Alle +2C – Just do it!

Vierailin 9–13.6. New Yorkissa Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Sitran ja Myrskyvaroitus – Storm Warning ry:n edustajana ilmastonmuutoksen ratkaisuihin liittyvissä asioissa. Ohessa uunituoreita kuulumisia viikon kestäneeltä keikalta, jonka palavereitten järjestelyistä ja muista junailuista vastasi YK:ssa pitkän uran tehnyt Tapio Kanninen.

Liittovaltio etenee määrätietoisesti presidentti Obaman johdolla

Kun presidentti Obama piti 25.6.2013 ilmastonmuutosta käsittelevän linjapuheensa, hän lupasi tehdä merkittäviä kehitystoimenpiteitä kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Moni varmaan epäili, johtaako tämä oikeasti isoihin parannuksiin, mutta nyt epäilijät voivat unohtaa huolensa. Vuoden sisällä on tapahtunut paljon. Energian tuotannon CO2-päästöt ovat laskeneet noin 10 % vuoden 2005 tasosta, ja viime aikoina on kehitetty useita menetelmiä ja toimintamalleja mm. energiatehokkuuden parantamiseksi, uusiutuvien määrän lisäämiseksi, liikenteen päästöjen vähentämiseksi sekä kansainvälisen yhteistyön kehittämiseksi. Sokerina pohjalla on 2.6.2014 julkaistu USA:n Environmental Protection Agency:n (EPA) aloite, jonka tavoitteena on vähentää voimalaitosten CO2-päästöjä 30 % vuoteen 2030 mennessä (verrattuna vuoteen 2005). Al Gore kommentoi tätä USA:n historian merkittävimmäksi ilmastotoimeksi. Tapaamamme Rockefeller Brothers -säätiön ilmastonmuutos-johtaja Michael Northrop kertoi olevansa yllättynyt, miten vähän vastustusta lakialoite on herättänyt tähän mennessä. Hänen yhteenvetonsa USA:n viimeaikaisista toimista julkaistiin Huffington Post -lehdessä 30. kesäkuuta.

Suuri joukko kaupunkeja on aktivoitunut, isot edellä ja pienet perässä ja päinvastoin

New Yorkin entisen pormestarin Michael Bloombergin johdolla useat kaupungit ovat heränneet ilmastonmuutoksen torjuntaan ja myös välttämättömiin suojautumistoimenpiteisiin. Parhaillaan Bloomberg johtaa kaupunkien ilmastonmuutoksen ratkaisuihin keskittyvää globaalia C40-ryhmää, johon kuuluu tällä hetkellä 68 kaupunkia. Lontoon pormestari Ken Livingstone kutsui 2005 koolle 18 megakaupunkia, mistä toiminta alkoi. Myöhemmin ryhmää laajennettiin ottamalla mukaan pienempiä ”innovaatiokaupunkeja”, joiden kehittämiä ratkaisuja voidaan laajemmassa mittakaavassa toteuttaa ”megakaupungeissa”.

New York on hyvä esimerkki megakaupungista, joka on avoimesti kertonut tekemistään ilmastotoimista. Kaupunki on onnistunut vähentämään CO2-päästöjä 19 % vuoden 2005 jälkeen ja tavoittelee 30 %:n vähennystä 2030 mennessä. New York on myös selvittänyt ”vihreyden” työllistämisvaikutuksia neljälle toimialalle. Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen perusteella seuraavissa klustereissa oli eniten ”vihreitä” työpaikkoja: Rakennusteollisuudessa 22 900 (27 % kaikista työpaikoista), rakennusten huollossa ja ylläpidossa 37 940 (28 %), asiantuntijapalveluissa 15 050 (28 %) ja komponenttien valmistuksessa 760 (13 %).

Tukholma, Kööpenhamina ja Oslo ovat hyviä esimerkkejä C40-innovaatiokaupungeista, joilla jokaisella on muutama eritysosaamisalue, joista muut ovat kiinnostuneet. Olisi hienoa nähdä joku suomalainenkin kaupunki tässä joukossa…

USA:ssa myös pienemmät kaupungit ovat aktivoituneet. Tapasimme Ryen kaupungin (New Yorkin alueen ”Kauniainen”) ”town supervisor” Joe Carvinin isännöimänä 11 Westchesterin piirikunnan ”town supervisoria” ja opimme, että jotkut ovat jo pitkällä toimissaan. Edistyksellisin näissä asioissa on Bedford, jolla on tehnyt Climate Action Planin vuonna 2010. Kasvaneesta ymmärryksestä ja tavoiteasetannasta oli hyvänä esimerkkinä Ryen J Carvinin toteama, että he eivät ole Ryessä tehneet ”vielä mitään”, vaikka kaupungilla on myös vuonna 2010 aloitettu selkeä tavoitteellinen toimintasuunnitelma ja hyviä tuloksia viime vuosilta. Rye oli myös kiinnostunut tiedonvaihdosta ja yhteistyöstä suomalaisten kaupunkien kanssa, joten jos kiinnostusta löytyy, ottakaa yhteyttä blogin tekijään. Piirikunnan suunnitelma löytyy verkosta. Joe Carvin on arvostettu poliitikko, joka pyrki vuonna 2012 USA:n senaattiin.

