Datasäädös lupaa yhtäläiset menestyksen avaimet kaikille, jotka osallistuvat datatalouteen

Datasäädös (Data Act) on pitkään valmisteltu, kunnianhimoinen yritys luoda oikeudenmukaisempaa datavetoista taloutta tarttumalla lainsäädännön keinoin tunnistettuihin datan saatavuuteen ja yhä laajempaan hyödyntämiseen liittyviin esteisiin. Datasäädöksen on määrä täydentää digitaalisia alustoja, internetpalveluja sekä datan välityspalveluja kattavia ja EU:n datastrategiaa toteuttavia sääntelyaloitteita.

Valmisteilla oleva säädös on mittava aloite kohdistuessaan kaikkiin, jotka tuottavat ja käyttävät dataa – vaikuttaen siten välillisesti meihin jokaiseen niin kuluttajina, kansalaisina, työntekijöinä kuin yrittäjinä. Sääntelyn valmistelussa on erityisen huomattavaa sen lähtökohta. Kaikki ne, jotka osallistuvat datan tuotantoon ovat osapuolia, joille voidaan kohdistaa oikeuksia ja velvollisuuksia.

EU:n komissio antaa ehdotuksen datasäädöksestä helmikuun lopulla, joskin julkista keskustelua käydään jo vuodetusta luonnoksesta. Komissio järjesti aiheesta myös kesällä julkisen kuulemisen. Suomi on ollut aktiivinen asiaan vaikuttamisessa ja tukenut aloitetta.

Datasäädös on yhtä merkittävä kuin tietosuoja-asetus

Datasäädöstä voidaan verrata merkittävyydeltään EU:n tietosuoja-asetukseen tietosuoja-asetukseen . Siinä missä GDPR määrittelee henkilötietojen käsittelyä, datasäädös kohdistuu tietosuoja huomioiden kaikkeen dataan. Parhaimmillaan säädös luo siten symmetriaa sääntelyyn, sillä käytännössä data-aineistot sisältävät usein sekä henkilötietoja että muita tietoja.

Datasäädös vaikuttaa horisontaalisesti kaikenkokoisiin toimijoihin kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Lisäksi datasäädöksen ajatus kytkeytyy mahdollisuuksiin hyödyntää edistyneitä teknologioita, esimerkiksi tekoälyyn perustuvia ratkaisuja tutkimuksessa, palveluissa ja liiketoiminnassa sekä älysopimusten, verkottuneiden laitteiden ja esineiden internetin (iot) laajenevaa käyttöä.

Datan tuotantoon osallistuvien oikeudet vahvistuvat

Datasääntelyn toimin halutaan vahvistaa sekä dataan pääsyä että laajentaa datan uudelleenkäyttöä niin yhteisöille kuin yksilöille. Olemme jokainen esimerkiksi älypuhelinten ja -laitteiden sekä digitaalisten palvelujen käyttäjinä osa datataloutta. Meillä tulee olla pääsy tuottamaamme dataan ja mahdollisuuksia sen hallintaan.

Datasäädöksessä pääsyä dataan tarkastellaan suhteena datan tuottajan ja käyttäjän välillä. Siten tuotteen valmistajaa, esimerkiksi autonvalmistajaa, voitaisiin edellyttää avaamaan käytöstä eli auton ajosta syntyvää dataa sekä mahdollistaa meille datan siirto ja hyödyntäminen vaikkapa valitessamme huoltopalvelua.

Palveluntarjoajan vaihtaminen helpottuu

Tuleva lainsäädäntö vahvistaa datan siirrettävyyttä. Tilanteissa, joissa on tarpeen vaihtaa palveluntarjoajaa, tulisi palveluun kerääntyneen tiedon siirron olla mutkatonta. Tämä perusperiaate on jo nyt ilmiselvä esimerkiksi pankkipalveluissa. Kun vaihdamme pankkia, rahat ja varallisuutemme datana sekä niihin pääsy ja hallinta siirtyvät sujuvasti mukanamme.

Vastaava mekanismi luotaisiin pilvipalvelujen vaihdossa yrityskäyttäjille, sillä dataan pääsystä ja käytön helppoudesta on tullut liiketoiminnan elinehto. Pitkällä tähtäimellä voidaan myös pohtia, toisivatko joustavammat pilviratkaisut kaivattua kilpailua markkinoille, mikä avaisi mahdollisuuksia uusille, eurooppalaisille pilvipalveluille.

Pk-yritysten asema vahvistuu syrjimättömillä sopimusehdoilla

Datan jakaminen yritysten välillä perustuu pitkälti sopimiseen. Nykyisellään erityisesti pk-yritysten on ollut hankalaa neuvotella datan käytön ehdoista, jolloin datapohjaista innovointia ja liiketoimintaa voi jäädä syntymättä. On arvioitu, että puolet yritysten keräämästä datasta ei ole käytössä, mutta toiselle yritykselle samalla datalla voisi olla hyötykäyttöä.

Sääntelyllä pyritään luomaan nykyistä tasapuolisempaa neuvottelutasemaa eri osapuolten välille edellyttämällä syrjimättömyyttä sekä kohtuullisia ja reiluja sopimusehtoja (ns. FRAND – Fair, reasonable and non-discriminatory). Lisäksi sopimista voidaan tukea valmiilla mallisopimuksilla.

