Sitran työpaperi viitoittaa tietä kestävään ruokajärjestelmään – 8 kysymystä ruoantuotannon ja -kulutuksen tulevaisuudesta

Ilmastokriisi ja luontokato haastavat tapojamme tuottaa ja kuluttaa ruokaa. Edessä onkin ruokajärjestelmän kestävyysmurros. Sitran uusi työpaperi tarjoaa joukon ehdotuksia, jotka edistävät ruokajärjestelmän kestävyysmurrosta Suomessa. Ehdotukset luovat kokonaiskuvaa, jossa luonnon, ruoantuotannon ja ravitsemuksen näkökulmia käsitellään yhdessä ja niin, että keskinäisriippuvuudet tunnistetaan.

Esitimme 8 kysymystä työpaperin pääkirjoittajalle, Sitran Kestävyysratkaisujen johtavalle asiantuntijalle Liisa Pietolalle.

1. Tarvitsemme muutoksen siihen, miten tuotamme ja kulutamme ruokaa. Miksi?

Meidän on sovitettava toimintamme luonnon kantokyvyn rajoihin ja vastattava luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen, ilmastonmuutokseen ja ravinnekierron epätasapainoon.

Suomessa maatalous käyttää vain seitsemän prosenttia maapinta-alasta, mutta toisaalta olemme riippuvaisia tuontipanoksista, kuten lannoitteista ja polttoaineista. Meidän tulisi edistää energia- ja ravinnekiertoja paikallistasolla. Suomalaisten ruokavalion merkittävimmät luontovaikutukset, kuten lajikato, tapahtuvat rajojemme ulkopuolella. Kuluttajat tarvitsevat lisää tietoa valintojen vaikutuksista, jotta ympäristöä vähemmän kuormittavat valinnat onnistuvat vaikkapa ruokakaupassa.

2. Sitran uusi työpaperi puhuu kestävästä ruokajärjestelmästä. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Työpaperissa visiomme on, että tulevaisuuden kestävässä ruokajärjestelmässä monipuolinen maatalous ponnistaa alueellisista vahvuuksista ja on sekä taloudellisesti kannattavaa että luontoa vahvistavaa. Ruokajärjestelmä perustuu kestäviin viljelymenetelmiin ja teknologiaan sekä tuottaa riittävästi ruokaa. Lisäksi kuluttajille on riittävästi tietoa kestävistä kulutusvalinnoista.

Kestävä ruoka on terveellistä ja ympäristölle ystävällistä. Kestävässä ruokajärjestelmässä tuotettu ruoka edistää myös kansanterveyttä ja samalla se mahdollistaa ruoan tuottamisen siten, että luonto voi hyvin ja maa jaksaa kasvaa yli sukupolvien. Tiedämme, miten ja missä ruoka on tuotettu, ja arvostamme ruokaa.

3. Mitkä olisivat kolme tärkeintä muutosta, jotka ruokajärjestelmässä pitäisi tapahtua?

Aloitetaan pelloilta. On tärkeää, että käytämme laajasti viljelymenetelmiä, joiden avulla maa pysyy elinvoimaisena. Käytännössä tämä tarkoittaa viljelykiertoja, jotta maa ei väsy niin kuin yksilajiseen viljelyyn perustuvassa monokulttuurissa olemme kokeneet.

Eli sovellamme laajasti viljelymenetelmiä, jotka tukevat maaperän kasvukuntoa ja terveyttä, luonnon monimuotoisuutta, vesiensuojelua sekä ilmastonmuutoksen hillintää ja muuttuvaan ilmastoon sopeutumista siten, että maaperä säilyy tuottavana eri sääoloissa ja pitkällä aikavälillä. Keskeisiä toimenpiteitä ovat monipuoliset viljelykierrot, maan kasvipeitteisyys ja kestävä vesienhallinta.

Ruokakaupassa taas tarvitsemme esimerkiksi kuluttajina nykyistä enemmän tietoa siitä, miten ja missä ruoka on tuotettu, kuinka ravitsevaa ruoka on ja millaiset ovat tuotannon sosiaaliset vaikutukset kotimaassa ja ulkomailla. Tarvitaan yhdenmukaiset pakkausmerkinnät. Ruokalautasella tärkeä muutos on se, että arvostamme terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, emmekä heitä sitä pois.

4. Mitkä ovat isoimmat esteet muutoksen tiellä? Entä mitä näille voisi tehdä?

Luonnolle on annettava aikaa ja ihmisille aikaa sopeutua, etenkin alkutuotannossa. Luonto elpyy, jos annamme sille mahdollisuuden. Samoin tuotantosuuntia, kuten kasvi- ja kotieläintuotantoa, sekä viljelymenetelmiä voidaan kehittää ja muuttaa, mutta se on tehtävä sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi.

