Mitä kansanvallan peruskorjaus maksaa?

Työpaperissa esitetty tilannekuva demokratian tilasta on varsin synkkä – ja siihen nähden korjauskeinot tuntuvat suhteutettuna verrattain pieniltä – onko tässä epäsuhta?

Mikään yksittäinen isokaan korjausliike ei nyt auta, vaan tarvitaan systeeminen muutos, joka koostuu monista toisiaan tukevista, joiltakin osin aika pieniltäkin vaikuttavista korjauskeinoista. Esitykset on pyritty tekemään huomioiden realistiset mahdollisuudet mm. lainsäädännön ja resurssien asettamien rajoitteiden tai hidasteiden osalta.

Konkreettisista pienemmistä ehdotuksista tulisi rakentaa suuri muutos. Onko tämä kallista?

Suurin osa esityksistä ei edellytä lisää resursseja, vaan rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Työpaperissa esitetyt resurssilisäyksetkin ovat suhteellisen pieniä. Vertailun vuoksi: puoluetukeen käytetään vuosittain noin 30 miljoonaa euroa ja eduskunnan poliittinen kustannus (kansanedustajat) kustantavat noin 32 miljoonaa euroa vuodessa. Näin laskettuna kansanvallan tämänhetkinen kustannus on noin 10 euroa per suomalainen vuodessa. Paljonko kansanvallasta oltaisiin valmiita maksamaan, jos sitä ei olisi?

Millä aikataululla työpaperissa ehdotettujen toimenpiteiden pitäisi käynnistyä?

Eteneminen ja aikataulu riippuu toimijoiden (puolueet, eduskunta, valtioneuvosto) päätöksistä. Toivottavaa olisi, että eduskunnan osalta esitetty selvitys käynnistetäisiin vielä tällä vaalikaudella. Valtioneuvoston osalta oikea tarkasteluvaihe monille esityksille lienee vaalikauden taite. Puolueiden uudistustyön toivoisi käynnistyvän heti.

Yksi eduskunnan toimintatapoihin liittyvä toimenpide-ehdotus on eduskunnan syksyn budjettikäsittelyn nopeuttaminen. Miten tämä voitaisiin toteuttaa?

Tämä on ehkä kokonaisuuden yksi helpoimmin toteutettavista osista. Eduskuntatyön uudistaminen esitetyillä tavoilla lyhentää jo huomattavasti budjettikäsittelyäkin (selkeämpi työn rytmitys, päällekkäisyyksien poistaminen, uudet työtavat jne.)

Selvityksen mukaan kansanedustajilla ei ole riittävästi aikaa ajatella eikä verkostoitua. Työjärjestykseen ja työn organisointiin ehdotetaan muutoksia. Miksi istuntotaukojen lyhentäminen on rajattu uudistettavien kohteiden ulkopuolelle?

Esityksenä on koko eduskunnan vuosikellon uudistaminen. Se ei sulje pois mitään keinoa tai ajankohtaa. Pelkkä yksittäisten istuntovapaaviikkojen ottaminen nykymuotoiseen työskentelyyn ei olisi ratkaisu, vaan saattaisi vain lisätä ongelmia.

Yhtenä järjestelmän keskeisenä pullonkaulana mainitaan puolueiden ohjelmatyön heikkous, johon pitäisi ehdotusten mukaan suunnata lisää voimavaroja. Eikö nykyisten puolueorganisaatioiden tukeminen ennemmin betonoi vanhoja rakenteita kuin edistä systeemistä muutosta?

Esityksessä todetaan, että julkista tukea lisätään ”aidosti uudistuneille puolueille”. Ei siis nykyrakenteisiin ja toimintatapoihin, vaan ehdollisena.

Mihin perustuu usko siihen, että nykymuotoiset puolueet ovat vastedeskin merkittävä kansanvallan ja päätöksenteon välinen toimija, eikä tilalle ole tulossa jotain aivan muuta?

Tilalle voi tulla jotain aivan muutakin, jos puolueet eivät kykene uudistumaan. Eli nykymuotoiset puolueet eivät välttämättä tule pärjäämään ja säilymään. Muiden toimijoiden osalta olisi edellytettävä sellaista läpinäkyvyyttä ja kansanvaltaisia toimintaperiaatteita ja -tapoja, että ne olisivat käytännössä monilta osin hyvin lähellä perinteisiä puolueita. Olennaista on se, kuka ja miten toimii edustuksellisessa demokratiassa kansanvallan ”välittäjämekanismina”. Puolueiden korvaajaa ei ainakaan työpaperia varten tehtyjen haastattelujen perusteella ole tältä osin näköpiirissä.

Mikä Sitran rooli vastedes on kansanvallan peruskorjaamisessa?

Laajamittainen uudistuminen on mahdollista vain, jos se lähtee toimijoista ja instituutioista itsestään ja ulottuu sekä ajattelu- että toimintatapoihin asti. Se pitää myös tehdä laajassa yhteistyössä, sillä yksittäiset organisaatiouudistukset eivät vielä tarkoita systeemistä muutosta. Sitra on käytettävissä suomalaisen kansanvallan uudistamistyöhön, jos niin halutaan.

Jo ennestään edistämme kansakunnan uudistumiskykyä muun muassa Julkisen sektorin johtamiskoulutuksella, Seuraava erä -visiotyöllä, dialogia edistävällä Erätauko-konseptilla sekä Uudistumiskyky-teeman tekemällä työllä.