Voiko ketunhäntä kainalossa tehdä elinvoimatyötä?

Neljän podcastin sarjan päätösjaksossa keskustelemme siitä, millainen on hyvän alueellisen yhdessä tekemisen malli. Sarjassa käsitellään osaamisen merkitystä alueen elinvoiman rakentamisessa. Podcast-sarja Millä osaamisella alue menestyy? on osa Sitran Osaamisen aika -podcasteja.

Elinvoimatyö on orkestrointia yhdessä. Sitä ei voi tehdä ketunhäntä kainalossa tai omia itselleen. Miten kukin alue voi löytää itselleen oman, uskottavan ja tavoitteellisen tulevaisuuden lupauksen, joka johtaa sanoista tekoihin? Onko alueen toimijoilla nälkää vaikuttaa tulevaisuuteen ja riittävää yksituumaisuutta tehdä työtä yhdessä?

Sitran kolme vanhempaa neuvonantajaa Tapio Huttula, Timo Matikainen ja Jaana Villanen pohtivat ja jakavat kokemuksia Sitran keväällä 2021 yhdeksän alueen kanssa tekemästä Alueiden osaamisen aika -työstä. Keskustelua ja tehtyä työtä kommentoi jaksossa Pirkanmaan maakuntajohtaja Esa Halme.

Ota jaksot kuunteluun, jos olet kiinnostunut alueiden eväistä menestyä, osaajapulaan vastaamisesta, ennakoivasta ja tietoon pohjautuvasta tulevaisuustyöstä, osaamisen uudistamisesta, yhdessä oppimisesta tai alueen toimijoiden muutoskyvyn kasvattamisesta.

Kuuntele jakso sivun yläosan linkistä, Spotifystä tai Apple Podcasts -palvelusta. Jakson voi myös lukea allaolevasta tekstistä. Halutessasi voit kuunnella myös vartin pituisen esittelyjakson sarjaan.

Sarjan muissa jaksoissa pohdimme:

• Miksi alueiden on itse löydettävä ratkaisunsa elinvoimaan? – jakso 1
• Onko alueilla pula osaamisesta vai osaajista? – jakso 2
• Millä pääsemme hankehumpasta eroon? – jakso 3

Tervetuloa Twitteriin keskustelemaan aiheesta tunnisteella #osaamisenaika tai liittymällä Facebook-ryhmään Alueiden osaamisen aika.

Osaamisen aika -podcast pohtii elinikäisen oppimisen tulevaisuutta ja sitä, miten se tulevaisuus tehdään. Podcast on osa Sitran Osaamisen aika -projektia, joka vauhdittaa kokonaisvaltaisen elinikäisen oppimisen politiikan rakentumista Suomeen.

Jakso tekstinä

Merkkien selitykset

• [?] = sanan kirjoitusasusta ei voi olla täysin varma, mutta merkitys on ainakin sinne päin. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [sana? 00:15:44]
• [??] = sanasta ei voinut saada selvää, joten se on täysin epävarma tai sitä ei voitu kirjata ylös lainkaan. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [?? 00:15:44]
• [tekstiä] = äänet tai litteroimatta jätetyt kohdat merkitään tekstiin hakasulkeisiin, esim. [naurahtaa] tai [haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun haastateltava vastaa puhelimeen]

Tapio Huttula [00:00:09]: Tämä on Sitran Osaamisen aika -podcast, joka pohtii elinikäisen oppimisen tulevaisuutta, ja sitä miten se tulevaisuus tehdään. Minä olen Tapio Huttula Sitrasta. Kuuntelet jaksoa neljän podcastin sarjasta, jossa paneudumme osaamisen merkitykseen alueiden kestävän ja elinvoimaisen tulevaisuuden rakentamisessa. Jaamme kokemuksia Sitran keväällä -21 yhdeksän alueen kanssa tekemästä alueiden Osaamisen aika -työstä. Kanssani keskustelemassa ovat vanhemmat neuvonantajat Timo ”Timi” Matikainen, ja Jaana Villanen Sitrasta. Elinvoimatyö on orkestrointia yhdessä. Sitä ei voi tehdä ketunhäntä kainalossa. Tervetuloa mukaan! Tässä jaksossa pohdimme alueiden tulevaisuutta ja sitä, mikä on hyvän alueellisen yhteistyön malli, tai onko sellaista. Ja jos on, niin miten sitten kukin alue voisi löytää oman itselleen uskottavan, tavoitteellisen ja haasteellisen tulevaisuudenlupauksen, joka johtaisi myös toimintaan. Sanoista tekoihin. Jaksossa hahmotellaankin 2020-luvun elinvoimaa ja sen rakennuspalikoita. Mutta Timi, mitä se törkeä sinun mielestäsi tarkoittaa? Miksi me puhumme törkeyksiä?

