sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Sitran trendit -artikkelisarjassa käydään läpi lokakuussa 2014 julkaistun Sitran trendilistan trendit yksitellen erilaisista näkökulmista. Tämä artikkeli on sarjan kolmas.
Mannerlaatat ovat liikkeessä. Kyse ei ole kylmän sodan palaamisesta, vaan syvemmästä, rakenteellisemmasta muutoksesta, jonka ytimessä on Aasian taloudellinen nousu ja Kiinan muutos kohti suurvalta-asemaa.
Kirjoitan tätä analyysia Taiwanissa Aasiassa. Aamulla taloa heilutti lähellä tapahtunut pienehkö 3.2 Richterin maanjäristys. Japani on talouden taantumisen takia ajautumassa uusiin vaaleihin, Intian uutta pääministeri Narendra Modia fanitetaan ja juhlitaan Sydneyn Olympiapuistossa kuin rocktähteä, Australia sekä Kiina allekirjoittivat raaka-aineilta ja maataloustuotteilta tuontiveron poistavan vapaakauppasopimuksen.
Viime viikot ovat olleet täällä idässä kansainvälispoliittisesti hyvin kiivasta. Alueella pidettiin kahden viime viikon aikana kaksi merkittävää kansainvälistä kokousta: ensin vuonna 1989 perustetun Aasian ja Tyynenmeren maiden yhteistyöfoorumin Apecin huippukokous. Tähän Kiinan presidentti Xi Jinpingin isännöimään kokoukseen osallistuivat 21 Aasian ja Tyynenmeren maan valtionjohtajat mukana Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ja Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Muutama päivä sitten päättyi dramaattisemmissa merkeissä Australian Brisbanessa pidetty johtavien teollisuusmaiden G20-kokous. Dramaattinen siksi, että maailman mahtivaltioiden johtajat nöyryyttivät diplomatiatasolla ennenkuulumattomasti ja julkisesti Venäjän Putinia, jonka jälkeen normaali keskusteluyhteys Venäjän johtajan ja muun maailman välisissä suhteissa on lähes katkennut.
Mannerlaatat ovat nyt liikkeessä
Perinteinen maailmanjärjestys ja maailman valtioiden toisen maailmansodan jälkeen rakentuneet keskinäiset suhteet ovat isossa liikkeessä. Kyse ei ole niinkään ”kylmän sodan” -ajan palaamisesta vaan syvemmästä, rakenteellisemmasta muutoksesta, jonka ytimessä on Aasian taloudellinen nousu ja Kiinan muutos kohti suurvalta-asemaa.
Meneillään olevaa muutosta kuvaa esimerkiksi kuinka Pekingin Apec-kokouksen yhteydessä Kiinan presidentti Xi julkisti investoivansa 50 miljardia yhdysvaltain dollaria ”Aasian infrastruktuurien rakentamisen” -rahaston kautta ja 40 miljardia dollaria suoraan omasta Silkkitie-rahastostaan elvyttääkseen uudelleen perinteisen länttä ja itää historiallisesti yhdistävän Silkkitien. Ja tässä Kiina-keskeisessä Silkkitie-kartassa piirretään maailman karttaa todella kiinnostavasti uusiksi – niin Afrikan, Intian, Indonesian ja Euroopan yhdistävien merireittien kuin Venäjän, Keski-Aasian ja Lähi-idän kautta Aasiaan kulkevien öljy- ja kaasuputkien kautta.
Kirjassaan Monsoon: The Indian Ocean and the Future of American Power Robert Kaplan kuvaa, kuinka Lähi-idästä itään Tyynelle valtamerelle ulottuvalla talousalueella käydään 90 prosenttia maailman kansainvälisestä tavarakaupasta. Samalla alueella myydään ja ostetaan kaksi kolmasosaa maailman öljystä, hiilestä ja energiasta, 60 prosenttia nesteytetystä luonnonkaasusta ja 70 prosenttia kivihiilestä.
Jos kehitys etenee nykyvauhdilla, niin vuonna 2030 puolet tulevaisuuden globaalista energiatarpeen kasvusta syntyy yksistään Kiinassa ja Intiassa. Siksi Kiinan asema ja rooli kansainvälisenä toimijana korostui Apecin kokouksessa sen ilmoittaessa päässeensä ilmastosopuun Yhdysvaltain kanssa, ja aikovansa pysäyttää kasvihuonekaasujen päästöjen kasvun vuoteen 2030 mennessä.