Sääntelytoimien kirjo on laaja

Tulevassa sääntelyssä voidaan osoittaa hyvinkin tarkkarajaisia velvollisuuksia sekä ohjausta yhteistoimintaan. Esimerkiksi pilvipalvelujen osalta voidaan lisätä velvoitteita, jotka mahdollistavat datan siirtymisen lisäksi toiminnallisuuksien varmistamista uudessa ympäristössä.

Toisaalta datan yhteen toimivuutta halutaan edistää standardeilla, joita alan toimijat määrittelisivät yhteistyössä. Datojen tulee olla yhteensopivia riittävällä tasolla, jotta datan liikkuvuus ja käyttö ylipäätään on mahdollista esimerkiksi ns. data-avaruuksissa.

Toimijoiden intressit törmäyskurssilla

Sääntelyn vaikuttavuus tulee luonnollisesti siitä, miten valmistelussa ehdotetut toimet kääntyvät lopulliseen säädökseen ja käytännön toteutukseen. Avain onnistumiseen on komission, jäsenmaiden ja sidosryhmien innovatiivinen yhteistoiminta, jolla haetaan määrätietoisesti parhaita ratkaisuja ja käytäntöjä.

Voimme odottaa myös erilaisten intressien törmäyksiä ja voimakasta vaikuttamista datasäädöksen ehdotuksiin. Tuotteiden ja palvelujen valmistajille tulee uusia vaatimuksia, joiden mukaan laitteita ja ohjelmistoja tulee suunnitella siten, että palvelun käyttäjien on helppo päästä käsiksi dataan. Oikeudet jakaa dataa kolmansille osapuolille tulee määritellä selkeästi. Valmistaja ei saa estää datan jakamista teknisesti tai muulla tavalla.

Kun yritysten välisessä datan jakamisessa edellytetään syrjimättömiä, kohtuullisia ja reiluja sopimusehtoja, joiden tarkoitus on tasata erityisesti pk-yritysten neuvotteluasemaa ja ylipäätään helpottaa pääsyä markkinoille, on myös ehtojen toteutumista ja poikkeamia pystyttävä osoittamaan ja varmentamaan.

Lisäksi ns. yleisen edun tilanteissa, kuten pandemian tyyppisissä terveyskriiseissä, yrityksille tulisi velvollisuus jakaa dataa julkisen sektorin kanssa. Pilvipalvelujen vaihdossa datan siirrosta ei tulisi aiheutua kustannuksia. Tässä toimijat velvoitetaan yhteistyöhön datan liikkuvuutta parantavien rajapintojen ja standardien luomiseksi.

Kiistakapuloita on näkyvissä vaikkapa datan siirron kustannusten perusteista, yritysten velvoitteista luovuttaa dataa julkiselle sektorille ja ylipäätään liikesalaisuuksien, sopimusvapauden ja dataoikeuksien suhteesta. Eturistiriitojen ratkaisemiseksi katse tulee suunnata kapeiden intressien ja sektorikiistojen sijasta datatalouden nykyistä tasapainoisempaan tulevaisuuteen, joka luo toimeliaisuutta, kestävää kasvua ja hyvinvointia – eli enemmän jaettavaa kakkua kaikille.

Nyt on oikea aika vaikuttaa datatalouden suuntaan

Nyt on oikea hetki herätä aiheeseen, sillä säädösehdotus annetaan helmikuun loppupuolella. Toivomme, että sääntelyprosessi olisi mahdollisimman avoin ja osallistava niin kansallisesti kuin EU:n piirissä. Säädöksen onnistunut lopputulos muotoutuu sektorit ylittävästä tarkastelusta, jossa suuryritysten ja toimialakohtaisten yhteisöjen rinnalle tarvitaan myös pienten toimijoiden ja käyttäjien tarpeita edustavien tahojen näkemyksiä. Lisäksi toimijoiden olisi voitava varautua ennakoiden muutoksiin, joita säädös mahdollisesti tuo.

Moni käytännön yksityiskohta hyötyy yhteisestä ratkaisujen pohdinnasta: miten dataan pääsyn ja jakamisen toimet voitaisiin nykyistä fiksummin toteuttaa teknisinä rajapintoina sekä millaisia mahdollisuuksia yhä parempi datan saatavuus tarjoaa uuden liiketoiminnan kehittämiseen tai datan jakamiseen perustuvien luottamusverkostojen rakentumiseen. Tämä voi avata suomalaisille toimijoille mahdollisuuksia rakentaa datatalouden palvelu- ja infrastruktuurikerroksia, joissa meillä on vahvaa osaamista esimerkiksi avoimen ja omadatan alueilla finanssitoiminnassa, liikkumisessa, terveydessä tai rakennetussa ympäristössä.

Sitran Reilu datatalous -teemassa on osana Datatalouden tiekartta -projektia käynnistetty regulaatioselvitys, jossa tarkastellaan sääntelyn vaikutuksia ja mahdollisuuksia yksilöiden, yritysten ja yhteisöjen näkökulmasta. Tavoitteena on vahvistaa yhteistä ymmärrystä ja näkemystä EU:n datasääntelystä nyt ja tulevaisuudessa.