Timo Matikainen [00:01:25]: Törkeä, mielenkiintoinen sana. Ainakin sen pitäisi olla jollain tavalla herättävä ja puhutteleva. Yhteisö, joka näkee tulevaisuutensa törkeän hienona, kiinnostavana, elinvoimaisena, niin kyllähän sen varaan ihmiset ovat valmiita panostamaan ja tekemään. Miettikää, jos ei siellä ole sitä lupausta sillä alueella tulevaisuudesta, tai se on jotenkin keskinkertainen vain, no että ehkä tässä jotain kivaa saadaan aikaiseksi, tai ehkä ei. Koko se yhteisöllisyyden ydin on se yhteinen päämäärä ja kokemus siitä, että näiden ihmisten kanssa tällä alueella me luomme näitä uusia työpaikkoja, opimme yhdessä ja elämme yhdessä, pidetään hauskaa yhdessä, kasvatetaan lapsemme yhdessä. Se, että mitä kaikkea sen lupauksen pitää pitää sisällään, niin se on kyllä kiinnostavaa. Kuunnellaanpa, miksi Pirkanmaa menestyy. Maakuntajohtaja Esa Halme on saanut omalla johtamisellaan paljon hyvää aikaiseksi.

Esa Halme [00:02:25]: Meillä täällä Pirkanmaalla suurin voima ja vahvuus on siinä, että teemme elinvoimatyötä avoimella ja kattavalla vuoropuhelulla eri tahojen keskuudessa. Samoin tämä tapa lähestyä elinvoimaa useasta eri ulottuvuudesta ja laaja-alaisesti tuo vaikuttavuutta. Meillä on ollut pitkään tapana tehdä strategiaa koko maakunnalle, eikä jollekin organisaatiolle. Samoin meillä on ollut tapana katsoa vuosittain, onko strategiatilannekuvat kohdallaan, ja jos on tarvetta justeerata sitä kuvaa, niin on se myös tehty vuosittain, mutta aina yhdessä. Pirkanmaalla on jo pitkään ollut tapana tehdä strategia maakunnalle, ei niinkään sen yksittäiselle toimijalle. Ja samoin Pirkanmaalla on tapana laatia yhteinen tilannekuva, erityisesti innovaatiotoimintaan painottuva, joka vuosi. Ja tämä työ, missä tehdään työ yhdessä ja skarpataan ja tarkennetaan sitä vuosittain, niin se varmistaa tällaisen näkemysten yhtenäisyyden ja kyvyn ja mahdollisuuden kulkea yhdessä eteenpäin. Tilanteen hahmottamisessa kannattaa aina pitää mielessä se, että meillä ei ole koskaan kattavia täydellisiä tietoja, vaan kaikki tehdään puutteellisten tietojen ja epävarmuuden keskellä. Ja juuri tämä vaatii sitä, että uskallamme keskustella, uskallamme kuunnella ja osaamme hyväksyä moninaisuutta. Ja samalla on tärkeää ymmärtää, ettei heimoistuminen tai heterogeenisuus tai moninaisuus ole synonyymi polarisoitumiselle. Polarisoituminenhan johtaa vastakkainasetteluun, nämä muut enemmän sellaiseen erilaisten ratkaisujen kokonaisuuksiin. Tilannekuvan kannalta tarkkaa maalia tärkeämpää on suunnan ja vauhdin hahmottaminen, ja sen myöntäminen, että välillä on syytä istua alas hyvinkin nopeasti ja katsoa, onko kuva kohdallaan ja suunta oikea. Kaikkien mukana olevien täytyy uskaltaa olla avoimia, ketunhäntä kainalossa mikään ei onnistu. Tilannekuva tehdään yhdessä, ei tehdä yhteistyötä vaan tehdään työtä yhdessä, viihdytään epävarmuudessa, mutta samalla uskomme tulevaan. Se on onnistuvan elinvoimatyön tärkein lähtökohta. Millainen on alueen uskottava ja haastava tulevaisuudenlupaus, niin asukkaille, yritykselle kuin yhteisölle, mistä elementeistä se koostuu. Lupauksen tulee aina olla rehellinen ja avoin. Sitä ei saa yksikään taho omia itselleen, vaan lupauksen pitää olla yhdessä tehty. Viestin tulee tulla samankaltaisena, ei nyt välttämättä samansanaisena, mutta samankaltaisena monelta eri taholta. Vaikka työntekoon tulee olla valmis, on yhteisen kuvan kunnia syytä jakaa. ”Tee työ, jaa kunnia” on ihan hyvä motto tulevaisuustyön tekemiseen. Loistavien ammattilaisten äärellä minun tärkein tehtäväni on olla varmistamassa se, että kaikki relevantit ja halukkaat pääsevät tekemään työtä. Samoin minun on varmistettava, että omalla organisaatiollani on asianmukaiset resurssit ja valtuudet tehdä, sopia ja linjata asioita. Rooliini kuuluu myös kannustaminen siihen, että asioita voi ja saa katsoa uusilla tavoilla. Muuten ei löydy uutta, ellei katso uudesta näkökulmasta.

