Radikaalilla yhteistoiminnalla viheliäisten ongelmien kimppuun

Markkinalogiikkaan perustuviin innovaatioihin sisältyy ajatus siitä, että onnistunut kehitystyö skaalautuu ja ratkaisee ongelmia sitä kautta. Tässä on taustalla usein ajatus teknologisesta innovaatiosta, joka voi olla kapea-alainen tuote tai palvelu, jota voidaan tuottaa tai kopioida sellainen määrä, joka on tarpeen.

Globaalit yhteiskunnalliset haasteet ovat usein niin monimutkaisia ja laaja-alaisia, ettei niitä ole mahdollista ratkaista yksittäisillä kokeiluilla tai hankkeilla. Näihin laaja-alaisiin haasteisiin vastaavaan innovaatioiden tyyppiin viitataan usein systeemisen muutoksen Systeeminen muutos Systeemisellä muutoksella tarkoitetaan toimintamallien, rakenteiden ja näiden vuorovaikutusten samanaikaista muutosta, jolla luodaan edellytyksiä tulevaisuuden hyvinvoinnille ja kestävälle kehitykselle. Avaa termisivu Systeeminen muutos , systeemisten innovaatioiden tai systeemisen transformaation käsitteillä. Niissä ei ole kyse ainoastaan yksittäisistä innovaatioista, vaan useista toisiaan tukevista aloitteista, rakenteellisten tekijöiden muuttamisesta sekä yhteen hiileen puhaltavien useiden organisaatioiden muodostamista vapaamuotoisista verkostoista tai vakiintuneemmista ekosysteemeistä, jotka saavat aikaan muutosta maailmassa. Nämä systeemiset lähestymistavat painottavat tapoja, joilla voimme yhdessä ohjautua ja toimia kohti epävarmoja tulevaisuuksia.

Systeemisiä lähestymistapoja voi kuvata spagettina, jossa yksittäisiä tekoja yhdistetään aktiivisesti toisiinsa tavoilla, joka muodostaa vaikuttavan kokonaisuuden ja jossa haasteen parissa toimivien ihmisten välisiä suhteita kehitetään tietoisesti. Yksi kiinnostava, kehitteillä oleva lähestymistapa spagetin valmistamiseen ovat ns. innovaatioportfoliot, joka on käytössä kansainvälisesti jo muutamilla edelläkävijäorganisaatioilla, kuten EU:n ilmastoaloite EIT Climate-KIC:illä.

Sitran yhteiskunnallinen koulutus järjesti keväällä 2020 systeemistä muutosta tukevia innovaatioportfolioita käsittelevän kansainvälisen työpajasarjan, johon osallistui noin 20 suomalaista organisaatiota. Työpajasarjan tavoitteena oli perehtyä systeemisen muutoksen edistämisessä hyödyllisen innovaatiojohtamisen uusimpiin tuuliin EIT Climate-KIC:in ja YK:n kehitysohjelma UNDP:n kokemusten perusteella. Työpajasarjan tuotoksena syntyi Radikaali epävarmuus vaatii radikaalia yhteistoimintaa – Askelmerkkejä systeemiseen muutokseen innovaatioportfolioilla -muistio.

Muistio painottaa käytänteiden lisäksi myös taustalla olevaa ajattelua, viittä teesiä, jotka avaavat systeemisen muutoksen edistämisessä kaivattavien innovaatioiden johtamisen luonnetta.

Viisi teesiä vaikuttavampaan kehittämiseen innovaatioportfolioilla

1. Ennakoitavuudesta epävarmuudessa toimimiseen

Useimmat tapamme organisoitua ja tehdä työtä soveltuvat erittäin hyvin tilanteisiin, joissa voimme analysoida ongelmaa, kehittää siihen ratkaisuja ja toteuttaa niitä. Mutta kun meidän pitääkin toimia ennakoitavuuden sijaan epävarmuudessa, tarvitsemmekin toisenlaista ajattelua, joka ohjaa tekemistä.

2. Suunnitelmien aikajänteillä toimimisesta maailmassa tapahtuvan muutoksen resursointiin

Organisoimme työtä usein tavoilla, joissa rahaa ja resursseja myönnetään ennakkoon tehtyjen ohjelma- tai projektisuunnitelmien toteuttamiseen. Mitä jos maailmassa tavoiteltu muutos ei tapahdukaan ohjelman tai projektin aikataulussa? Miltä näyttäisi pitkäjänteinen tai jatkuva resursointi, joka lähtee liikkeelle muutostavoitteen aikaansaamisesta? Innovaatioportfoliot pyrkivät edistämään juuri tätä hankemaailmasta usein puuttuvaa, laajempaa näkökulmaa.

3. Organisaation tekemisestä ekosysteemiseen vaikuttavuuteen

Yksittäisen organisaation ohjelma tai projekti toteuttaa usein pientä osaa yhteiskunnallisessa muutoksessa tarvittavista asioista. Mitä jos meillä olisikin näkyvyyttä ja kykyä koordinoida yhteistoimintaa useiden organisaatioiden kanssa? Miten ekosysteemi voisi saada aikaan laajempaa vaikuttavuutta paitsi pitemmän aikajänteen perspektiivillä, mutta myös laittamalla kollektiiviset resurssinsa ja tekonsa samaan koriin? Rahoituksen ja johtamisen välineenä innovaatioportfoliot auttavat vahvistamaan yhteistoimintaa organisaatioiden välillä.

4. Osaratkaisuista toisiaan vahvistaviin aloitteisiin

Kun kerran epävarmuuden vallitessa emme voi suunnitella lopputulosta ennakkoon, meidän tulee oppia kohti haluttua vaikuttavuutta. Jos ajatellaan tämän lisäksi, että systeemistä muutosta ei saada aikaan yksittäisillä osaratkaisuilla, tarvitsemme tapoja oppia aloitteiden välillä. Innovaatioportfolion puitteissa toteutettavat projektit ja kokeilut muodostavat parhaimmillaan aloitteiden kokonaisuuden, jonka osat vahvistavat toisiaan suhteessa haluttuun vaikuttavuuteen.

Aloitteet voivat vastata käsillä olevan ilmiön eri osiin. Esimerkiksi osa aloitteista saattaa edistää kansalaisten tuottaman aurinkoenergian hyödyntämistä tukevien lakien ja markkinoiden syntyä. Toiset aloitteet puolestaan saattavat tähdätä helposti käyttöön otettavien aurinkopaneelijärjestelmien synnyttämiseen ja kuluttajien käyttäytymisen muuttamiseen. Innovaatioportfolioiden puitteissa voidaan hahmotella vahvistavaa logiikkaa näiden aloitteiden välille.

5. Toteuttavasta työstä jatkuvaan yhteistoiminnalliseen oppimiseen

Aloitteiden välinen oppiminen innovaatioportfolioiden puitteissa vaatii sitä, että kehitämme toteuttavan työn rinnalle tapoja, jotka auttavat tuomaan ihmisiä yhteen ja edistämään jaetun ymmärryksen syntyä. Raportit tehdyistä asioista auttavat kiteyttämään keskeisiä oppeja, mutta niiden ulkopuolelle jää usein paljon kontekstuaalisia asioita, joita poimimme toistemme autenttisista tarinoista. Oivalluksen lamput syttyvät, kun luomme kiteytysten lisäksi myös linkkejä asioiden ja toistemme välille.