sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Voiko asiantuntijaryhmä kommunikoida alusta asti julkisesti sosiaalisessa mediassa niin, että kuka tahansa pääsee kuuntelemaan, kommentoimaan ja osallistumaan ryhmän toimintaan?
Sitran Elinvoima-kehitysohjelma käyttää sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä uusia tapoja, joista osaa voi pitää jopa radikaaleina. Sen 23 osallistujan joukko käyttää kevään mittaan viestinnässä seuraavia periaatteita.
- Avoimuus – Ryhmän keskustelu verkossa tapahtuu avoimilla foorumeilla. Sitran Elinvoima-verkostosivu ja Elinvoima -Facebook-ryhmä ovat avoimia kaikille
- Vuorovaikutteisuus – Kurssin osallistujat ovat yhtä lailla sisällön tuottajia kuin Sitran asiantuntijat.
Tämä tarkoittaa käytännössä kokoussalia ilman seiniä; asiantuntijaryhmän laskeutumista norsunluutornista maan pinnalle. Sitran yliasiamiehen Mikko Kososen visio Sitrasta platformina, alustana, jolla Suomen hyvinvointia ja kilpailukykyä kehitetään, saa näin avoimen, digitaalisen muodon.
Ylhäältä alas -viestinnän sijaan dynaamista vuorovaikutusta ja arvostavia kohtaamisia
Mikä Elinvoima-kehitysohjelman toiminnassa on radikaalia? Monille nuorille ja esimerkiksi verkossa toimiville yrittäjille tämä on arkea. Mutta asiantuntijaryhmät kommunikoivat yhä niin, että ne antavat toiminnastaan loppuraportin virkamiehille tai kansalaisille toteutettavaksi: ”Tehtävän Suomelle”. Tämän menetelmän seurauksena Suomessa on talon korkuinen pino raportteja, joiden päältä hyppäämällä voi satuttaa itsensä pahasti. Raporteissa kerrotaan vuodesta toiseen pääpiirteissään samat Suomen hyvinvoinnin säilyttämiselle välttämättömät asiat, joita kukaan ei ole toteuttanut. Kukaan ei ole kokenut niitä omakseen, koska tehtävä on annettu ylhäältä. Mistä tämä johtuu?
Yksi Elinvoima-foorumin teemoista on: ”uusi työ”. Juuri nyt kriisissä ei ole vain suomalainen työ, vaan myös vanhaan työhön liittyneet ylhäältä alas suuntautuneet viestinnän ja johtamisen mallit. Ne ovat korvautumassa kaksisuuntaisella, vuorovaikutteisella, digitaalisella viestinnällä. Uutta työtä ei ole löytynyt kenties siksi, että sitä on yritetty luoda myös viestinnällisesti vanhoilla keinoilla.
Ajattelun muutosta voi kuvata hyvin konkreettisestikin. Otan esimerkeistä kaikkein käsin kosketeltavimman: halaamisen.
Elinvoima-kehitysohjelman kurssilaiset kokoontuivat Sitrassa keväällä. Filosofi Esa Saarinen sai joukon heti oikeaan tunnelmaan puhumalla hellän dynaamisesta vuorovaikutuksesta ja arvostavasta kohtaamisesta. Tällaista arvostavaa kohtaamista kokeiltiin kolmen minuutin halaustuokiolla luennon aluksi. Tunnelma vapautui kummasti. Saarisen mukaan tällainen arvostava kohtaaminen ja rinnalla kulkeminen voivat luoda työelämään maagisen nosteen, joka saa meidät ylittämään rajamme.
Sosiaalinen media on digitaalinen väylä hellälle ja arvostavalle dynamiikalle. Digitalisaatio tarjoaa väylän läsnäololle, osallisuudelle, palautteenannolle, tykkäämiselle ja kommentoinnille tavalla, joka aiemmin ei ollut mahdollista.
On arvostavaa vuorovaikutusta, että viranomainen ottaa kansalaiset mukaan työhön jo aivan suunnittelun alkuvaiheessa. On arvostavaa ja taloudellisesti välttämätöntä vuorovaikutusta, että palveluihin siirtyvässä Suomessa asiakkaat ovat mukana tuotteiden ostamisessa ja jopa suunnittelussa digitaalisesti. On arvostavaa ja edullista vuorovaikutusta, että kansalaisjärjestöt toimivat siellä, missä ihmiset jo muutenkin aikaansa viettävät, eli digitaalisissa verkostoissa.
Joukkoälystä uutta vaikuttavuutta
Elinvoima-ohjelma toimii avoimesti verkossa. Foorumilaiset voivat kerätä Facebookin tai Twitterin kautta kommentteja ja vinkkejä kurssin tehtäviinsä. Tästä käytetään maailmalla termiä crowdsourcing, = joukko- tai parviäly. Nimestään huolimatta joukkoälyssä ei aina ole kyse massoista. Yksikin huomio voi tuoda työlle uutta vaikuttavuutta, viedä sitä kokonaan uuteen suuntaan tai tuoda siihen lisämausteen.
Alhaalta kasvava viestinnän menetelmä on kenties radikaali, mutta lähemmin tarkasteltuna ei aivan uusi. Facebookissa ja Twitterissä monet toteuttavat tällaista toimintatapaa jo nyt. Asioista keskustellaan avoimesti keskeneräisinä. Ne voivat muuttaa suuntaa tai tulla joksikin toisiksi matkan varrella, eikä tätä pidetä julkisena epäonnistumisena. Sitä pidetään fiksuna toimintatapana.
Monille voi tulla yllätyksenä, että myös valtio odottaa viranhaltijoiltaan näiden menetelmien opettelua. Eduskunnan alkuvuonna 2011 hyväksymässä selonteossa Tuottava ja uudistuva Suomi – Digitaalinen agenda vuosille 2011–2020 edellytetään, että virkamiehet käyttävät sosiaalista mediaa työssään. Tulevaisuusvisiossa todetaan:
”Sosiaalinen media on vuorovaikutuksen ja viestinnän oleellinen osa. Kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa tietoverkkojen ja digitaalisten palvelujen avulla valmisteluun ja päätöksentekoon.”
Myös Elinkeinoelämän valtuuskunta on toivonut Suomelta siirtymistä vuorovaikutteisuuden edelläkävijöiden joukkoon juuri e-demokratian alueella, jossa monet kehitysmaatkin ovat kirineet Suomen edelle sosiaalisen median käyttämisessä:
”Tällaiset keinot voivat ensi kuulemalta vaikuttaa kikkailulta tai sivuseikoilta perinteisen virkamiestyön näkökulmasta. Tosiasia kuitenkin on, että tarve näiden välineiden käyttöönotolle on akuutti.”
(Nykyaikaa etsimässä, Eva 2009).
Toimintamallit eivät ole valmiita. Välineet kehittyvät, eikä kukaan tiedä, mikä on oikea tapa. Presidentti Obama toimii aktiivisesti Facebookissa ja kerää tuhansia reaktiota jokaisella päivityksellään. Halonen vasta harjoittelee Twitterissä. Keräämme Sitrassa kokemuksia ja muutamme toimintaamme oppimamme perusteella. Kertokaa meille, mikä toimii.
Taneli Heikka
Kirjoittaja on AvajaOpen Oy:n perustaja ja toimii Sitran Elinvoima-kehitysohjelmassa viestinnän asiantuntijana