Jaana Villanen [00:06:03]: Esa Halme on kuitenkin todennut näin, että lupauksen, vaikka se nyt olisi sitten se törkeä lupaus, sen tulisi aina olla rehellinen ja avoin. Sitä ei yksikään taho saa omia itselleen, hän sanoo. Viestin tulee tulla monelta taholta. Vaikka työntekoon tulee olla valmis, on yhteisen kuvan kunnia syytä jakaa. Se on mielestäni jotenkin niin upeasti ja ylevästi sanottu. Ja jotenkin juuri tämä aitous ja rehellisyys, että jos me asetamme sen vision, sen ison kuvan, mitä kohti menemme, me oikeasti uskomme, että tämä on se, mihin me haluamme sitoutua.

Tapio Huttula [00:06:45]: Ja siinä tulee minusta hienosti se yhdessä tekemisen tärkeys. Kukaan ei voi omia. Se menee vähän samaan kuin tuolla, olisiko ensimmäisessä pohdinnassa, me mietimme sitä, että mistä se yhteenkuuluvuus syntyy. Tai miten se ikään kuin lähtee se verkosto syntymään. Niin kukaan ei voi julistautua siinä alueella, että me olemme nyt tällainen toimija, tulkaa ja tehkää meidän kanssamme näitä juttuja. Vaan se täytyy olla yhteistä tekemistä. Ja sitten siinä yhteisessä tekemisessä syntyy niitä rooleja, ikään kuin pelipaikkoja.

Timo Matikainen [00:07:18]: Niin, tällaisen alueen ekosysteemi perustuu siihen, että se kutsuu ihmisiä yhteiseen työhön tekemiseen. Se on kuin hunajapurkki se ajatus siitä, että olemme riippuvuussuhteessa toisiimme, ja me voimme yhdessä rakentaa tulevaisuuden, joka on meille kaikille palkitsevaa ja kiinnostavaa. Ja se on niin kiinnostavaa, että jopa ulkopaikkakuntalaisetkin haluavat tulla tänne ja juurtua tähän maahan meidän kanssamme.

Tapio Huttula [00:07:41]: Minun on pakko tuohon, Timi, jatkaa, ennen kuin Jaana intohimoisesti haluaa jatkaa. Tuo törkeä, niin minusta se on myös niin kuin se, että alue hakee sitä sytykettä ja sykettä. Siis jos se on riittävän hyvä ja riittävän innostava, niin syntyy se imu. Ja se tekemisen tahto.

Jaana Villanen [00:08:03]: Ehdottomasti samaa mieltä. Ja ennen kuin sorrutaan sellaiseen, voisiko nyt sanoa ruikuttamiseen, sellaiseen valittamiseen ja sellaiseen surkeuden voivotteluun, niin kaikkien pitäisi jotenkin ottaa se oma koppi ja kantaa se yhteinen vastuu siitä alueen tulevaisuudesta. Eli pitäisi olla nälkää vaikuttaa siihen tulevaisuuteen, ja toisaalta rohkeutta mennä eteenpäin, vaikka se vaatisi sitä, että mennään sinne epämukavuusalueelle. Koska sitä kautta meillä tulee sitten myös sellaista kykyä reagoida ja tarttua siihen muutokseen, joka on kuitenkin jatkuvaa. Eli pitäisi olla sellaista tahtotilaa tarttua ja jopa pakottaa itsensä tekemään asioita uudella tavalla, tarkastelemaan uudesta näkökulmasta. Ja juuri mitä ollaan myös aikaisemmissa jaksoissa puhuttu, niin sitä kokeilevaa kulttuuria. Kokeillaan uusia asioita uudella tavalla, osallistetaan uusista näkökulmista ja rakennetaan niitä ekosysteemejä entistä toimivimmiksi.

Timo Matikainen [00:09:08]: Sellaiset alueet, niin kuin vaikka Varsinais-Suomi, jossa huomaa, että se paikkakuntaidentiteetti ja tulevaisuususko on todella vahva, niin sinne on jotenkin varmaan helppo liikkua ja olla, tulee se turvallisuuden tunne. Mutta sitten jos miettii näitä paikkakuntia, joiden strategiassa käytettiin termiä smart shrinking, tunnustetaan tosiasia väestönkehityksestä, tämä vanhenee, vähenee. Ja siitä huolimatta nähdään, että täällä on loistava tulevaisuus meillä elää. Niin on siinä kuulkaa kyllä haastetta. Ja miten näitä johdetaan ja rakennetaan sitä yhteisöllisyyttä ja sitä yhteistä hyvää tulevaisuutta, niin kuin näin ääripäissä olevissa alueissa, niin sitä ei todellakaan tehdä sieltä keskeltä. Eikä kukaan keskitetysti voi ottaa alueista vastuuta, vaan se on se aluejuttu.