Monipolaarinen, kulttuurinen maailma
Vaikka maailman tulevaisuus näyttäytyy tihenevänä kilpailuna taloudessa, innovaatioissa, pääsyssä sekä omistuksessa raaka-aineiden, energian ja mineraalien alkulähteille, oleellista muutoksessa on myös siirtymisemme internetajan moninapaiseen kulttuurien ja uskontojen määrittämään tunteiden, mielikuvien ja virtuaalisten totuuksien maailmaan. Raudan ja energian rinnalla valtiot, ryhmät ja yksilöt määrittelevät etujaan sekä arvojaan kulttuurisin vaatimuksin ja käsittein. Länsimaiset kristillispohjaiset arvomme kuten edustuksellinen demokratia, yksilön oikeudet ja liberaali moniarvoisuus saavat yhä kovaäänisempiä haastajia autoritaarisista hierarkkisista valtioista tai fundamentaalisista järjestöistä.
Raaka, äärifundamentaalinen islamilainen ISIS-järjestö haluaa ajaa maailmaa sotaan ja äärimmäiseen arvokonfliktiin julkistamalla brutaaleja väkivaltavideoita ja lietsomalla pelkoa pystyäkseen alistamaan keskiaikaisella uholla muita omaan tahtoonsa – vaikka vain pieni murto-osa maailman muslimeista kannattaa järjestöä. Venäjän uusi aggressiivisempi rooli Ukrainassa ja sotilaallinen uhittelu, joka on lännelle historiallisesti hämmentävä, voidaan myös nähdä – kuten David Brooks kirjoitti New York Timesin kolumnissaan syyskuussa – pyrkimyksenä kääntää Venäjän heikkoudet demokraattisena yhteiskuntana ja kilpailukyvyttömyys taloudessa kylmän sodan aikaiseksi ”vahvemman vallaksi”.
Talous ja kilpailukyky ratkaisevat
Täältä idästä katsottuna maailman muutos ja meneillään oleva kisa valtioiden ja maiden paikasta tulevaisuudessa perustuu kuitenkin ensisijaisesti valtioiden taloudelliseen kilpailukykyyn, osaamiseen luoda uusia ideoita ja maiden johtajien strategisiin visioihin siitä minne tulevaisuudessa mennä.
Maailman talouden dynamiikkaa tulee seuraavina vuosina muuttamaan lisää Itä- ja Etelä-Aasian sekä Tyynenmeren alueen talouksia yhdistävien vapaakauppasopimusten tullessa voimaan ja Aasian maiden liberalisoidessa talouksiaan. Aasiassahan on meneillään kaksi laajaa vapaakauppa-alueen rakentamisprosessia: ASEAN-maiden, Kiinan, Intian, Japanin, Australian ja Uuden Seelannin yhdistävä Regional Comprehensive Economic Partnership (RCEP), ja yhdysvaltalaisvetoinen Trans Pacific Partnership-vapaakauppavyöhyke (TPP). Pekingissä presidentti Xi esitti myös uuden vielä laajemman Aasian- vapaakauppa-alueen perustamista Yhdysvalta-vetoisen Tyynenmeren vapaakauppa-alueen rinnalla.
Mitä Suomen pitäisi tehdä? Mikä on paikkamme maailmassa?
Olen itse syvästi sitä mieltä, että Suomen pitää kirjoittaa itsensä sisään Aasian nousuun. Painopisteen siirtyminen itään on historiallinen prosessi, tulee kestämään vuosikymmeniä sekä on luonteeltaan pysyvämpi kehitys. Euroopan talouskriisi ja Venäjän tuoma talouteemme vaikuttava turvallisuusuhka haastaa arvioimaan tulevaisuuden mahdollisuuksiamme osana Eurooppaa ja Euroopan tulevaa globaalia asemaa. Aasian taloudellinen ja poliittinen nousu sekä globaalien kehityshaasteiden siirtyminen itään ovat Suomelle strateginen, pitkän aikavälin haaste ja mahdollisuus.
Aiemmin sarjassa julkaistu:
Suosittelemme