Vähähiiliset ja niukkaresurssiset ratkaisut näkyvät jo selvästi katukuvassa, jopa Manhattanilla

Havaitsimme ilahduttavan paljon energiatehokkaita ja vihreitä ratkaisuja. Ihmiset tuntuivat olevan näistä asioista valveutuneempia kuin aiemmin. Hybridiautoja näkyi vähän väliä, samoin bongasimme hotellin vieressä sähkömopon. Central Parkin hyväntekeväisyystapahtuma sähköistettiin bioöljyllä. Lounaspaikassamme kerrottiin kaiken ruuan menevän hyötykäyttöön ja päivän päätteeksi loput annokset jaettiin vähävaraisille. Lentokenttätaksin kuljettaja kertoi perehtyneensä ilmastonmuutosasioihin kotikirkossaan, kun Al Goren tytär oli vieraillut siellä. Kuljettaja näytti meille kuvan, jossa poseerasi yhdessä neiti Goren kanssa. Pisteenä i:n päälle bongasimme vielä New York State Environmental Police -auton, jonka kyljessä oleva teksti kehotti raportoimaan ympäristörikoksista tätä varten perustettuun puhelinpalveluun. Seriffille voi ilmoittaa, jos esimerkiksi havaitsee poikkeuksellisen saastuttavan kaupallisen ajoneuvon. Eli ilmastonmuutos alkaa olla jo enimmäkseen ymmärretty ja hyväksytty se, että toimia tarvitaan. Ymmärrystä lisää se, että Hollywood on ottanut asiakseen lisätä kansalaisten ymmärrystä ja tehnyt erittäin korkeatasoisen tv-sarjan asiasta, Years of Living Dangerously.

Ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi on perustettu useita organisaatioita

Michael Bloombergin lisäksi myös useat vaikutusvaltaiset yritysjohtajat ovat aktivoituneet ja perustaneet voittoa tavoittelemattomia organisaatioita ilmastonmuutoksen ratkaisujen löytämiseksi. William ja Flora Hewlett -säätiö, David ja Lucile Packard -säätiö ja McKnight-säätiö perustivat vuonna 2008 ClimateWorks-säätiön, joka teki kustannus-/hyötyanalyysin siitä, millä toimilla saataisiin tehokkaimmin päästöjä laskettua. Säätiö keskittää rahoituksensa näihin kohteisiin: teollisuus, maankäyttö, liikenne, rakennukset, sähkö ja ilmastonmuutospolitiikkojen kehittäminen. Säätiön vuotuinen rahoitus on yli USD 100 miljoonaa. Muita tunnettuja ilmastonmuutoksen hillintään panostavia säätiöitä ovat Rockefeller Brothers Foundation ja Clinton Climate Initiative.

Sir Richard Branson on myös kantanut kortensa kekoon ja perustanut yhdessä yhdeksän vastuullisen yritysjohtajan kanssa vuonna 2009 organisaation nimeltä Carbon War Room (CWR), joka on ehkä kunnianhimoisin näistä organisaatioista. Vierailimme CWR:n New Yorkin toimipisteessä. Kehitysjohtaja Ann Devlin kertoi, että CWR valitsee kohteita, joissa on mahdollista saavuttaa yhden gigatonnin vuotuinen CO2-vähennys ja joissa pääsee pitkälle jo nykyisiä teknologioita ja ratkaisuja soveltamalla. Valittuja painopistealueita ovat rakennusten energiatehokkuus, maa- ja merirahtiliikenteen tehokkuus ja uusiutuvat lentopolttoaineet, kestävä karjan kasvatus, jätteiden muuntaminen energiaksi, vähähiilinen sementtiteollisuus ja suuren mittakaavan uusiutuva energian tuotanto.

Hyvä esimerkki hankkeista, joihin CWR panostaa, on merirahtiliikenne. Rahtilaivoille on jo olemassa useita energiankulutusta ja päästöjä vähentäviä menetelmiä, joiden takaisinmaksuaikakin on lyhyt, 2-3 vuotta. Näitä ei kuitenkaan ole otettu laajalti käyttöön, koska näiden tehokkuusinvestointien hyödyistä vain osa jäisi investointien tekijöille. CWR kehittää sellaisia rahoitusmalleja, joilla investoija saisi hyödyn itselleen.