Tapio Huttula [00:09:57]: Tuohon tulee mieleen, tässä keskustelujen aikana törmännyt siihen kommenttiin, että kun miettii ja katsoo noita kuntia, strategioita, niin tällä hetkellä kaikki kunnat, melkein lähes läpeensä, tekevät kasvustrategioita. Vaikka tiedetään väestönkehitys, ja vaikka Suomessa väestö kasvaisikin, niin kaikki kunnat eivät voi olla kasvustrategialla liikkeellä. Ja Päivärinnan Terhi, joka tämän kuntaliitosta nosti esille, niin haastoi juuri sitä, että mikä on se hyvä strategia, jolla sopeudutaan ja varmistetaan, että kunta on hyvä, sen palvelut toimivat ja alue on mielenkiintoinen ja vetovoimainen myös siinä tilanteessa, jos se väestö pienenisikin. Ja se on kyllä vähän potenssiin jotakin se haaste, mutta jotenkin minusta oikeansuuntainen.

Timo Matikainen [00:10:54]: Mutta onhan se täysin mahdollista. Esimerkiksi Kainuusta tämä kunnanjohtaja sanoi, että se on täysin mahdollinen juttu.

Jaana Villanen [00:11:01]: Mietitään, mikä on prioriteetti. Mitkä ovat strategisesti tärkeitä meidän alueelle nyt, että voimme olla elinvoimaisia. Eikä pyritä toisentamaan sitä, mitä joku toinen alue, koska se ei millään tavalla ole mahdollista.

Tapio Huttula [00:11:16]: Tuosta päästään hyvin semmoiseen kysymykseen teille, kuin olen edellisessä elämässäni joutunut pohtimaan järjestön tai yrityksen toimintatapaa ja sitä miten hankitaan jäseniä tai uusia asiakkaita. Ja tämmöinen viitekehys, jossa olennaista on, että erottautuu kilpailijoista, ja toisaalta tekee relevanssia palvelua tai tuotteita. Ja tämä ajatus meni niin, että jos ei ole sitä relevanssia, niin vaikka olisit kuinka erottuva, niin se on vähän kuin kissankultaa se, mitä tarjoat. Eli täytyy olla se relevanssi siinä. Eli että se on tarkoituksenmukaista, mitä tarjoat. Ja mietin tähän alueyhteyteen sitä, että kun se on se kilpailukyky, eli syytä harkita -vaihe. Eli yksilö tai yritys katsoo, että se alue toimii fiksusti ja siellä voisi olla hyviä juttuja. Että on syytä harkita, että kiinnitynkö vaikka sinne. Niin tässä viitekehyksessä tämä ei vielä riitä. Pitää sitten tehdä se joku, millä erottautuu. Joka on tässä viitekehyksessä ajatus, että tästä syntyy se kilpailuetu. Eli se syy valita, miksi ihminen muuttaa jollekin alueelle tai miksi joku yritys haluaa perustaa tehtaansa juuri tietylle paikalle. Mitä te tästä ajattelette? Onko tämä jotenkin sovellettavissa tähän aluenäkökulmaan?

Timo Matikainen [00:12:42]: Varmasti on. Meillä on paljon esimerkkejä siitä, että ihmiset hakeutuvat erinomaisuuden äärelle. Eli se maine, puhuttelevuus, kiinnostavuus, mitä ikinä se tekeminen onkaan, niin pitää tavoitella sellaista, että ihmiset kokee, että tuo on niin makeaa, että tuonne minä haluan mennä. Maatilamatkailu on esimerkiksi yksi sellainen mielenkiintoinen asia, että miten isoon mittakaavaan sellainen voi parhaimmillaan kasvaakaan. Meillä on upeita paikkoja ympäri Suomea, jotka ovat tässä viimeisten vuosien aikana kehittyneet siinä kyvyssä kohdata asiakkaansa ja vastaanottaa, ja ne työllistävät ja tuovat verotuloja melkoisia määriä. Että mikä siitä voikaan vielä tulla, kun taas kymmenen vuotta menee eteenpäin tästä. Että kehä kolmosen ulkopuolella on hyvinkin elinvoimaisia pisteitä.

