100 prosenttia kestävää elvytystä

EU-maat ovat yhdessä sopineet (Ylimääräinen Eurooppa-neuvosto, 17.–21. heinäkuuta 2020), että elvytysvaroista vähintään 30 prosenttia pitää käyttää ilmastotyöhön. Samoin valtioiden johtajat ovat linjanneet, että elvytys ei saa miltään osin aiheuttaa vahinkoa ilmastolle ja ympäristölle (ns. do no harm -periaate).

Suomessa valmistellaan kansallista suunnitelmaa EU-varojen käytöstä. Poliittisessa keskustelussa on esitetty tavoitteeksi esimerkiksi, että puolet varoista pitäisi käyttää ilmastohankkeisiin.

Mutta miksi tyytyä puoleen? Voisiko tavoitteeksi asettaa, että 100 prosenttia varoista kohdennetaan kestävään elvytykseen?

Ajatus voi kuulostaa villiltä. Vaikka useimmat jakavat tarpeen torjua ilmastokriisiä ja luontokatoa, tärkeitä tarpeita on Suomessa toki monia muitakin: työllisyys, koulutus, terveys, köyhyyden torjunta ja niin edelleen.

Kestävän elvytyksen ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriidassa muiden tavoitteiden kanssa. Päinvastoin: se voi hyvin auttaa niiden saavuttamisessa.

Jo määritelmällisesti elvytys tukee taloutta ja työllisyyttä. Työpaikkoja luo yhtä lailla teiden kuin ratojenkin rakentaminen.

Tai jopa paremmin: tuoreen arvion mukaan kestävä elvytys on usein vaikuttavampaa myös talouden kannalta. Esimerkiksi satsaukset energiatehokkuuteen työllistävät moninkertaisesti fossiilienergiaan verrattuna.

Kuntien tukalaa taloustilannetta auttaa se, jos kouluja ja vanhainkoteja remontoidaan energiatehokkaammiksi, mikä pienentää energialaskua. Aluekehitystä tukevat esimerkiksi satsaukset luonnon ennallistamiseen ja hajautettuun yhteisöenergian tuotantoon.

Bussien ja autojen sähköistäminen leikkaa terveydelle haitallisia ilmansaasteita kaupungeissa. Tuki innovaatioihin ja uusien ratkaisujen kokeilemiseen parantaa vientiteollisuutemme kilpailukykyä.

Elvytysvaroja ollaan kokoamassa koreihin. Jos koko potti ohjattaisiin kestävään elvytykseen, kuusi koria voisivat olla esimerkiksi:

1. Päästötön energia ja liikenne: mm. sähköistäminen, tuulivoiman tutkaesteiden raivaaminen, polttoon perustumattomat ratkaisut kaukolämmön tuotannossa, vihreä vety, energian varastointi, ratojen rakentaminen ja kunnossapito sekä sähkö- ja biokaasuautojen lataus- ja tankkausverkosto.
2. Kestävä ruoka ja puhtaat vesistöt: mm. ravinteiden kierrätys ja biokaasun tuotanto, kasviperäisten ruokien tuotekehitys sekä hulevesien hallinta.
3. Teollisuuden uudistuminen ja kiertotalous: mm. vähähiilitiekarttojen toimeenpano, vähäpäästöisten ratkaisujen TKI ja viennin edistäminen, negatiivisten päästöjen kokeilut sekä pk-yritysten teollisen mittakaavan kiertotaloushankkeet.
4. Monimuotoinen luonto ja hiilinielut: mm. metsien, soiden ja virtavesien ennallistaminen, hiilensidonnan ja ekologisen kompensaation koehankkeet sekä kansallispuistojen retkeilyrakenteet.
5. Kuntien kestävät ratkaisut: mm. rakennusten energiaremontit, joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen sekä luontopolut.
6. Reilu siirtymä: mm. turpeen korvaaminen lämmöntuotannossa ja runsaspäästöisillä aloilla toimivien ihmisten tukeminen esimerkiksi täydennyskoulutuksella ja starttirahoilla.

Käytännössä voi toki olla, että ihan joka ikistä euroa ei pystytä kohdentamaan kestävään elvytykseen. Silloin hyvä periaate on 100– (sata miinus): lähtökohtaisesti kaiken pitää olla kestävää, mutta painavista syistä voidaan sääntöön tehdä poikkeuksia. Silloinkaan elvytys ei toki saa pahentaa kestävyyskriisiä.

Hallitus on aiemmin sitoutunut siihen, että elvytys tukee tavoitetta tehdä Suomesta maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio ja pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen (Hallitus päätti vuoden 2020 neljännestä lisätalousarvioesityksestä). Tähän asti elvytyksestä kuitenkin suuri osa on liittynyt fossiilitalouteen.

EU-varoista päätettäessä on nyt mahdollisuus rakentaa kokonaan kestävästä elvytyksestä koostuva paketti.