Onko kulutuksen jalanjälkeä luonnon monimuotoisuudelle mahdollista laskea?

Hiilijalanjäljen laskeminen on hyödyllistä, kun halutaan lisätä tietoisuutta valintojemme ja ilmastonmuutoksen välisestä yhteydestä. Verkkotyökalut, kuten Sitran elämäntapatesti, voivat auttaa meitä erottamaan arjen suuret ja pienet päästölähteet. Myös luontokato on akuutti ongelma, ja kulutustottumusten on tunnistettu vaikuttavan siihen välillisesti. Olisiko mahdollista kehittää hiilijalanjälkilaskurien kaltaisia työkaluja, joilla voi arvioida ja kuvata kulutuksen jalanjälkeä luonnon monimuotoisuudelle?

Kyllä! On kuitenkin otettava huomioon joitain rajoitteita

Syvennyimme lukuisiin tutkimusartikkeleihin ja raportteihin ja haastattelimme alan asiantuntijoita. Nämä tietolähteet osoittivat, että tuotteiden ja palveluiden toimitusketjun aiheuttama kuormitus luonnon monimuotoisuudelle on kehittyvä tutkimusalue. Tutkijat pyrkivät integroimaan luonnon monimuotoisuuden mittareita vakiintuneisiin mallinnustapoihin, kuten ympäristölaajennettuun panos-tuotosanalyysiin ja elinkaariarviointiin.

Alueiden koskemattomuutta ja uhanalaisia lajeja kartoittavat mittarit ovat esimerkkejä olemassa oleviin malleihin integroiduista mittareista. Tutkijat ovat jo osoittaneet, miten eri talouden alojen, kulutuksen osa-alueiden ja yksittäisten tuotteiden seurauksia luonnon monimuotoisuudelle voidaan tutkia.

Aihepiirin suuri haaste liittyy itse ilmiön monimuotoisuuteen; erilaisten ympäristöjen monimuotoisuuteen (maa, meri, makea vesi), vaikuttavien tekijöiden monimuotoisuuteen (mukaan luettuina maankäyttö, eliöiden hyödyntäminen, ilmastonmuutos, saastuminen, vieraslajit) ja paikallisten olosuhteiden ja toimitusketjuihin liittyvien tekijöiden monimuotoisuuteen. Siinä missä kasvihuonekaasut edistävät maapallon lämpenemistä samalla tavalla riippumatta maantieteellisestä alkuperästä, luonnon monimuotoisuuden muutokset vaihtelevat paikallisesti.

Vaikka kulutuksen luonnon monimuotoisuusjalanjäljen laskeminen vaikuttaa mahdolliselta, arviot ovat edelleen melko yleisellä tasolla. Löydökset viittaavat esimerkiksi siihen, että kaikista kulutuksen osa-alueista ruoan, erityisesti eläinperäisen ruoan, kulutus muodostaa tavallisesti suuren osan jalanjäljestä. Mutta tietoa tästä tarvitaan lisää.

Elinkaariarviointi soveltuu yksityiskohtaisempaan tarkasteluun ja sen avulla voidaan arvioida ja verrata yksittäisiä tuotteita. Näin luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta keskeiset kuormituskohteet toimitusketjuissa voidaan tunnistaa ja niihin voidaan puuttua. Tällainen tieto on tärkeää, kun pyritään vähentämään tuotannon aiheuttamia vaikutuksia. Kokonaisen elämäntavan jalanjäljen arvioinnin on kuitenkin perustuttava tiettyihin keskimääräisiin tuotteisiin perustuviin yleistyksiin ja laskelmiin.

Monimuotoisuusjalanjälkiä ja -vaikutuksia on mahdollista hahmottaa jo olemassa olevan tietopohjan perusteella. Tutkimustietoa tarvitaan kuitenkin lisää ja monimuotoisuusjalanjälkilaskennan mahdollisuudet laajenevat ja tarkentuvat tutkimustiedon karttuessa. Kuten yllä todettiin, jo nyt tutkimustieto viittaa ruoan tuotannolla ja kulutuksella olevan merkittävä rooli ja siksi niihin on tärkeää kiinnittää huomiota. Monimuotoisuusjalanjälki auttaa siis tunnistamaan keskeisiä muutoksen paikkoja. Tämän lisäksi jalanjäljen käsitettä voi hyödyntää vahvistamaan ymmärrystä kulutuksen ja sen vaikutusten kaukokytkennästä (englanniksi telecoupling). Kaukokytkennällä viitataan siihen, kuinka kulutuksen vaikutukset voivat ilmetä kaukana sieltä, missä kulutus tapahtuu. Esimerkiksi ruoan ja muiden tuotteiden kulutus yhdessä maassa aiheuttaa paikallisia vaikutuksia toisella puolella maailmaa. Koska näitä ei voida suoraan havaita, jalanjälki on yksi mahdollisuus havainnollistaa katseemme ulottumattomissa syntyviä vaikutuksia.

Miten kulutuksen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen saadaan tolkkua meille kaikille?

Ympäristöjalanjälkien parissa työskentelevien asiantuntijoiden ja tutkijoiden lisäksi haastattelimme kymmentä suomalaista kuluttajaa, jotka eivät ole ympäristöasioiden ammattilaisia. Halusimme kuulla heidän näkemyksiään siitä, miten jokapäiväinen elämä ja kulutus liittyvät luonnon monimuotoisuuteen. Pyysimme myös palautetta tavoista havainnollistaa luontokatoa aiheuttavia tekijöitä, jotta saisimme yleiskuvan, kuinka kulutuksen vaikutuksista luontokatoon tulisi kommunikoida ja kuinka asiaa tulisi mallintaa, jotta se olisi yksilön näkökulmasta ymmärrettävää. Yleisesti ottaen kuluttajien asenteet luonnon monimuotoisuuden mittaamista ja mallinnusta kohtaan yksilön kulutuksen tasolla olivat pääosin myönteisiä, ja tarve viestintä- tai mallintamistyökaluille tunnistettiin kuluttajahaastatteluissa.