Jaana Villanen [00:13:29]: Ehdottomasti tuo, mitä nostit Tapio, niin olen täsmälleen samaa mieltä. Ja tietenkin tuo mainetyöhän nousi monen alueen kohdalla tässä meidänkin kevään työskentelyssä esiin. Jotenkin siitä maineesta olisi tärkeää oivaltaa, että jokainen alue, niin kuin tässä on tänäänkin puhuttu, niin se on aina ainutkertainen. Ja alueet ovat erilaisia. Mutta me helposti sorrumme, tietenkin niin kuin elinkeinoelämässä yritykset, niin me tutkimme mitä kilpailijat sanovat, ja katsomme sitä sanoitusta, ja tuo näyttää hyvältä, ja se toimii selvästi heille, niin otetaan vähän jotain sieltä. Mutta oikeasti, kun se timantti on siellä alueen sisällä, ja siinä pitäisi nähdä vaivaa, että sinä tartut ja tutkit ja perehdyt ja mietit, mitä vaikka hiljaisuus… No me voimme Suomessa vaikka sanoa, että monetkin alueet ovat hiljaisia, mutta millä tavoin me valjastamme sen sinne elinvoiman lähteeksi. Millä tavoin hyödynnämme sitten siinä sitä elinkeinorakennetta, niitä yrityksiä, pienyrittäjiä, isompia organisaatioita, jotka voivat sitten lähteä sitä tuotteistamaan. Hyödyntämään sitä mahdollisuutta siihen omaan ansaintaan juurikin siitä tietystä vahvuudesta. Ja tässä juurikin se alueiden ainutkertainen yritysrakenne, ainutkertainen kulttuuri, ainutkertainen historia ja niin edelleen, niin se tuo ne kaikki kasvun lähteet periaatteessa sinne. Että siinä mielessä se kasvustrategia ei ole huono, mutta jos se lähtee siihen, mihin ei ole resursseja, niin silloinhan se on vähän niin kuin kehnompaan lopputulokseen johtava. Eli miten me erottaudumme niillä aidoilla tekijöillä. Ja Esa Halme juuri totesi, että millä tavoin me teemme sitä tilannekuvatyötä, juuri tätä tärkeää työtä yhdessä. Ollaan toisaalta avoimia niille kaikille mahdollisuuksille, mitä se muuttuva maailma koko ajan tarjoaa. Ja samanaikaisesti kyettäisiin viihtymään siinä epävarmuudessa, koska mehän emme voi, vaikka teemme kuinka hienon ennakointityön, niin emme tiedä mihin tämä maailma menee. Eli uskotaan siihen tulevaan ja annetaan tilaa niille. Ja tästä se kokeilu ja tilan antaminen erilaisille kasvualustoille tuo paljon sellaista hyvää. Ja tämän mainetyön tiedottaminen niistä aidoista lähtökohdista, että ei lähdetä tekemään sellaista päälle liimattua, vaan me teemme sitä aitoa viestintää, johon sitten myös yritykset ja muut haluavat osallistua. Niin siinä on sellainen kultajyvän aines, jota mielestäni aika vähän kuitenkin valtakunnallisesti vielä tehdään.

Timo Matikainen [00:16:10]: Tämä tulevaisuuskuva ja siitä syntyvä tulevaisuususko, niin se on tunne. Ja sen tunteen uskottavuuden varmistaa muut ympärillä olevat ihmiset, jotka kokevat samalla tavalla. Että se yhteisöllisyyden kokemus ja se yhdessä tekemisen meininki on se käyttövoima, joka saa sen elinvoiman liikkeelle siellä alueella. Ja kun tulevaisuus on vielä ennustamaton, että me emme tiedä mihin kaikkeen se hyvä työ voikaan johtaa ja kasvaa. Että kun lähdetään kokeilemaan, tehdään, tutkitaan, ja sitten jos se on isolla sydämellä tehty, ja meidän asiakkaat tai kohderyhmät tunnistavat tämän tunnetilan, millä ihmiset siellä alueella toimivat, niin kyllähän siitä rupeaa tulemaan vetovoimaista väkisinkin. Mutta se ei saa olla kädenlämpöistä ja keskinkertaista, vaan siinä täytyy aidosti olla se tekemisen mielekkyys ja into ja ylpeys mukana.

Tapio Huttula [00:17:06]: Nostaisin tähän yhteyteen vielä tämän megatrendiviestin, mikä Sitran megatrendeistä nousee. Puhutaan yhteiskunnan monimuotoistumisesta ja ikääntymisestä, se on fakta, siellä löytyy myös tämä heimoistuminen. Ja minusta Esa hyvin tiivisti sitä ajatusta Pirkanmaan näkökulmasta, että polarisaatio ja heimoistuminen ei ole sama asia. Eli minusta se ajatus on juuri näin, että vaikka meillä yhteiskunnassa tulee erilaisia ryhmiä, joilla on hyvin erilaisia ikään kuin identiteettejä, mutta se taito on siinä, että miten siinä yhteisössä otetaan ne kaikki erilaiset, monimuotoiset ihmiset mukaan. Niin silloin se ei ole sellaista polarisaation ääripäihin ajamista, vaan se on keino ottaa ne monenlaiset ihmiset mukaan. Ja tämä on minusta todella iso kysymys, jos mietitään siihen, että mihinkä megatrendien näkökulmasta tämä yhteiskunta on menossa.