Kulutuksessa positiivinen kierre lähtee ruuan arvostuksesta. Nyt ruokaa pidetään itsestäänselvyytenä, jolloin sitä myös heitetään helpommin hukkaan. Meidän pitäisi oppia arvostamaan ruokaa luonnon ja ihmisen valtavana yhteistyönä.

Asioita voidaan tehdä, mutta kaikki toimijat tarvitaan vuoropuheluun: tuottajat, elintarviketeollisuus, kauppa, kuluttajat, tiede ja tutkimus sekä poliittiset päättäjät. Yhteistyö ja ymmärrys purkavat esteitä.

5. Miten luonto hyötyisi kestävästä ruokajärjestelmästä?

Kestävä ruokajärjestelmä vahvistaa luonnon monimuotoisuutta pelloilla ja maaperässä. Luonto tykkää esimerkiksi siitä, että maatilalla viljellään monia eri kasvilajeja samanaikaisesti, on kukkivia kasveja ja maaperän pieneliöstöä ruokkivia, hiiltä sitovia monivuotisia kasveja.

Kun luonnonvaroja käytetään resurssiviisaasti, luonto jaksaa ja voi tehdä yhteistyötä jatkossakin ihmisen kanssa: tuottaa ruokaa ja samalla biomassaa myös luonnon omiin tarpeisiin, hiilen ja ravinteiden kiertoon. Luonnon monimuotoisuus elpyy ja luonnon ekosysteemipalvelut saadaan kukoistamaan.

6. Entä miten tavallinen kuluttaja hyötyisi muutoksesta?

Ruokajärjestelmän kestävyysmurros on todella merkittävä asia kuluttajan kannalta, sillä olemme riippuvaisia luonnon toimintakyvystä, kuten pölytyksestä ja peltomaan kyvystä tuottaa ruokaa. Kestävä ruokajärjestelmä tarkoittaa myös parempaa terveyttä kuluttajille. Toivoisin myös, että tulevaisuudessa kuluttajina meillä olisi osallisuutta ja voisimme itse nähdä, miten ruoka tuotetaan maatiloilla.

7. Viime vuosina on puhuttu paljon maatalouden kannattavuuskriisistä. Mitä hyötyä muutoksesta olisi viljelijöille ja muille tuottajille?

Kannattavuuskriisi pitää ilman muuta korjata. On paljon viljelijöitä, jotka tekisivät asiat luonnon kannalta paremmin, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista. Yksi tärkeä muutos olisi niin sanottujen ekosysteemipalveluiden arvottaminen ja niistä palkitseminen. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että viljelijä saisi korvauksen luonnon palveluiden ylläpitämistä, kuten esimerkiksi pölytyksestä, maaperän pieneliöstön vahvistamisesta ja hiilensidonnasta. Tämä vaatii vielä mittaamisen kehittämistä.

Kun viljelijöiden ympäristötyöstä saisi korvauksen markkinoilta ja tukijärjestelmästä, ruoantuotannon kannattavuus paranisi. Tämä mahdollistaisi luontoa vahvistavan viljelyn kehittämisen ja sopeutumisen muuttuvaan ilmastoon. Näin oikeudenmukaisuuden tunne lisääntyy. Toki myös maatalouspolitiikkaan ja tukiin tarvittaisiin muutoksia myös EU-tasolla.

8. Millä muulla tavoin voidaan varmistaa oikeudenmukaisuus, kun siirrytään kestävään ruokajärjestelmään?

Toimenpiteiden tulee olla paitsi tieteeseen perustuvia, myös käytännön kannalta realistisia. Siirtymälle on annettava riittävästi aikaa, jotta toimijat voivat muuttaa toimintaansa taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Yhteistyö ja yhteinen ymmärrys yhteiskunnassa ovat avainasemassa ja edellytys kohti kestävämpää ruokajärjestelmää.

Liisa Pietola on Sitran Kestävyysratkaisut-teeman johtava asiantuntija, joka edistää maa- ja metsätalouden kestävyyssiirtymää. Liisa on taustaltaan maaperätutkija ja Helsingin yliopiston maanviljelyskemian ja -fysiikan dosentti.

Lue lisää:

Sitran työpaperi: Miten Suomeen rakennetaan kestävä ruokajärjestelmä? Ehdotuksia luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin vahvistamiseksi vuoteen 2040 mennessä

Putting nature at the heart of the European Green Deal (tiivistelmä suomeksi)