sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Miten rakentaa parempaa dialogia tutkijoiden ja päätöksentekijöiden välille, ratkaista konkreettisia yhteiskunnallisia ongelmia sekä testata uudenlaista yhteiskunnallista toimintamallia? Näihin kysymyksiin lähdettiin hakemaan vastauksia Hack for Society -haasteessa viime syksynä.
Yhdessä Helsingin yliopiston, e2-ajatuspajan, Opetus- ja kulttuuriministeriön, Kokeilevan Suomen, Kuntaliiton sekä Helsinki Think Companyn kanssa toteutetussa kiihdyttämössä tutkijoista, päättäjistä ja opiskelijoista koostuvilla tiimeillä oli tehtävänä ratkoa yhteiskunnan ongelmia kehittämällä niihin kuntatasolla toteutettavia ratkaisuja.
Mallia start-up-kiihdyttämöistä
Hack for Society -ohjelma seuraili löyhästi yrityskiihdyttämöiden mallia.
”Tarkoituksena oli testata, miten tiimejä voitaisiin tiukasti rajatussa ajassa auttaa kehittämään uusia ratkaisuja valittuihin haasteisiin”, kertoo Sitran johtava asiantuntija Eeva Hellström.
Hankkeen rungon muodosti työpajojen sarja. Kaikkiin työpajoihin liittyi keskeisesti yhteiskehittäminen, ja niiden aikana keskityttiin kuuntelemisen lisäksi tekemiseen.
Tekeminen tuotti tulosta. Kiinnostavia ratkaisuja syntyi niin oppimisvaikeuksista kärsiville kuin tukemaan tasa-arvoisten kaupunkitilojen luomista. Yksimielinen tuomaristo valitsi voittajaksi Muistisairaiden kuntoutus -tiimin ratkaisun, jolla muistisairaudet tehdään näkyviksi kokemuksellisen näyttelyn kautta. Näyttelyssä kuka tahansa voi kokea erilaisilla ratkaisuilla, miltä elämä muistisairaana tuntuu.
Roolien rikkominen tärkeää
Kiihdyttämön kaltainen yhdessä tekemisen malli rikkoo asiantuntijarooleja ja luo persooniin rakentuvaa dynamiikkaa. Tämä avulla rakennetaan tasa-arvoisempaa dialogia.
”Hackathonin aikana olen tietoisesti pyrkinyt irrottautumaan asiantuntijan roolista ja lähestymään aihetta avoimin mielin, jotta syntyisi mahdollisimman ennakkoluulottomia ratkaisuja”, kertoi ohjelmaan osallistunut professori Camilla Lindholm.
Hack for Societyn kaltaisen ohjelman onnistuminen riippuu paljon osallistujien sitoutumisesta ja motivaatiosta.
”Vaadittu työpanos ja sitoutumisen aste on varmistettava hyvissä ajoin”, kertoo Hellström.
Hyvä tiimi tarvitsee ajattelijoita, kysyjiä ja tekijöitä. Poikkeuksellisen hyvässä tiimissä on myös myyjiä: asiantuntijoita, jotka ovat ylpeitä luomuksestaan ja haluavat kertoa siitä muille. Eri taustojen merkitystä ei sovi myöskään unohtaa. Ikä, ammattiryhmä tai sukupuoli rakentaa maailmankuvan kontekstia ja eri näkökulmien kohdatessa luodaan parempia ratkaisuja.
Vastakkainasettelusta yhteiseen pöytään
Politiikka ja tieteellinen tutkimus tähtäävät pohjimmiltaan yhteiseen päämäärään: toimivaan, hyvinvoivaan yhteiskuntaan. Kuitenkin elämme ajassa, jossa päätöksenteon ja akatemian välillä ammottaa kuilu: Politiikasta ja tutkimuksesta puhutaan kuin toistensa kilpailijoista ja vuorovaikutukseen ollaan tyytymättömiä. Tähän kipukohtaan ensimmäinen Hack for Society pyrki testaamaan uutta ratkaisumallia.
”Tällainen proggis luo yhteishenkeä, joka voi kantaa yllättävissä paikoissa.”
”Olen tutustunut moneen skarppiin tutkijaan ja opiskelijaan, joiden puoleen osaan kääntyä jatkossakin”, kommentoi haasteessa mukana ollut kaupunginvaltuutettu Atte Harjanne.
”Tällainen proggis luo yhteishenkeä, joka voi kantaa yllättävissä paikoissa”, Harjanne jatkaa.
Miten ohjelman opit saataisi laajemmin käyttöön?
”Tavoitteena on konseptoida Hack for Societyn toimintamalli siten, että sitä voidaan toteuttaa monipuolisesti sekä kunta- ja maakuntatasolla että kansallisessa päätöksenteossa”, Sitran Eeva Hellström paljastaa.
Lue lisää ohjelman toteutuksesta ja tuloksista täältä: Hack for Society pähkinänkuoressa.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.