Jaana Villanen [00:18:07]: Ja elinvoimahan lähtee aina ihmisistä. Se lähtee aina ihmisistä. Ja mielestäni myös se merkityksellisyys, mikä nousi yrityskyselyssä, minkä teimme keväällä kun pohdimme nimenomaan yritysten näkökulmasta, miten he ajattelevat sitä tulevaisuutta. Niin nimenomaan tällainen merkityksellisyys monella tavalla nousi. Ja tässähän on juurikin alueilla myös ainutkertainen mahdollisuus myöskin tarttua siihen merkityksellisyyden vahvempaan sanomaan ja vahvistaa sitä jotenkin siinä koko aluetyössä ja elinvoiman rakentamisessa.

Timo Matikainen [00:18:45]: Siis tämä ihmisten kyky ja halu, aktiivisuus näiden tulevaisuuskuvien rakentamisessa siellä omassa asuinympäristössään, niin tämähän on koko meidän sen demokratian ihan ytimessä. Että se osallisuuden kokemus.

Tapio Huttula [00:18:59]: Miten osaajat liikkuvat. Ja haluaisin sieltä nostaa yhden pohdinnan, mitä me tuon Timo Aron kanssa kävimme, kun MDI on sitä meille tuottamassa, ja pohdinta siitä, että miten nämä osaamiskeskittymät syntyvät. Ja siinä on tällainen kehitys, joka tarkoittaa sitä, että koulutuksen, erityisesti korkeakoulujen ympärille, lähtee rakentumaan keskittymiä, ja silloin tämä koulutuksen vaikutus heijastuu siihen ympäristöön ja vetää puoleensa. Tämä kehitys kohdistuu tietysti näihin koulutuksiin hakeutuviin, niihin nuoriin. Nämä tietyt paikkakunnat keräävät nuoria opinhaluisia. Mutta se toinen puoli on sitten se malli, jossa nämä osaamiskeskittymät lähtevätkin syntymään näiden veturiyritysten ympärille. Ja ne ovat ne, jotka ovat tärkeitä sille toimialalle ja niiden muille toimijoille. Ja ne vetävät sitten jo niitä työssä olevia, työikäisiä yleensä osaamisintensiivisten alojen väkeä. Ja kun Timon kanssa käytiin tätä läpi, niin näistä… meidänkin tällä alueella on ikään kuin esimerkkejä kummastakin tavasta. Mutta että jos nämä saadaan yhdistymään, tämä koulutuksen vetovoima ja veturiyritysten vetovoima, ikään kuin pystytään yhdistämään, niin se on vielä [?? 00:20:23] sitten. Ja siinä juuri tämä kuntien julkisen hallinnon toimijoiden, niiden kehitysyhtiöiden merkitys tulee korostumaan, ja tällaisistakin meillä on tässä yhdeksän joukossa jo hyviä esimerkkejä. Jotenkin elävästi muistan ne keskustelut, mitä Ylä-Savon esimerkiksi tilannekuvafoorumeissa käytiin.

Timo Matikainen [00:20:46]: Niin. Siellä Ylä-Savossahan on ainutlaatuisia yrityksiä, Veturiyrityksiä. Tuo mitä nyt puhut, niin tuossahan alkaa olla jo sellaisen törkeän elinvoimalupauksen ainekset, että joku alue pystyy tällaisen kertomaan, että hei, meillä tämä hoidetaan näin.

Jaana Villanen [00:21:00]: Tämä onkin äärimmäisen tärkeää, että aluetyössä tunnistetaan ja tunnustetaan ja myös avitetaan näiden… ja ehkä myöskin näitä esimerkkitarinoita, että me enemmän kerrottaisiin ja jaettaisiin ja tunnettaisiin ylpeyttä näistä veturiyrityksistä. Tässähän aluetyössä on äärimmäisen isossa roolissa, että ne ovat myös vahvasti esillä, ja jota voitiin myös havaita tässä kevään tilannekuvafoorumissa. Että toki siellä oli eroa, mutta kuitenkin näillä alueilla selkeästi, kun me haimme näitä edelläkävijäalueita, niin kaikilla alueilla oli oivallettu niiden veturiyritysten merkittävä rooli siinä aluetyössä. Ja tämä on varmaan sellainen, mikä ei ole sellaista oikein suomalaiselle ajattelulle tyypillistä. Että me nostamme paljon ja kehumme. Niin nyt voisimme enemmän sitä tehdä, koska sehän tuo nimenomaan myös sitä kiinnostavuutta muille yrityksille lähteä mukaan alueelle, jossa arvostetaan sitä tekemistä. Ja toisaalta sitä kauttahan yritykset ja organisaatiot kokevat, että ne ovat alueelle merkityksellisiä. Ja taas tullaan siihen merkityksellisyyden tärkeään viestiin. Sillä mitä me teemme tällä alueella on merkitystä. Meidän panoksemme on alueen elinvoimalle merkityksellinen, ja tätä kautta sitten se elinvoima ja vetovoima myös vahvistuu.