Mielenkiintoinen kuvio on myös organisaatio nimeltä BICEP – Business for Innovative Climate and Energy Policy. Sen jäsenet (30 kpl) ovat sitoutuneet vähentämään CO2-päästöjä 80 % vuoteen 2050 mennessä (vuoteen 1990 verrattuna). Mukana on varsin tunnettuja yhtiötä kuten Nike, CA, eBay, Starbucks ja Symantec.

YK keskittää valtavasti resursseja ilmastonmuutoksen ratkaisuun

Kävimme tutustumassa YK:n ilmastonmuutoshankkeisiin kahteen otteeseen. Alkuviikosta meitä isännöivät YK:n Global Compact -ohjelmaan kuuluvan Caring-for-Climate -tiimiläiset. Suosittelen suomalaisia yrityksiä perehtymään tähän ohjelmaan! Sen kautta saa hyviä työkaluja mm. ilmastonmuutosriskien hallintaan ja ”kestävän” strategian tekoon. Alansa kansainvälisesti johtavat yritykset saavat myös mahdollisuuden osallistua ns. ”lead-jäsenenä”, jolloin yrityksen hallitus ja johtoryhmä saa halutessaan YK:lta parhaan mahdollisen valmennuksen ilmastonmuutokseen ja sen torjuntaan. Hienoa, että suomalaistaustainen Heidi Huusko on yksi ohjelman avainhenkilöistä.

Viikko huipentui perjantaina palaveriin YK:n pääsihteerin toimistossa Senior Policy Adviser Minoru Takadan kanssa, joka koordinoi Sustainable Energy for All -ohjelmaa. Hän on myös mukana järjestämässä pääsihteeri Ban Ki-Moonin koollekutsumaa valtioiden päämiesten ilmastonmuutos-kokousta 23.9.2014. Pääsihteeri toivoo jokaisen osallistujan tuovan kokoukseen positiivisia uutisia ja päätöksiä omastaan maastaan. Takada oli erittäin kiinnostunut Suomessa aiemmin ns. Munkkiniemen ryhmän ja Climate Leadership Councilin puitteissa tehdyistä avauksista: Yrityskohtaisesta transformaatiomallista kohti vähähiilisyyttä sekä pääkaupunkiseudun kaupunkien, yritysten, Sitran ja Suomen valtion yhteisesti suunnittelemasta pääkaupunkiseudun kehityshankkeesta. Johtaja Takada hämmästeli sitä, kykenevätkö nämä tahot todellakin tekemään keskenään koordinoidun ”road mapin”. Takadan mukaan tällainen esimerkki rohkaisisi muitakin maita vastaaviin toimiin.

Hiilidioksidisaasteelle pitää saada sellainen hinta, joka vaikuttaa investointeihin ja ohjaa tuotantoa

Tapaamamme asiantuntijat ja päättäjät olivat sitä mieltä, että jos hiilidioksidille ei saada järkevää hintaa, on erittäin epätodennäköistä ja kenties täysin mahdotonta, että kykenisimme alentamaan päästöjämme niin nopeasti, että max. +2 asteen tavoite toteutuisi. Samoissa keskusteluissa todettiin myös, että asian valmistelussa ei ole nyt sellaista ”muskelia” kuin sen keskeinen merkitys edellyttäisi. World Bank on tällä hetkellä ehkä aktiivisin taho tässä asiassa ja peräänkuuluttaa maita ja yrityksiä tukemaan sitä, että CO2:lle saataisiin ohjaava hinta. Aiempien yritysten aiheuttamien pettymysten seurauksena useat tahot välttelevät aktiivista tarttumista asiaan. YK:ssa käytyjen keskustelujen perusteella toivon, että YK kutsuisi koolle asiantuntijaryhmän, joka työstäisi ehdotusta eteenpäin, päämääränä saada asia Pariisin ilmastoneuvottelujen agendalle. CWR:n Ann Davlin ehdotti, että myös World Economic Forumin pitäisi olla asiassa aktiivinen. Jos saataisiin esimerkiksi noin 1 000 johtavaa kansainvälistä yritystä antamaan selkeä signaali asiasta, sillä tulisi olemaan vaikutusta neuvotteluihin. Työstämme asiaa omalta osaltamme Tapio Kannisen kanssa eteenpäin.

Ja kuten asiaan kuuluu, perjantain 13. päivän ilta päättyi myrskyyn, jota seurasimme Myrskyvaroitus-yhdistyksen iskujoukon kanssa alkukastumisten jälkeen kanssa turvallisesti sisätiloista. Myrskyvaroituksesta ja sen NY:kin keikasta, Scandinavian House:n Talk&Art -tilaisuudesta löytyy lisätietoa Myrskyvaroituksen sivulta.

Nyt yritän hetkeksi nukahtaa. On jo lennetty kuusi tuntia kohti Helsinkiä ja tunnin päästä tarjoillaan aamiainen.