sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Reilut kaksi vuotta sitten suomalaiset yritykset törmäsivät maailmanlaajuiseen talouslamaan, kukin omaan tahtiinsa. Synkimmillään näkymät olivat alkuvuodesta 2009, kun mistään suunnasta ei pilkistänyt valoa. Vuoden 2011 alussa maailmankuva on jakautunut kahtia. Kansainväliset, Aasian markkinoilla vahvat teollisuusyritykset menestyvät erittäin hyvin. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä puolet maailman talouskasvusta tulee Aasiasta. Sen sijaan kotimarkkinoille keskittyneet pienet yritykset ovat edelleen vaikeuksissa. Teknologiateollisuusyritysten tilauskanta on romahduksensa jälkeen jäänyt tasolle, jossa ollaan oltu viime vuosituhannella.
Voiko Suomen teollisuus elpyä 2000-luvun alun kasvu-uralle? Vastausta kysymykseen haettiin Sitran Teollinen Suomi -kirjassa. Kirjan viesti oli selkeä: teollisuus voi nousta ahdingosta, mutta tarvitaan ratkaisuja, joista keskeisin on innovaatioihin perustuva uudistuminen. On löydettävä asiakaslähtöisiä tuote- ja palveluinnovaatioita, on pystyttävä myymään kilpailijoista poikkeavia ratkaisuja, on opittava harjoittamaan globaalia ostamista, on uskallettava hyödyntää toimittajien innovaatioita, on pystyttävä kasvattamaan palveluliiketoimintaa ja on rohjettava mennä sinne, missä markkinat kasvavat.
Nyt, vajaa vuosi kirjan kirjoittamisesta on ilmeistä, että edellä kuvattuja yksinkertaisen tuntuisia, mutta haastavia reseptejä noudattavat yritykset, suuret ja pienet, menevät todellakin eteenpäin. Suuryrityksistä Koneen, Konecranesin ja Wärtsilän, Kemiran ja Outotecin menestys vuonna 2010 on ollut kiistaton. Kyseisten yritysten korkeatasoiset tuotteet ja osaaminen ennakoivat menestystä myös tulevaisuudessa.
Suurten kansainvälisten yritysten merkitystä kansalliseen menestykseen ei pidä väheksyä, vaikka ne tuskin pystyvät kasvattamaan teollisuuden työpaikkoja Suomessa. Tähtiyritykset eivät anna innovaatiomiilunsa sammua ja siksi ne pystyvät jatkuvasti uusiin, systeemisiin innovaatioihin, joista muutkin yritykset hyötyvät. Teollisuuden työpaikat ovat kymmenen vuoden aikana vähentyneet noin 50 000 hengellä, mutta samana aikana liike-elämän palvelut ovat lisääntyneet yhtä paljon.
Suomen teollisuuden työvoimasta valtaosa on PKT-yrityksissä. Vahvat veturiyritykset vetivät aiemmin menestykseen myös suomalaiset alihankkijansa, mukaan luettuina PKT-yritykset. Tulevaisuudessa tämä resepti ei enää päde. Veturiyritysten tuotannosta yhä suurempi osuus tapahtuu lähellä markkinoiden kasvukeskuksia. Siksi PKT-yritysten pitää rakentaa oma tulevaisuutensa paljon rohkeammin ja itsenäisemmin. Hyvä esimerkki on Meconet, jonka valmistuspalveluiden erityisosaamiselle on löytynyt kasvavaa kysyntää Saksan markkinoilta. Samalla Meconetin riippuvuus vanhoista suomalaisista asiakkaista on vähentynyt. Toisenlainen esimerkki on Rannikon Konetekniikka (RKT), joka pienestä koostaan huolimatta on lähtenyt luomaan omaa tulevaisuuttaan perustamalla Intian Puneen nostovälinetehtaan.
Meconetin ja RKT:n lailla pienten yritysten on panostettava osaamiseensa ja lähdettävä rohkeasti etsimään menestystä kansainvälistymällä. Tästä on luotava kansallinen missio, esikuvana Saksa, jossa PKT-yritykset tuovat valtaosan teollisuuden viennistä.
Teollisuuden uudistuminen vaatii yritysten omien ponnistusten lisäksi muutoksia kansallisessa innovaatiojärjestelmässä. Tarvitaan koulutusta, tutkimusta, kannustavaa verotusta, rahoitustukea ja hyviä esikuvia. Erityisen tärkeää on uutta luovaa yrittäjyyttä arvostava ilmapiiri, joka ymmärtää kansakunnan kakun kasvattajien merkityksen. Kakun jakajista ei ole pulaa.
TkT Eero Eloranta on tuotantotalouden professori Aalto-yliopistossa. Hän on toiminut TKK:lla osastonjohtajana ja tutkijana Hollannissa. Eloranta on toiminut Nokiassa globaalin logistiikan integraattorina ja vanhempana neuvonantajana. Eloranta toimii useiden yritysten hallituksissa.