Viisi teesiä ennakoivasta terveydenhuollosta

Geeniteknologia ja muut uudet keksinnöt tarjoavat jokaiselle yhä enemmän työkaluja omasta terveydestä huolehtimiseen. Ne voivat muuttaa elämäämme monin tavoin paremmaksi – mutta ennen sitä meillä on kosolti opittavaa sekä yksilöinä että yhteisöinä.

Digitalisaatio ja teknologian kehitys on edistynyt viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana niin suurin harppauksin, että keskustelu ennakoivaan terveydenhuoltoon liittyvästä etiikasta ja pelisäännöistä on jäänyt pahasti jälkeen.

Tätä vajetta paikataksemme esitämme tässä viisi etiikasta lähtevää teesiä ennakoivasta terveydenhuollosta.

1. Ainut eettinen ratkaisu on ottaa käyttöön ennakoiva terveydenhuolto ja ennakoivat sosiaalipalvelut mahdollisimman laajasti.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yhteiskunnalle iso menoerä. Rahojen käyttäminen niihin on kuitenkin perusteltua, onhan tarkoitus pitää ihmiset toimintakykyisinä ja hyvinvoivina.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on kuitenkin usein niin, että jo syntyneen ongelman hoito on paljon kalliimpaa kuin ongelman ehkäiseminen ennalta. Yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi tukea pulassa olevia perheitä lasten ollessa pieniä kuin hoitaa perheongelmien takia sivuraiteelle ajautunutta ihmistä teinistä hautaan saakka.

Samoin on paljon edullisempaa huolehtia kakkostyypin diabetesta sairastavan perusongelmien hyvästä hoidosta kuin antaa taudin tuottaa komplikaatioita ja käyttää sitten paljon suurempia summia rahaa niiden mutkikkaaseen hoitoon.

Ennaltaehkäisyn kustannusvaikuttavuus vie siis usein kirkkaasti voiton hoidon kustannusvaikuttavuudesta. Aluksi kustannukset saattavat nousta, mutta pitkällä aikavälillä syntyy säästöä.

“

”Ongelmallista on, jos uudet jännittävät ja vähän hypetetytkin ratkaisut vievät liikaa resursseja.”

Eikä kyse ole vain rahasta vaan myös ja ennen kaikkea ihmisen hyvinvoinnista. Jos onnistuu vaikkapa ruokavaliotaan ja muita elintapojaan muokkaamalla estämään kakkostyypin diabeteksen puhkeamisen, se on oman hyvinvoinnin kannalta vielä parempi vaihtoehto kuin hyvä, komplikaatiot estävä hoito.

Niinpä olisi sekä yhteiskunnan että yksilöiden kannalta kestämätöntä olla ottamatta käyttöön geenitietoa ja muuta uutta teknologiaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

On kuitenkin syytä muistaa, että yksilön tahtoa on aina kunnioitettava. Ihmisille on tarjottava aktiivisesti mahdollisuutta siihen, että häneen otetaan ennakoivasti yhteyttä, mutta jokaisen on saatava itse määritellä, haluaako ennakoivia yhteydenottoja. Nyt tämä mahdollisuus puuttuu kokonaan.

Ongelmallista on, jos uudet jännittävät ja vähän hypetetytkin ratkaisut vievät liikaa resursseja ja huomiota vanhoilta hyväksi havaituilta ennaltaehkäisyn keinoilta, kuten vaikkapa toimivalta kouluterveydenhoidolta, säännöllisiltä hammastarkastuksilta tai tehokkaalta elämäntapavalmennukselta. Tututkin toimet vaativat yhä kehittämistä.

“

”Sitran tuella kehitetyn Kardiokompassin kaltaiset genomitietoa hyödyntävät työkalut ovat jo nyt käyttökelpoisia myös terveydenhuollossa.”

Sitran tuella kehitetyn Kardiokompassin kaltaiset genomitietoa hyödyntävät työkalut ovat jo nyt käyttökelpoisia myös terveydenhuollossa. Virossa Kardiokompassia jo käytetään.

Osa esimerkiksi netissä tarjolla olevista geenitesteistä on kuitenkin vielä toistaiseksi enemmänkin viihdettä kuin varteenotettavaa elintapatietoa. Siksi Sitra on kumppaneidensa kanssa toteuttanut myös sellaisia hankkeita kuin vaikkapa kansansairauksia sairastavien omahoitoa tukenut Terva.

Tervan keskeinen opetus on ollut, että hankkeen todelliset vaikutukset nähdään usein vasta vuosien kuluttua, joten seurannan pitää olla riittävän pitkä. Ja edelleen on pyrittävä ymmärtämään paremmin, millaiset tekijät saavat ihmiset todella muuttamaan käyttäytymistään.

