Näin fasilitoidaan yhteistä ymmärrystä

Tässä artikkelissa kerromme kokemuksiamme digitaalisesti toteutetusta merkityksenantokeskustelusta Sitran Sivistys+ -keskustelusarjassa.

Yhteinen ymmärrys arvoista ja ajattelumalleista ratkaisevat yhteiskunnallisen muutoksen

Aikamme monimutkaiset ongelmat eivät ole tietyn ammattialan yksin ratkaistavissa, vaan tarvitsemme yhteistyötä ja yhteistä ymmärrystä. Siksi järjestimme maaliskuussa kolme merkityksenanto-, eli niin sanottua Sensemaking-keskustelua. Mukana keskusteluissa oli Sitran Sivistys+-projektiin liittyviä sivistystoimijoita sekä datatalouden, demokratian ja ekologisen jälleenrakennuksen asiantuntijoita.

Nyt jaamme kokemuksemme digitaalisen merkityksenantokeskustelun fasilitoinnista.

Sensemaking-termillä viitataan yleensä prosessiin, jossa ihmiset yhdessä antavat merkityksiä kollektiivisille kokemuksille. Sensemaking-keskusteluissa merkityksiä materialisoidaan, eli tehdään todeksi ja näkyväksi. Tämän vuoksi sensemakingissä tärkeitä elemettejä ovat kieli, keskustelu ja kommunikaatio. Sensemaking on toiminnan ja tulkinnan vuorovaikutusta, ei niinkään valintojen tekemistä tai arviointia. (Weick et al. 2015.)

Sivistys+-keskustelusarjassa keskityttiin käsittelemään sivistyksen ja datatalouden sekä demokratian ja ekologisen jälleenrakentamisen välistä suhdetta tässä ajassa. Pohdimme muun muassa sitä, miten datatalous liittyy sivistykseen, millaisten arvojen ja ihanteiden pohjalle huomisen demokratian pitäisi rakentua, ja mitä uskomuksia täytyisi muuttaa, jotta ekologinen jälleenrakennus onnistuisi.

Kyllä, keskusteluissa olennaista oli luoda yhteistä ymmärrystä. Mutta lisäksi keskustelussa tavoiteltiin omista ajatusmalleista tietoiseksi tulemista ja oman asiantuntijuuden rikastamista.

Suurimmat muutokset tapahtuvat arvoihin ja uskomuksiin vaikuttamalla

Keskustelujen teemat liittyvät isoihin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Sen vuoksi alustuksissa tuotiin esille Monica Sharman (2007) transformaation kehämalli. Siinä muutosta jäsennetään kolmen kehän kautta. Kehistä sisimmäisin liittyy ihmisten käyttäytymiseen ja toimintaan, keskimmäinen yhteiskunnan rakenteisiin ja ulommaisin ajattelutapoja ohjaaviin arvoihin, uskomuksiin ja maailmankuviin.

Sharman mukaan muutoksen vaikuttavuus on heikointa sisimmällä kehällä ja kasvaa siirryttäessä kohti ulommaista kehää – suurimmat muutokset saadaan aikaan vaikuttamalla arvoihin ja uskomuksiin.

Transformaation kehämalliin ja yhteiskunnallisen muutoksen tekemiseen voit tutustua syvemmin kaikille avoimessa digikoulutuksessa Näkymiä muutoskykyyn. Koulutuksen käytyäsi voit ilmoittautua myös Muutoskykyliveen 6.5.2022, jossa syvennetään opittua.

Jäävuori-harjoitus auttaa tunnistamaan nykytilaa ylläpitäviä ajatusmalleja ja rakenteita

Alustusten, virittäytymisen ja tutustumisen jälkeen siirryimme yhteistyöalusta Miroon Jännitteiden jäävuori -tehtävän pariin. The iceberg model, eli jäävuorimalli, on tunnettu systeemiteorian työkalu, jonka avulla yksilöiden tai ryhmien on helpompi tunnistaa käyttäytymismalleja, rakenteita ja pinnan alla piileviä ajatusmalleja.

Jäävuoriharjoitukseen voisi helposti käyttää tunnin tai pari. Tällä kertaa teimme jäävuoresta kuitenkin kevyen, nopean ja intuitiivisen version, jonka tarkoitus oli virittää osallistujia keskusteluun. Aloitimme pyytämällä osallistujia itsenäisesti ja hiljaisuudessa nimeämään teemaan liittyviä jännitteitä tai ristiriitoja. Kysyimme: ”Mikä tässä teemassa hämmentää?”

Itsenäisen työskentelyn jälkeen osallistujat jatkoivat pienryhmissä jäävuoren täyttämistä valitusta ristiriidasta. Tässä kohdassa tärkeintä ei ollut itse asia, vaan pinnan alla olevien ajatusmallien tunnistaminen ja niiden tuominen harjoituksen jälkeiseen keskusteluun.

Jäävuori-harjoituksen jälkeen aloitimme yhteisen syventävän keskustelun, jossa keskityimme seuraaviin kysymyksiin:

• Mitä arvoja, ihanteita ja ajattelumalleja nousi esille?
• Miten ne näyttäytyvät tässä maailmantilanteessa, entäpä suhteessa tulevaisuuteen ja muutokseen?

Pienellä porukalla päästään syvälle

Kaikissa keskusteluissa päästiin ajatusmallien, uskomusten ja paradigmojen tasolle. Syvimmälle päästiin keskustelussa, jossa oli vähiten osallistujia. Pienemmässä porukassa usein syntyykin helpommin merkityksellistä dialogia ja oivalluksia. Monelle osallistujalle pienryhmä on helpompi tapa olla läsnä vuoropuhelussa ja tilanne on psykologisesti turvallisempi verrattuna isoon porukkaan.

Toisaalta jokainen on varmaan joskus kokenut kiusallisen breakout room -session, jossa aika kuluu tuskaisen hitaasti, eikä keskustelua juuri synny. Vuorottelu pienryhmä- ja isommalla porukalla käytävän keskustelun välillä huomioi erilaiset osallistujat ja oppimistavat.

Keskusteluissa oli mukana myös Tussitaikureiden piirtäjä, joka teki jokaisesta tilaisuudesta visuaalisen yhteenvedon. Visuaalinen kiteyttäminen toimii aina! Tälläkin kertaa se sai paljon positiivista palautetta. Menetelmänä visuaalinen kiteyttäminen vaatii melko spesifiä osaamista, mutta sitäkin voi ja kannattaa harjoitella – vaikka aloittamalla tikku-ukoilla ja mindmapeillä.

Lähteet:
Weick, K. E., Sutcliffe, K. M., & Obstfeld, D. (2005). Organizing and the process of sensemaking. Organization science, 16(4), 409-421.

Lue lisää arvoista, muutoksesta ja Sivistys+-keskustelusarjasta.