Tapio Huttula [00:22:21]: Ennen kuin Timi jatkaa, niin ehkä kuulijoille on hyvä sanoa, että me nostamme näitä esimerkkejä näiltä yhdeksältä alueelta. Ja vaikka äsken puhuttiin Ylä-Savosta, niin se ei tosiaan, niin kuin Jaana sanoi, tarkoita etteikö muualla olisi. Mutta me emme voi kaikkien alueiden tilannetta käsitellä tässä, niin sen takia me pyrimme nostamaan esimerkin omaisesti näitä asioita. Mutta jatka vaan Timi.

Timo Matikainen [00:22:41]: Kyllä minä tuosta Jaanan mielipiteestä, että se on iso osa sen alueen tulevaisuususkoa. Että meillä on täällä yrityksiä, joissa on töissä ihmisiä, jotka kykenevät synnyttämään palveluja tai tuotteita, joilla on maailmanlaajuinen kysyntä. Että ne ovat lajissaan maailman parhaita. Miksei sitten muutamissa muissakin liiketoimintaideoissa voitaisi kasvaa sellaiseen mittakaavaan, että herätämme ihastusta ympäri maapallon. Eikä se ole enää, että missä päin Suomea, kysymys, kun tämä on muuttunut pieneksi tämä pallo. Riippuu siitä vaan, että mihin syntyy sellainen määrä ihmisiä, jotka yhdessä rupeavat sitä rakentamaan.

Jaana Villanen [00:23:19]: Kyllä. Ja mielestäni juuri tämä, mitä saatiin tässä tilannekuvafoorumissa tehdä ja ottaa niitä oppeja ja toteuttaa. 27 tällaista tilannekuvafoorumia alueilla, ja muodostaa siitä vuorovaikutteinen tilannekuva, oli äärimmäisen tärkeää työtä. Ja tämänhän me konseptoimme, ja olemme rakentaneet siitä toimintamallin, johon nyt kaikilla alueilla on mahdollisuus. Jotenkin ottaa siitä oppia ja oivalluksia. Jos nyt ajattelee, että se oli meillä tällainen kokeilu sellaiseen vaikuttavuuteen, mitä aluetyössä voi tehdä, niin nythän tämä on tarjolla ihan kaikille alueille. Ja tietenkin toivon ainakin, että kaikkia näitä oppeja, onnistumisia ja jotain sellaista vielä lisäkehitettävää, niin alueet haluaisi ottaa omakseen ja lähteä pohtimaan sitä, mitä meidän alueella on. Mitä meidän alueella on jotain niin ainutkertaista, josta me voisimme saada sellaista törkeätä lupausta aikaiseksi, mitä tässä nostettiin. Ja toisaalta sitten myös nostaa pöydälle keskusteluun kaikkia niitä kipukohtia, mitä siellä mahdollisesti alueella on. Koska aina kun me tunnistamme ja löydämme jonkin ongelman, joka vaatii kehittämistä, niin siihen on helpompaa tarttua. Ja tämä meidän tilannekuvafoorumimallihan on ihan uskomaton mahdollisuus kaikille alueille lähteä jo formuloidun kokonaisuuden kanssa liikkeelle.

Tapio Huttula [00:24:43]: Ja tuohan on helppo jatkaa siitä, että on tietysti olemassa myös se taso vielä, kun me mietimme elinvoiman ja osaamisekosysteemin kehittämistä, niin mikä on se osaaminen, kyky rakentaa niitä ekosysteemejä. Ja puhuisin ehkä sellaisesta vaikka kuin muutoskyvykkyys. Ja sitähän me olemme nyt sitten yrittäneet näille alueille tarjota tämän Sitra Lab -konseptin kehittämisohjelman, koulutusohjelman kautta. Ja tämä on minusta sellaista muutososaamisen osaamispääoman keräämistä sinne alueelle. Jota se alue voi myös tietoisesti tehdä, jos se löytää juuri ne yhteiset roolit, ja kokoaa niitä kehittäjätoimijoita yhteen eri organisaatioista. Niin silloin sinne alkaa syntyä sellainen alueellinen parviäly, jonka kyky tehdä sitä ennakointityötä, tulevaisuuden katsomistyötä, muutosjohtamista, koko sen elinvoimatyön orkestrointia yhdessä. Ja sitä minä ehkä voisin nimittää sitten alueen muutoskyvykkyydeksi. Semmoiseksi ihan omaksi osaamiseksi, jota kannattaa alueella vaalia.

