Tähytään tulevaisuuteen, tähytään maailmalle

Uusi koulutus-foorumi loi kevään 2015 aikana vision suomalaiselle koulutukselle: ”Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista.” Se jakautuu kolmeen teemaan: 1) Uusi koulutus tunnistaa jokaisen vahvuudet; 2) Uusi koulutus luo tulevaisuuden mahdollisuuksia; 3) Uusi koulutus uudistuu yhdessä rakentaen. Tässä artikkelissa käsitellään teemaa numero kaksi.

Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista, on maa jossa oppimisen kynnys on laskettu mahdollisimman alas. Se on maa, jossa jokainen oppii missä vain milloin vain. Se on maa, jossa oppimisen edellytykset ovat kunnossa. Teknologinen murros tarjoaa tälle kaikki edellytykset; nyt ne on otettava käyttöön ja hyödynnettävä myös kansainvälisillä markkinoilla.

Avoimuus, digitaaliset oppimateriaalit ja oppimisympäristöt tulevat

Nopea teknologisen kehityksen aiheuttama yhteiskunnallinen murros haastaa koulutusta uudistumaan tavalla, jota emme osaa edes vielä kuvitella. Digitaalisuuden merkitystä koulutukselle ei ole ymmärretty riittävän syvällisesti ja aikaa reagoida on vähän. Suomi on Euroopassa alisuorittaja uusien digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisessä. Toisaalta teknologia edellä -ajatteluun liittyy suuria haasteita. Vain sellaista teknologiaa, joka on oppimisen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista, kannattaa käyttää.

Jotta oppimista voi rakastaa, oppimisesta on tehtävä motivoivaa ja hauskaa. Nyt koulussa ei viihdytä, eikä oppimista koeta mielekkääksi. Tarvitsemme siis hauskan oppimisen vallankumouksen.

Suomen ei pidä panostaa vain digitaalisten oppimisympäristöjen ja -alustojen luomiseen. Ennen kaikkea meidän tulee välttää tilannetta, jossa yksi oppimisalusta saavuttaa määräävän markkina-aseman. Meidän on keskityttävä ennen kaikkea elinikäiseen oppimiseen innostaviin sähköisiin oppimispalveluihin ja sisältöihin. Jokaisella kansalaisella on jo nyt henkilökohtainen oppimisympäristö, joka koostuu nykyisin sekä sosiaalisen median alustoista että erilaisten oppimispalveluntarjoajien ratkaisuista. Monipuoliset työkalut ovat jo olemassa, mutta ne on otettava systemaattisemmin haltuun ja käyttöön.

Suomessa on maailman paras koulutusosaaminen ja se on avattava kaikkien kansalaisten saataville. Suomessa on siksi panostettava voimallisesti verkko-opetuksen lisäämiseen uusia teknologioita käyttäen. Jokaiselle kiinnostuneelle tulisi olla tarjolla hauskalla tavalla ja korkeilla sisältökriteereillä toteutettuja lukion tai ammatillisen koulutuksen kursseja verkon välityksellä. Samaan aikaan korkeakoulujen on terävöitettävä osaamistaan ja valmistauduttava koulutustuonnin tuomaan kilpailuun, kun maailman huippuyliopistojen avoin opetustarjonta (esim. MOOC:it) loistavine sisältöineen valtaavat Suomen.

Uusien, innostavien ja hauskojen oppimisratkaisujen tehokas käyttöönotto edellyttää tunnistautumisratkaisujen luomista. Samoin oppimisdatan käyttöön liittyvät kysymykset on ratkaistava. Quantified Learning -ajattelu avaa mahdollisuuden jokaisen omaa oppimista koskevan tiedon hyödyntämiseen: personoidut tehtävät, eteneminen omassa tahdissa, kone löytää sen, mistä haluat oppia lisää jne. Tarvitsemme siis yhteiset oppimisen ekosysteemin avainstandardit ja -käytännöt (esim. datan anonymisoinnin osalta), jotka määritellään aidossa yhteistyössä kaikkien kentän toimijoiden kesken. Ellemme luo standardeja ja käytäntöjä itse, hyvin pian joku ylikansallinen toimija asettaa ne meille meiltä kysymättä.

Jotta tämä tapahtuu, uusiin hauskoihin ja innovatiivisiin oppimateriaaleihin ja palveluihin on kohdennettava määrärahoja. Vain jos pidämme huolen siitä, että Suomeen syntyy digitaalisen oppimisen globaaleille suunnannäyttäjille kansalliset referenssimarkkinat, oppimistyökalut luodaan alusta alkaen myös meidän tarpeistamme lähtien, ei muiden tarpeisiin sopeutuen.

