Millainen talouspolitiikka mahdollistaa hyvän elämän?

Kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutukseen sisältyy intensiivinen hallitusohjelmaharjoitus, joka noudattaa politiikasta tuttua kaavaa: puolueohjelmien pohjalta edetään vaalien ja hallitusneuvottelujen kautta hallitusohjelman kokoamiseen ja julkistukseen.

Kuten oikeissa hallitusneuvotteluissa keväällä 2019, kokonaisuutta lähestyttiin syksyn kurssilla ilmiölähtöisesti. Puolueohjelmista hallitusneuvotteluihin valikoituneet neljä ilmiötä olivat ympäristö, sosiaaliset tekijät, työn ja teknologian murros sekä reilu ja oikeudenmukainen oikeusvaltio. Jokaiselle niistä laadittiin hallituskauden tavoitteet ja niitä tukevat tulevaisuushankkeet. Tältä pohjalta rakentui myös kuva tuloista ja menoista eli julkisen talouden suunnitelma.

Rohkeille ja kunnianhimoisille uudistuksille on Suomessa huutava tarve. Simulaatio osoitti, miten haastavaa – muttei suinkaan mahdotonta – on yhdistää tällaiset uudistukset, talouden ja toiminnan realiteetit sekä nelivuotinen hallituskausi toisiinsa.

Visiona hyvä elämä

Yhteinen tilannekuva ja visio piti muodostaa nopeasti tarjolla olevan tiedon ja erilaisten näkökulmien pohjalta. Perustellulla tiedolla – tai sen puutteella – koettiin olevan prosessin tässä vaihessa suuri merkitys. Myöhemmin haasteena oli pitää visio koko ajan kirkkaana mielessä, silloinkin kun tavoitteet, keinot ja mittarit tahtoivat mennä keskusteluissa sekaisin.

Neljästoista kurssi kiteytti visionsa lauseeseen ”Suomi on hyvä elämä”. Ajatus sisältää tavoitteen turvallisesta, terveestä ja sivistyneestä Suomesta. Kehittyvässä ja avoimessa yhteiskunnassa jokainen voi luottaa toisiin ihmisiin sekä uskoa omiin ja yhteisiin mahdollisuuksiin ja elää puhtaassa ympäristössä. Mukana on myös tavoite kansainvälisesti aktiivisesta ja kokoaan suuremmasta Suomesta, jolla on ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin.

Hallitusohjelma laitettiin kirjoihin ja kansiin polveilevan ja monivaiheisen prosessin lopputuloksena. Rutinoituneiden esiintyjien ansiosta tämä ei kuitenkaan näkynyt harjoituksen päättäneessä tiedotustilaisuudessa. Tilaisuus herätti kurssilaisten keskuudessa paljon pohdintaa siitä, miten ohjelman tavoitteet kiteytetään koko yhteiskuntaa sitouttaviksi viesteiksi.

Pienillä asioilla oli taipumus korostua keskusteluissa suurten ja vaikeasti hahmotettavien kokonaisuuksien kustannuksella. Myös kompromissit ja oman puolueen tavoitteista lipsuminen koettiin yleisesti turhauttavina. Näin lienee tosielämässäkin.

Harjoituksen jälkipuinnissa esiin nousi myös epäilyksiä: Olivatko puolueohjelmat ja hallitusohjelma tavoitteiltaan riittävän kunnianhimoisia? Kantavatko ne vaikutuksiltaan parinkymmenen vuoden päähän? Johtiko työskentelytapa liialliseen varovaisuuteen? Miten ja missä olisi voinut olla rohkeampi?

Lopulta vastaus näihinkin kysymyksiin kiertyi johtajuuteen. ”Todellista johtajuutta hallitusneuvotteluissa osoittaa se, joka onnistuu kaiken vauhdin keskellä löytämään kestäviä ratkaisuja ja neuvottelemaan sekä saamaan läpi rohkeita avauksia”, tiivisti eräs kurssilainen ajatuksiaan.

Artikkelin on koostanut Taru Keltanen kurssin yhteisen loppukeskustelun pohjalta. Kurssille osallistuneet Simo Kyllönen, Mari-Leena Talvitie, Inari Virkkala ja Päivi Hirvola ovat rikastuttaneet tekstiä omilla kommenteillaan.