2. Ennakoiva terveydenhuolto vaatii kansalaisilta ja terveydenhuollon ammattilaisilta uudenlaisia taitoja ja uudenlaista asennetta.

Kun puhumme vaikkapa omaa geenitietoaan tai biohakkerointia hyvinvointinsa edistämiseen käyttävästä ihmisestä, mielessämme on usein jonkinlainen ihannekansalainen: hänen on helppo hankkia tietoa ja arvioida sen luotettavuutta, hän osaa keskittyä olennaiseen, ja hän tekee ratkaisuja nimenomaan faktojen pohjalta.

Ihannekansalaisia on kuitenkin harvassa. Ihminen on pohjimmiltaan tunneolento eikä ohjaudu kovin hyvin tiedon pohjalta. Tiedättehän: jos tietopohjainen valistus laihduttaisi, tuskin suomalaisissa olisi kovin monta ylipainoista.

Elintapavalintojen takana on mutkikas vyyhti erilaisia motiiveja ja valmiuksia – ja tutkimusten mukaan elintapavalinnat ovat pitkälti resurssikysymyksiä.

Sen, joka on jo ennestään hyvinvoiva ja uskoo omaan kykyynsä hallita vaikkapa syömistään, on paljon helpompi tehdä terveellisiä valintoja kuin sen, joka joutuu päivittäin hätääntyneenä miettimään, miten saa perheelle edes jotakin syötävää, tai sen, jonka kehosuhde on jo kauan sitten mennyt pahemman kerran vinoon.

“

”Ihminen on pohjimmiltaan tunneolento eikä ohjaudu kovin hyvin tiedon pohjalta.”

Yksilön saama tieto ei automaattisesti lisää tämän resursseja, ja siksi ennakoivan terveydenhuollon hyödyt voivat helposti valua niille, jotka jo muutenkin voivat hyvin. Niinpä ennakoivan terveydenhuollon tehokas käyttö vaatii todennäköisesti uudenlaisia asiantuntijoita, jonkinlaisia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin valmentajia, jotka tukevat meitä muita sekä terveyttä koskevan tiedon hankkimisessa ja käytössä että omien motiiviemme ymmärtämisessä ja ongelmiemme ratkaisemisessa.

Parhaassa tapauksessa ennakoiva terveydenhuolto voimaannuttaa suurinta osaa suomalaisista niin, että osaamme entistä paremmin huolehtia omasta hyvinvoinnistamme.

3. Ennakoiva terveydenhuolto vaatii järjestelmältä uudistumista.

Yksilön vallan ja vastuun lisääminen on lähtökohtaisesti myönteistä. Tiedetään, että ihmisen hyvinvointia edistää kyky vaikuttaa omaan elämään.

Yksilön korostaminen tahtoo kuitenkin usein häivyttää kokonaan näkyvistä sen, että meidän elämäämme vaikuttavat monet muutkin asiat kuin omat vapaat valintamme.

Ympäröivä yhteiskunta ja kulttuuri tai olosuhteet ylipäätäänkään eivät yleensä suoranaisesti määrää ketään, mutta ne vaikuttavat merkittävästi siihen todennäköisyyteen, millä kukin meistä päätyy juuri tiettyihin valintoihin.

Siksi terveys ja hyvinvointi on myös yhteiskunnallinen asia.

Tästä hyvä esimerkki on tupakointi. Sitä verotetaan raskaasti. Yhteiskunta on katsonut parhaaksi, että tupakka ei saa olla suomalaisissa kaupoissa näkyvillä eikä tupakkaa saa polttaa juuri missään.

“

”Jokaisen valinnan ei tarvitse olla hyperterveellinen.”

Näillä toimilla – ja toki myös valistamalla ja kehittämällä tupakasta luopumisen hoitoa ja tukea – tupakointi on saatu Suomessa vähenemään dramaattisesti. Vaikka tupakoinnin lopettaminen tai aloittamatta jättäminen on aina yksilön päätös, yhteiskunnan rakenteet tukevat monin tavoin tupakoimattomuutta.

Siksi ennakoivan terveydenhuollon olennaiseksi osaksi pitäisi ottaa yhteiskunta, joka tukee terveyden kannalta hyviä valintoja ja tekee huonojen tekemisen hankalaksi. Terveysfasismia kannattaa silti välttää, sillä hyvään terveyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu myös joustavuus. Jokaisen valinnan ei tarvitse olla hyperterveellinen.

Sen lisäksi, että yhteiskunnan on muututtava nykyistä vahvemmin hyvinvointia tukevaksi, sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevien ammattilaisten pitää muuttua yhä enemmän valmentajiksi.

