100-vuotias Suomi arvokatsastuksessa

Turvapaikanhakijoiden määrän hetkellinen nopea kasvu oli testi, jota Eurooppa ei läpäissyt kunnialla. Tutkija Sirkku Varjonen pohtii, onko Suomella aihetta ylpeyteen.

Kuinka ratkoa maahanmuuton haasteita Euroopassa? Tätä kysymystä pohdittiin joukolla Lissabonissa Vision Europe Summit -huippukokouksessa viime vuoden marraskuussa. Kokouksessa käytiin läpi eurooppalaisten ajatushautomoiden näkökulmia maahanmuuttokriisiksi kutsuttuun tilanteeseen.

Eurooppaan tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä nousi vuonna 2015 huippulukemiin – noin 1,3 miljoonaan. Puhuttiin tulvasta ja hallitsemattomista virroista. Harvemmin mainittiin, että EU-valtioiden asukaslukuun suhteutettuna turvapaikanhakijoiden määrä vastasi noin 2,5 promillea, siis prosentin neljännesosaa.

Euroopassa koettu kriisi ei johtunutkaan vain tulijoiden määrästä, vaan EU-maiden heikosta varautumisesta ja osaksi myös haluttomuudesta sopeutua tilanteeseen. Tässä mielessä turvapaikanhakijoiden määrän hetkellinen nopea kasvu oli testi, jota Eurooppa ei läpäissyt kunnialla.

Vision Europe -huippukokouksen viesti oli, että nyt, jos koskaan, tarvitaan sujuvaa ja reilua yhteistyötä EU-jäsenmaiden kesken. Samaan hengenvetoon kuitenkin todettiin, että yhtenäinen maahanmuuttopolitiikka tai turvapaikanhakijoiden tasapuolinen jakaminen EU-maiden kesken vaikuttaa tällä hetkellä täysin epärealistiselta. Siihen ei yksinkertaisesti ole riittävästi poliittista tahtoa, etenkään nyt kun tulijoiden määrä on selvästi vähentynyt.

Maahanmuutto ei kuitenkaan ole ohimenevä ilmiö. Suurin osa maahanmuuttajista ei myöskään ole turvapaikanhakijoita. Tuoreimmat saatavilla olevat tilastot kertovat, että vuonna 2014 yhteensä 3.8 miljoonaa ihmistä muutti johonkin EU-maahan (vajaa puolet heistä EU:n ulkopuolelta) ja vähintään 2,8 miljoonaa ihmistä muutti jostakin EU-maasta pois. Samana vuonna turvapaikkaa EU-maista haki noin 637 000 ihmistä.

Maahanmuuton voi nähdä paitsi kriisinä, myös normaalina osana elämää, hyvine ja huonoine puolineen. Ihmiset liikkuvat paikasta toiseen, koska heidän on pakko ja koska he kaipaavat parempaa elämää. Liikkeellepanevia voimia ovat köyhyys, vaino, sota, rakkaus ja toivo paremmasta elämästä. Tulevaisuudessa ilmastonmuutos tekee monien kotiseudut mahdottomiksi asua. Ihmiset ovat koko olemassaolonsa ajan olleet liikkuvaista sorttia ja pitkällä aikavälillä maahanmuutto todennäköisesti kasvaa, ei vähene. Kannattaa siis opetella tulemaan toimeen asian kanssa.

Asiat sujuisivat nykyistä helpommin, jos EU-maat saisivat yhteistyönsä sujumaan.

Kaikki ei silti suinkaan ole EU:sta kiinni. Paikallinen taso on ratkaisevan tärkeä. Tätä painottivat Lissabonissa puhuneet maahanmuuton tutkijakonkari Demetrios G. Papademetriou samoin kuin YK:n uusi pääsihteeri António Guterres.

Suomen täyttäessä 100 vuotta on hyvä hetki miettiä omaa identiteettiämme ja sitä, millaisessa yhteiskunnassa me haluamme elää nyt ja tulevaisuudessa. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teema on ”yhdessä”. Mihin arvoihin haluamme yhdessä sitoutua? Ketkä saavat olla osa ”meitä”? Maahanmuutto liittyy kaikkiin näihin kysymyksiin. Suhteemme muihin kertoo siitä, keitä me olemme.

Arvot testataan käytännössä, erityisesti tiukoissa paikoissa. Jos ihmisoikeudet ja tasa-arvo ovat meille muutakin kuin kauniita sanoja, emme voi tarkastella maahanmuuttoa pelkästään tulijoiden taloudellisen arvon näkökulmasta. Kansainvälisesti vertaillen Suomella menee monessa suhteessa suorastaan erinomaisesti. Aktiivinen profiloituminen mahdollisimman luotaantyöntävänä kohdemaana turvaa hakeville ihmisille ei anna aihetta ylpeyteen. Suomesta on paljon parempaan.

Maahanmuutto on kohtaamisia. Ensisijaisesti kyse ei ole kulttuurien eikä uskontojen kohtaamisesta, vaan ihmisten kohtaamisista. Käytännön tasolla ratkaisevan tärkeää on se, kuinka me, tavalliset ihmiset, kohtaamme ja kohtelemme toisemme arjessa. Vaikka mikään ei toimisi yhteiskunnan tai politiikan huipulla, ihmisarvo tunnustetaan paikallisella tasolla, totesi Guterreskin puhuessaan Lissabonissa. Ajattelen, että se, kuinka onnistumme tässä tehtävässä, määrittelee meitä itseämme ihmisinä ja samalla myös Suomea yhteiskuntana. Suomi on sellainen kuin sinä olet.