Pääsy tietoon ei takaa, että oppijoilla on kyky käyttää tietoa hyväkseen

Kun oppiminen ei ole enää sidottua tiettyyn aikaan tai paikkaan, jokaisella on pääsy olennaisen tiedon lähteille. Uutta koulutusta ei luoda rakentamalla uusia instituutioita vaan uudistamalla perinteisten instituutioiden roolia. Esimerkiksi kirjastojen tulee tarjota entistä enemmän tasa-arvoisia mahdollisuuksia uudenlaisten digitaalisten palveluiden käyttöönottoon. Kansalaisjärjestöjen Hackathon-tapahtumien, jotka muuntavat olemassa olevaa tietoa konkreettisiksi tuotteiksi instituutioiden ulkopuolella, järjestämistä on tuettava. Koulutuskentällä kaivataan yhä enemmän tiivistä yhteistyötä niin pedagogiikan, nuorisotyön, vanhustyön kuin oppimissovellusten suunnittelun ammattilaisten kesken. Lähitulevaisuudessa on täysin mahdollista, että Open Badges -tyyppiset mallit, jossa hankitusta osaamisesta voidaan myöntää digitaalinen ja avoin osaamismerkki, haastavat perinteiset tutkinnot.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikkien koulutuskentän toimijoiden osaaminen on saatava tarpeeksi korkealle tasolle. Ilman uusia kansalaistaitoja, kuten medialuku- ja kirjoitustaitoa, tietoturvataitoja, tiedonhallintataitoja tai digitaalisen sosiaalisen pääoman hallintataitoja, ei nyky-yhteiskunnassa pärjää.

Kun valtaosa tiedosta on parin näppäimen painalluksen päässä ja maailman parhaat oppimistyökalut ovat ladattavissa jokaiselle, ongelmana ei ole tiedon ja työkalujen puute. Ongelmana on kyvyttömyys tarttua uusiin työkaluihin ja oppia. Tarvitsemme siis oppimisvalmentajia, jotka osaavat vastata tähän haasteeseen ja avaavat kaikille oven tähän uuteen maailmaan.

Nyt suomalaisissa kouluissa käytetään tietotekniikkaa vähiten koko Euroopassa. Tietotekniikka on kuitenkin osana lasten ja nuorten arkipäivää. Miten saamme tätä osaamista otettua käyttöön ja jalostettua kouluissa? Hyviä osaamisen jakamisen käytäntöjä ja malleja on, nyt tarvitaan määrätietoista levittämistä ja käyttöönottoa, johon jokainen kunta, koulujen johto ja opettajat sitoutuvat. Tästä syystä myös opettajille on asettava oppivelvollisuus. Opettajille on luotava velvoittava ja ennakoiva täydennyskoulutus. Tämä edellyttää täydennyskoulutusrahoituksen uudistusta, joka näkyy henkilöstön koulutussuunnitelmissa sekä hallitusohjelman koulutuspoliittisissa linjauksissa ja toimeenpanosuunnitelmassa.

Opettajien osaamisen kehittämisen tulisi jatkossa perustua yhä enemmän toisilta oppimiseen ja tiedon jakamiseen. Niin sanotut TVT-evankelistat ja heidän osaamisensa tulisi valjastaa koko opettajakunnan osaamisen kehittämiseen OpeTalks-kokeilun oppeja seuraten. Kaiken kaikkiaan opettajakoulutus itsessään on uudistettava aidosti ennakoivaksi, työelämälähtöisemmäksi sekä aikamme taitoja ja kansainvälisyyttä vastaavaksi.

Suomalaisen osaamisliiketoiminnan arvon moninkertaistaminen

Suomessa on maailman parhaat opettajat, maailman parhaat pelit ja maailman paras mobiiliteknologian osaaminen. Koulutuskenttämme ei kuitenkaan enää sijaitse Suomen rajojen sisällä. Emme voi jäädä ainoastaan rakentamaan maata, jossa kaikki rakastavat oppimista. Emme saa tyytyä tavoittelemaan vain Suomen parhaimpia oppimisratkaisuja ja -toimintatapoja. Meidän on kaikessa toiminnassamme oltava maailman parhaita ja tarjottava osaamisemme koko maailmalle.

Tarvitsemme maailman, jossa kaikki rakastavat oppimista, koska maapallon yhteiset haasteet ilmastonmuutoksesta energiakriisiin koskettavat meitä kaikkia.  Perinteisestä koulutusviennistä on siirryttävä oppimisvientiin, jonka lähtökohtana on oltava kysymys ”mitä voimme koulutuksella ratkaista?”. Maailmassa on huutava kysyntä oppimisen luomalle tulevaisuudenuskolle.