Kuluttajahaastattelut osoittivat, että vastaajien välillä oli eroja luonnon monimuotoisuutta koskevassa tiedossa. Tiedon taso ja näkemys ympäristövastuullisuudesta yleisesti vaikuttaa siihen, mitkä ovat hyödyllisimpiä viestintäkeinoja. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon välistä suhdetta pitää avata lisää.

Luontokato ja ilmastonmuutos nähtiin usein täysin päällekkäisinä asioina, ja ilmastonmuutosta estävät toimet nähtiin rinnakkaisina luontokadon pysäyttävien toimien kanssa. Niitä ne eivät kuitenkaan todellisuudessa ole.

Haastatteluissa käytetty kuva (yllä), joka visualisoi luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavat tekijät, sai myönteisen vastaanoton. Se auttaa ymmärtämään kokonaisuutta ja näkemään muita taustatekijöitä ilmastonmuutoksen ohella.

Vastaajat pohtivat myös sitä, miten olisi hyödyllistä yksinkertaistaa keskeisistä kulutuksen osa-alueista ja teoista viestimistä. Ne, joilla oli ennestään enemmän tietoa ja olivat jo huolissaan luontokadosta, eivät lannistuneet yksityiskohdista ja jopa korostivat eroja hiilijalanjäljessä ja luonnon monimuotoisuuden jalanjäljissä. Toisaalta ne, jotka jo seurasivat julkista keskustelua, olivat hämmentyneitä ja olivat sitä mieltä, että media esittää ristikkäistä tietoa luonnon monimuotoisuudesta ja ympäristöasioista yleisesti. Tässä tapauksessa yksinkertaisemmasta viestinnästä olisi hyötyä.

Kulutuksella on väliä luonnon monimuotoisuuden kannalta

Karttuva tutkimustieto tuo mukanaan kiinnostavia mahdollisuuksia kehittää yksilöllisiä ja räätälöityjä keinoja viestiä kulutuksen ja luonnon monimuotoisuuden yhteyksistä. Luonnon monimuotoisuuden jalanjäljen arviointi ainakin yksinkertaisella tasolla vaikuttaa olevan mahdollista jo nyt.

Parhaimmillaan tällainen laskenta ja siihen perustuvat sovellukset voivat lisätä tietoisuutta kulutuksen ja luonnon monimuotoisuuden välisistä yhteyksistä ja näyttää kulutuksen vaikutuksia, olivatpa ne sitten lähellä tai kaukana. Lähestymistapa havainnollistaa sitä, että luonnon monimuotoisuus ei tarkoita ainoastaan alueiden suojelua, vaan että myös kulutustapamme vaikuttavat siihen.

Tarkastelimme lyhyesti myös yksilön arjen lähiympäristössä tehtyjen myönteisten tekojen kädenjälkeä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi nurmikon korvaaminen niityllä tai luonnon monimuotoisuuden parantaminen muilla tavoin pihalla tai lähiympäristössä.

Vaikka emme vielä tunnistaneet yhteismitallisia toimia jalanjälki- ja kädenjälkitoimien vertailemiseen, pieniin arkisiin tekoihin tulisi kannustaa. Niiden vaikutusta ei kuitenkaan pidä yliarvioida, sillä ne eivät todennäköisesti kompensoi kulutuksen monimuotoisuusjalanjälkeä. Konkreettiset teot lähiympäristössä voivat kuitenkin lisätä oleskelua ulkoilmassa ja kosketusta maaperään, kasveihin ja luonnonvesiin. Luontoyhteyteen liittyy tunnistettuja myönteisiä hyvinvointivaikutuksia.

Siitä, miten ihmisen käyttäytyminen ja ylikuluttaminen vaikuttavat luonnon monimuotoisuuden kehittymiseen tiedetään vielä liian vähän. Mutta se tiedetään, että suhde on monimutkainen. Meidän tulisi pyrkiä hyödyntämään nopeasti jo olemassa olevaa tietoa, sillä tarvitsemme pikaisia muutoksia kulutustottumuksissa luonnon monimuotoisuuden vaalimiseksi.

Kiitokset: Haluamme kiittää kymmentä anonyymiä kuluttajaa ja yhtätoista asiantuntijaa, jotka antoivat aikaansa haastatteluihin.

Asiantuntijahaastattelut

Enni Ruokamo, tutkija, Suomen ympäristökeskus SYKE
Sami El Geneidy, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto
Juha-Matti Katajajuuri, Senior Customer Manager, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Taija Sinkko, tutkija, Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus
Hannu Savolainen, tutkija, Suomen ympäristökeskus SYKE
Atte Moilanen, Biodiversiteetti-informatiikan yksikön tutkimusjohtaja, Geotieteiden ja maantieteen osasto, Helsingin yliopisto
Michael Lettenmeier, toimitusjohtaja ja tutkijatohtori, D-mat oy ja Aalto-yliopisto
Alessandro Galli, Senior Scientist ja Mediterranean-MENA-ohjelman johtaja, Global Footprint Network
Laura Scherer, apulaisprofessori, Leidenin yliopisto

Lisäksi kaksi asiantuntijaa halusi jakaa näkemyksensä anonyymisti.