Jo nyt ihmisillä on mahdollisuus hankkia monenlaista yleistä ja jopa henkilökohtaista terveystietoa – ja usein on vaikea tietää, miten luotettavaa tieto on, miten sitä pitäisi käyttää, saati sitten miten tehdä isoja elämäntapojen muutoksia. Siksi tarvitaan palveluita, jotka tarjoavat ihmisille tukea näissä kysymyksissä.

4. Ennakoiva terveydenhuolto vaatii uudenlaista eettistä pohdintaa.

Olet 32 ja elämä hymyilee. Töitä ja rakkautta riittää, ja istut mielelläsi pitkiä iltoja nauttimassa hyvästä ruoasta ja juomasta ystävien kanssa. Ylipainoa on alkanut kertyä pikkuhiljaa, ja tiedät hyvin, että alkoholinkäyttösi on riskirajoilla. Mutta olet onnellinen.

Sitten saat tietää, että sinulla on perimäsi perusteella erittäin suuri riski sairastua kakkostyypin diabetekseen. No, riskejähän meillä on kaikilla. Lisäät vähän liikuntaa mutta jatkat muuten entiseen malliin.

“

”Yhtäkkiä oletkin jo 48, ja sinua väsyttää armottomasti ja jatkuvasti. Lääkäriin – ja diagnoosiksi diabetes 2.”

Miksi? Miksi et elänyt toisin? Miksi et tehnyt terveellisempiä valintoja, vaikka tiesit, että näin voi käydä? Miksi meidän muiden pitäisi maksaa holtittomasta elämästäsi?

Ensimmäisiin kysymyksiin voi vastata yksinkertaisesti näin: koska olet ihminen. Kuten yllä on todettu, ihmisen valintoihin vaikuttavat monet asiat, ja hän toimii harvoin vain tiedon ja järjen perusteella.

Lisäksi isokin riski on vain riski eli todennäköisyys, jonka toteutumiseen vaikuttavat monet tekijät. Siksi aika lailla samoin elänyt veljesi saattaa välttyä diabetekselta jonkin melko vähäpätöiseltä vaikuttavat eron takia.

Mutta sitten kysymys siitä, miksi meidän muiden pitäisi maksaa hoitosi – sinähän tiesit.

Nyt on hyvä pitää pää kylmänä ja muistaa yllä sanottu. Ihmisillä on erilaiset fysiologiset, psyykkiset, sosiaaliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia hyvinvoinnistaan. Jos yksilölle asetetaan velvollisuuksia, yhteiskunnan on pyrittävä tasaamaan näitä eroja esimerkiksi tukemalla hyviä terveysvalintoja ja tekemällä huonoista vaikeita.

Kun teemme päätöksiä siitä, mistä kaikesta yhteiskunta vastaa ja mistä yksilö, meidän on hyvä perustaa ratkaisumme avoimeen eettiseen keskusteluun, tosiasioihin ja monipuoliseen ihmiskuvaan.

Toinen esimerkki voisivat olla rokotteet. Eikö ole sinun asiasi päättää, rokotetaanko lapsesi tuhkarokkoa vastaan? Entä jos sinun päätöksesi heikentää rokotteiden tarjoaman suojan kannalta keskeistä laumaimmuniteettia, ja moni sairastuu siksi? Kummalla on valta ja vastuu, yhteiskunnalla vai yksilöllä?

Tällaisiin keskusteluihin meidän kannattaa valmistautua lisääntyvän tiedon ja vahvistuvan yksilöllisyyden aikakaudella.

5. Meidän on tehtävä arvomme entistä näkyvämmiksi itsellemme ja muille.

Ennakoiva terveydenhuolto vaatii meiltä uudenlaista eettistä keskustelua. Sitä varten meidän on selvitettävä sekä itsellemme että muille, millainen arvopohja meitä ohjaa.

Yhteiskunnassa on löydettävä yksimielisyys siitä, millaisten arvojen varassa päätöksiä esimerkiksi resurssien suuntaamisesta tehdään.

“

”Kenen diabetes on hoitamisen arvoinen ja kenen ei?”

Onko esimerkiksi terveys automaattisesti tärkein arvo? Onko ok tehdä sellainen valinta, että minäpä en panosta terveyteeni? Mitä jos vaikkapa yksilönvapaus on terveyttä tärkeämpi arvo? Kenen diabetes on hoitamisen arvoinen ja kenen ei?

Loppujen lopuksi ennakoivien sosiaali- ja terveyspalveluiden esiin nostamat kysymykset ovat ihmisyyden peruskysymyksiä. Millainen on hyvä yhteiskunta? Millainen on hyvä elämä? Mikä on oikeudenmukaista?

Kirjoitusta varten on haastateltu projektijohtaja Tuula Tiihosta Sitrasta ja tutkijatohtori Johanna Ahola-Launosta Aalto-yliopistosta.