Oppimisvienti tulee ymmärtää laajasti sisältäen sekä voittoa tavoittelevan osaamisliiketoiminnan että kehitysyhteistyön, jotka parhaimmillaan toimivat saumattomasti yhteen. Peruskoulusektorin vienti on ottanut ansiokkaita ensiaskeleita, mutta erityisesti ammatillisen koulutuksen tarjoaman taitojen oppimisen viennin puolella olemme vasta alkutekijöissä. Kuitenkin juuri suomalaisen nuorisotyön ja ammatillisen koulutuksen mallit ovat avainasemassa moniin globaaleihin haasteisiin, kuten kasvavaan nuorisotyöttömyyteen, vastaamisessa.

Koulutuspalveluiden digitalisoituminen on Suomessa vasta alussa. Globaalisti toimivien suomalaisten yritysten ja koulutuskentän välille tarvitaan mentorointimalleja tiedonvaihdon edistämiseksi ja osaamisen kasvattamiseksi. Suuri mahdollisuutemme niin taloudellisesti kuin toimintamme vaikuttavuuden kannalta on viedä loistavia opetusmateriaaleja ja palveluita kymmenille miljoonille kymmenellä eurolla per sisältö sen sijaan, että tyydymme myymään tutkintoja muutamille tuhansille tuhansilla euroilla.

Sipilän hallituksen ehdottama tutkintojen maksuttomuudesta luopuminen ei ratkaise koulutusviennin haasteita. Koulutuskentän toimijoilta puuttuu ennen kaikkea viennin edellyttämä osaaminen palveluliiketoiminnasta sekä tarvittavat markkinatiedot kohdemaista.

Suomelle on luotava laaja oppimisvientistrategia, joka poistaa turhia hallinnollisia esteitä ja perustuu uudenlaisiin yhteistyömalleihin oppilaitosten, yksityisen sektorin, vapaan sivistystyön ja kansalaisyhteiskunnan kesken. Strategia on jalkautettava kokeillen ja ketterästi, koska tarvitsemme nopeaa reagointia maailman ja koulutusmarkkinoiden muutokseen. Tarvitsemme koko suomalaiselle koulutuskentälle yhteisen tarinan ja lippulaivatuotteet.

Ollaksemme maailman parhaita meidän on kyettävä oppimaan muilta, tuotava maailmalta parhaimpia kykyjä ja jaettava tehokkaammin tietoa. Suomalaisten on oltava aktiivisempia globaaleissa verkostoissa ja hyödynnettävä ulkopuolelta tulevia käytänteitä. Jos emme itse osaa rakentaa koulua, jossa on oppimisen imua ja intohimoa, lainataan malleja muualta ja luodaan niiden pohjalta uusia ratkaisuja, joista luomme globaaleja standardeja.

Parhaiden oppimiskäytänteiden tuonti Suomeen edellyttää suomalaisten konsortioiden menestymistä kansainvälisissä tarjouskilpailuissa, jota varten tarvitsemme rahoituslähteiden tunnistamista ja ymmärrystä siitä, että vain yhteistyöllä suomalaiset koulutusalan osaajat voivat menestyä. Hankerahoitusta suunnataan vain innovatiivisimpien kokeilujen käyttöön. Projekteista ja hankkeista tulee siirtyä yhdessä hyödynnettävään kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ja kansallisiin uudistuksiin.

Suomalaiseen koulutusjärjestelmään on saatava maailmalta parhaat kyvyt rakentamaan tulevaisuuttaan yhdessä suomalaisten kanssa. Yksi keino suomalaisen koulutuksen vetovoiman lisäämiseksi on tarjota Suomen passi ja kansalaisuus jokaiselle toisen asteen ammatillisen tai korkea-asteen tutkinnon Suomessa suorittaneelle ja Suomeen töihin jäävälle.

Uusi koulutus -foorumi on työskennellyt joulukuusta 2014 lähtien pohtien miten suomalaista koulutusta pitäisi kehittää. Foorumin lopputuotokset esitellään yleisölle Rakkaudesta oppimiseen -tapahtumassa Tiedekeskus Heurekassa 4.6.2015. Tilaisuuteen voi osallistua myös verkon välityksellä. Hyppää mukaan!

Tämän tekstin ovat koonneet Uusi koulutus -foorumin puolesta foorumin osallistujat Jari-Pekka Kaleva, Jan-Markus Holm, Laura Vanhanen ja Kirsi Harra-Vauhkonen.