Jaana Villanen [00:25:51]: Ehdottomasti. Kun ajattelee sitä tulevaisuutta, niin paljon on olemassa erilaisia välineitä, mutta se vaikuttavuusketjuajattelu, josta meidän projektin johtaja Helena Mustikainen paljon on puhunut, erityisesti siellä Lab-kehittäjätyöskentelyssä ja toki muutoinkin. Niin on yksi sellainen malli, jonka toivoisi, että ottaisi laajemmin alueet käyttöön ja lähtisi kokeilemaan. Se on juuri sitä kokeilevaa kulttuuria, ja toisaalta samanaikaisesti sellaista pitkäjänteistä vaikuttavuustyötä. Niin siinä on ainakin jotain sellaista, jonka kanssa voi lähteä liikkeelle.

Tapio Huttula [00:26:26]: Tämä juuri, mitä edellisessä jaksossa puhuttiin. Että miten pystytään tässä ohjaus- ja toimintamallirakentamisessa tehdä sitä työtä niin, että löytyy se iso vaikuttavuustavoite, joka voi olla vaikka sen alueen elinvoiman kasvattaminen. Mutta löytyy ne muutosasiat, ne vaikutukset, mitä nyt tällä kehittämistyöllä haetaan, jotka ovat niitä pienempiä. Ehkä kahden-kolmen vuoden päästä nähtäviä muutoksia, mitä oikeasti siellä alueella sitten halutaan tehdä. Ja niihin pitäisi tavoitella tällä kehittämistyöllä. Tämä on iso paletti, ja sitä kannattaa palastella myös.

Timo Matikainen [00:27:03]: Minä menisin ihan sinne pienimpään yksikköön asti, eli yksittäiseen ihmiseen. Että se, mitä sinä sydämessäsi tunnet, sitä sinä ympärillesi levität. Ja tämä elinvoimatyö edellyttää sitä, että siellä sydämessä tuntuu lämpimältä, kun tapaa niitä erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia mielipiteitä kuin sinulla. Että olet valmis kohtaamaan ja arvostamaan näitä toisia ihmisiä, joiden kanssa asut samalla paikkakunnalla. Ja tämä kohtaamisten laatu, tämä dialogi on kaiken tämän tekemisen ytimessä. Eli se kyky ehjään dialogiin erilaisten ihmisten kesken. Ja päätyä sitten niihin törkeisiin tulevaisuudenkuviin, että kuinka hyvin me kaikki täällä voitaisiinkaan elää ja asua ja kasvattaa lapsemme.

Jaana Villanen [00:27:46]: Tee se muutos, minkä haluat maailmassa nähdä. Ja ehkä aluetyössä jotain tällaista samankaltaista. Että tartu siihen, mikä sinulle on merkityksellistä. Anna oma panoksesi. Ja sitten kun summataan yhteen kaikki se, että jokainen antaa sen pienen panoksen, minkä kokee merkitykselliseksi, niin se on aluetyössä todella paljon. Olemme puhuneet todella isosta asiasta, alueiden elinvoimasta tässä ja törkeistä lupauksista. Miten sinä Tapio haluaisit summata tätä meidän valtavan isoa ja tärkeää keskustelua nyt?

Tapio Huttula [00:28:21]: Haluaisin ajatella sen niin, että tämä lähtee siitä alueen toimijoiden yhteistuumaisuudesta. Että ne luovat itse itselleen sen prosessin. Me olemme nyt puhuneet tästä tilannekuvaprosessista, sen nimihän voi olla mikä vain. Mutta että siellä alueella, niillä halullisilla sieluilla, joilla on myös vastuu siitä alueesta, syntyisi se yhteinen ajatus siitä, että mitä me teemme yhdessä ja miten me teemme. Kun se keskustelu on avattu, niin sitten alkaa löytymään ne isot tavoitteet, sitten löytyvät ne roolit, satsaukset, investoinnit tähän yhteiseen. Ja sitten ne tarkemmat välietapit, mihin alue haluaa mennä. Miten se parantaa yritysten, oppilaitosten vuoropuhelua, miten se auttaa osaamisen kehittämisestä työpaikoilla. Miten se varmistaa, että sinne alueella saadaan uusia osaajia, miten se ottaa digitalisaation mukaan tai hyödyntää vaikka monipaikkaisuutta. Siihen työhön minä ajattelen, että se kipinä täytyy syntyä.

Tapio Huttula [00:29:20]: Hienoa! Kiitoksia Jaana ja Timi, sekä kiitos kaikille neljän jakson kommentaattoreille eri puolilta Suomea. Arvokkaita ajatuksia toitte esiin. Tähän on hyvä päättää tämä neljän jakson pohdinta yhteisön osaamisesta ja alueiden elinvoimasta. Työ jatkuu, kestävä tulevaisuus rakennetaan yhdessä.