannattaa panostaa lisää, joille on kysyntää ja näkyvyyttä ja ne, jotka eivät herätä mitään resonanssia, niin voihan se olla joskus viestintäkysymyskin, mutta usein se kertoo siitä, että ei tässä ole leipää syötäväksi.

Tapio Huttula [00:28:13]: Yksi näkökulma ehkä tähän vielä, ehkä se meidän hankerahoitus, siis me Sitra myös itse rahoitamme kahdeksaa hanketta, jotka liittyvät tämän tematiikan edistämiseen eri alueilla ja minusta siitä tuli juuri tämä ulottuvuus, että sen vaikuttavuuden takia ajattelimme niin, että me emme lähde nyt tekemään, kun meillä on tässä niin vähän aikaa, niin mitään sellaista uutta, että lähdetäänpä alusta liikkeelle, vaan niissä kriteereissä todettiin, että täytyy olla joku kehittämisprosessi, joka on jo menossa ja jos siinä on jotenkin, jota voisi kokeilla tai pilotoida, että se iso kehittämistyö edistyy siitä, niin sitä me voimme rahoittaa ja nyt me onnistuimme yli 80:stä löytämään kahdeksan aika briljanttia hanketta, joiden tuloksia minä mielenkiinnolla seuraan, että mitä oppia sieltä tulee ja tähän slangiin liittyen oli se mielenkiintoinen palaute heiltä, huomasin kun he oikeasti ovat, että niin, nyt he saavat kertoa vain sen, että mitä he oikeasti konkreettisesti tekevät sitten ja kaikki se sellainen hankemaailmaan liittyvä yleinen kuorrutus saatiin jättää pois ja me olimme vain siitä pihvistä kiinnostuneita ja se oli todella mielenkiintoista nähdä niitä hakijoita, että tästäkö te olette kiinnostuneita, nytkö me saamme puhua ihan vain tästä, mikä olisi tämän meidän jutun ydin.

Timo Matikainen [00:29:36]: Kenellä on sinun mielestä aloitevastuu tämän hankehumpan uusiutumisesta?

Tapio Huttula [00:29:41]: Tietysti helppo vastaus on, että rahanjaoston vastuu ja niiden, joilla on vastuu siitä koko Suomen kokonaisuuden ja kehittämisen päällekatsomisesta. Me olemme kuulleet se alueiden ikään kuin huuto tässä tai se viesti siitä, että he toivoisivat tähän jotakin muutosta, mutta se täytyy tapahtua sitten kuitenkin niissä pöydissä, missä päätöksiä tehdään ja viime kädessä se menee ihan tuonne eduskuntaan asti, että miten me vaikka ajattelemme alueiden elinvoimatyötä, minkälaisella puitteilla tai ohjausmekanismeilla valtio haluaa tukea alueita, että niille annettaisiin välineitä ja mahdollisuuksia kehittää sitä omaa aluetta siinä omassa tilanteessa ja löytää niitä ratkaisuja, koska kyllä minä ainakin uskon siihen, että se alueiden erilaistuminen on niin totta, että meillä ei voi olla yhtä sapluunaa, yhtä välinettä, joilla kaikkia alueita kehitetään, vaan niiden alueiden pitää olla siinä tiiviisti mukana ja löytää itse ne ratkaisut, miten he pääsevät eteenpäin ja sitä prosessia pitäisi sitten ylhäältä päin tukea.

Timo Matikainen [00:30:49]: Siellä alueella pariinkin otteeseen oppilaitosten edustajat puhuivat siitä, että tästä nykyisen rahoitusjärjestelmän ominaisuuksista huolimatta meillä on mahdollisuus tehdä monella tapaa toisin ja yrityslähtöisin asioita, mutta siitä huolimatta minun mielestäni se on väärin, että me pyritään systeemeistämme huolimatta tuoda sitä älykkyyttä, vaan sen systeemin pitäisi ohjata kohti sitä vastuullista rahankäyttöä ja älykkyyttä, eli toisaalta toivon, että me saamme tässä systeeminen rakenneuudistuksen aikaiseksi.

Tapio Huttula [00:31:16]: Jaana on sen näköinen, että vielä jokin lause tulee, ole hyvä.

Jaana Villanen [00:31:21]: Ei, kyllä se kuulosti oikein hyvältä. Tämä on iso asia, valtavan tärkeä ja olen sitä mieltä, että hankkeita ja hanketyötä tarvitaan, mutta ehkä meidän kaikkien tehtävänä on vähän haastaa sitä omaa ajattelua, olemme me sitten siellä yrittäjänä, olemme me siellä yrityksissä, olemme me siellä oppilaitoksissa, olemme me siellä aluetoimijoina, niin millä tavoin me edelleen vielä kehitetään ja oivalletaan tämän muutoksen virta ja vahvistetaan sitä, että me teemme entistä vaikuttavampaa työtä.

Tapio Huttula [00:31:55]: Kiitoksia Timi ja Jaana ja tähän on hyvä päättää tämä jakso ja todeta se, että seuraavassa jaksossa mietitäänkin sitten, että minkälainen voisi olla se hyvä alueellinen yhteistyömalli. Kiitos, kun kuuntelit Sitran Osaamisen aika -podcastia. Löydät sen Spotifystä, Apple podcasteista ja osoitteesta www.sitra.fi/osaamisen aika. Keskusteluun voit osallistua Twitterissä aihetunnisteella osaamisen aika.