Digi, digi, digi… hauki on kala?

Jokainen tulevaisuutta ennustava kirjoitus toistaa digitaalisuuden tuomaa suurta muutosta yritysten ja yhteisöjen toimintaan ja muistuttaa sen oikea-aikaisesta hyödyntämisestä. Muuten liiketoiminta jää kivikaudelle ja kuihtuu pois ennen kuin huomaatkaan. Yritykset ovat osittain jo väsyneet tähän mantraan ja vaarana on, että joillekin se jää pelkäksi hokemaksi.

Tarkastelen nyt digitaalisuutta hieman erilaisesta kulmasta: yrityksen hallituksen näkökulmasta ja muistuttaen niistä kysymyksistä ja päätöksistä, joita hyvän hallituksen olisi tehtävä liiketoiminnan kehittämiseksi ja kasvattamiseksi. Yritykset eivät todellakaan pelastu vain sillä, että niissä rynnätään käyttämään SnapChat- tai Periscope- sovelluksia tai kaikkia niitä monia muita uusia työkaluja, joita  lanseerataan yhä kiihtyvällä tahdilla.

Erään hiljattain järjestetyn kansainvälisen konferenssin asiasisällöstä osallistujilla oli tilaisuuden verkkosivujen tukemana mahdollisuus keskustella Twitterin, Facebookin ja LinkedInin lisäksi laskujeni mukaan yhteensä 132:lla eri työkalulla! On täysin selvää, että kenelläkään ei ole mahdollisuutta olla aktiivinen ja seurata kymmeniä eri kanavia. Sama pätee muihin kehittyneisiin uusiin teknologioihin. Aktiivisestikin kehitystä seuraavalla alkaa olla haastetta olla enää perillä mitä tarkalleen ottaen tarkoittavatkaan Augmented Reality, Virtual Reality tai Augmented Virtuality.

Hiljattain Tampereella järjestettiin HHJ-seminaari, jossa yritysten hallitusten digitaalisuuden haasteiden koko kirjo tuotiin hienosti esille. Lyhenne HHJ viittaa Hyväksytty Hallituksen Jäsen- tutkintoon ja tilaisuus oli suunnattu tämän koulutuksen käyneille ja tutkinnon suorittaneille. Erityisen havahduttava oli kommentti eräältä puhujalta: Yrityksissä on vielä työntekijöitä, jotka tulostavat kaikki saamansa sähköpostit ja lukevat ne paperilta. Toisaalta ne nuoret, jotka nyt tulevat ensimmäiseen työpaikkaansa samoihin yrityksiin, eivät ole koskaan käyttäneet sähköpostia, vaan käyttävät aivan muita välineitä. Heille on vaikeaa perustella, miksi heidän yleensä pitäisi käyttää kivikautista sähköpostia. Tätä joukkoa kuvattiin elävästi nimellä sisäpiposukupolvi. Osuvimmin tästä puhui Janne Gylling, joka on myös kuvannut tätä ilmiötä nettiartikkelissaan: Eniten muuttuu työ. Miten siis yrityksen hallitus onnistuu ohjaamaan toimitusjohtajaa ja johtoa oikein johtamaan tällaista orkesteria?

Suurin haaste hallituksilla on pakottaa yritykset miettimään ja muuttamaan koko liiketoimintamallinsa niin, että uusi teknologia on heidän toiminnassaan mahdollisimman hyvin hyödynnetty. Olemme tottuneet ajatukseen, että tehtaassa raskas mekaaninen työvaihe tehdään nykyään robotin avustamana. Yritykset ovat samalla ajatuksella muuttaneet ja automatisoineet jo paljon olemassa olevia liiketoimintaprosessejaan digitaalisiksi.

Pointti on kuitenkin se, että olemassa olevien liiketoimintaprosessien parantaminen ei vielä riitä, vaan prosessit ja myös liiketoimintamallit on kokonaan mietittävä uusiksi. Tyypillisesti ne, jotka tässä kohtaa nukkuvat, huomaavat aivan uusien – digitaalisia mahdollisuuksia tehokkaammin hyödyntävien – yritysten nappaavan asiakkaat nenän edestä. Jo kuluneita, mutta erinomaisesti tätä ilmiötä kuvaavia esimerkkejä ovat Airbnb ja Uber. Ennustan, että seuraavaksi näemme kuluttajatuotteita myyvien perinteisten maahantuontiyritysten häviävan. Kun tuotteen saa netin kautta kätevimmin suoraan tuottajalta nopealla toimitusajalla, jopa toiselta puolelta maapalloa, kuka enää tarvitsee paikallisia välittäjiä tai paikallisia varastoja?

Yritysten hallituksen ja johdon tehtävänä ei siis ole vain olemassa olevan kehittäminen ja säilyttäminen, vaan perusteellinen arvio siitä, onko heillä koko liiketoimintaa enää viiden vuoden päästä. Jokaisen yrityksen hallituksen jäsenen on ainakin esitettävä seuraavat kysymykset:

1. Miten tämän yrityksen liiketoiminta voitaisiin muuttaa kokonaan uuteen malliin tai miten nykyisen liiketoiminnan lisäksi voitaisiin ottaa käyttöön uusia malleja?
2. Millaiset uudet mallit uhkaavat nykyistä liiketoimintaa?
3. Mistä kilpailijat tulevat?
4. Jos uusia kilpailijoita ei voi voittaa, voiko niiden kanssa liittoutua?
5. Onko yrityksen johtoryhmässä tarpeeksi osaamista ja näkemystä nähdä nämä uhat ja mahdollisuudet?
6. Onko yrityksen hallituksessa tarpeeksi näkemystä vaatia näiden asioiden selvittämistä?