Energiakäänne – Käännytystä naapureita kyhnyttämällä

Energiansäästön ja -käytön tehostamisen viivytystaistelut käydään vanhoilla asuinalueilla. Energiakäänne voisi käynnistyä naapurustossa kyhnyttämällä (nudging) eli käynnistämällä muutoskeskusteluja kunkin omien lämmitysjärjestelmien uudistamistarpeesta. Varsinkin omakotiasukkaat ovat jatkuvasti kiinnostuneita talojensa teknisestä kunnosta ja kehittämisestä.

Tosin perheen elämänvaihe määrittää, kuinka vakavasti mahdollisiin energiauudistuksiin tartutaan. Vanhoilla omakotialueilla tapahtuu paitsi rakennusten teknistä vanhenemista myös omistajan- ja sukupolvenvaihdoksia, peruskorjausta ja uusien talojen rakentamista vanhojen lomaan. Naapurien kokemuksia kuunnellaan, niitä arvioidaan ja niistä opitaan. Voisiko naapurustossa todella käynnistää energiakäänteen? Kokeilin tätä käytännössä vuosina 2005–2006.

Ostin vanhan omakotitalon, vm. 1940, keskeltä vanhaa omakotialuetta, jonka kahta sivua reunustavat huomattavasti nuoremmat kerrostalot kytkettyinä kaukolämpöverkkoon. Talomme vaati perusteellista korjausta ulkoa ja sisältä, tekniikaltaan ja taloudeltaan. Öljykeskuslämmitys ja avotakka ”ilotulitusta” varten. Kysyin heti Helsingin Energialta mahdollisuutta liittyä kaukolämpöverkkoon, johon matkaa oli alle 100 metriä. Helenin vastaus oli nuivan kielteinen. Pitkän tivauksen jälkeen he voisivat harkita liittymistä, jos saisin kokoon riittävän määrän kiinteistöjä. Tein omakotialueemme noin 30 kiinteistölle kyselyn, jossa tiedustelin silloista lämmitysmuotoa ja halukkuutta siirtyä kauko-, maa- tai aurinkolämpöön sekä vielä maakaasuun. Lähellä kulki kaasuputki ja naapurikaupunginosaan oli saatu kiinteistöihin kaasuliittymät.

Sain 17 vastausta ja myöhemmin muutamia lisää. Öljylämmitys oli 9:llä, suora sähkö 3:lla, varaava sähkö 3:lla ja maalämpö kahdella. Kaukolämpöön halusi siirtyä viisi parin vuoden sisällä ja kaksi viiden vuoden jälkeen. Maalämmöstä oli kiinnostunut kaksi, öljyn ja auringon yhdistelmästä kolme ja kaasusta kaksi. Infotilaisuutta eri vaihtoehdoista halusi kahdeksan. Naapurissa aloiteltiin juuri neljän pientalon rakentamista, lämmitysmuotona suora sähkölämmitys. Grynderi ei halunnut vaihtaa suunnitelmiaan.

Sain vielä lisää vastauksia, joten käännyin taas Helenin puoleen. Helsingin Energia lähetti alueen kiinteistöille tarjouksen kaukolämpöön liittymisestä. Hinta hirvitti monia ja kiinnostus sammui monelta alkuunsa. Yksi ehti juuri uusia öljykattilansa, yksi ilmoitti jäävänsä eläkkeelle, eikä enää investoi, yksi kertoi ylimääräisten rahojen menneen pojan omakotihankintaan. Jäimme yksin. En luovuttanut, vaan jatkoin kinuamista. Jos olisin saanut edes kaksi kiinteistöä naapurista mukaan, olisi liittymä tullut. Eipä tullut. Asensin aurinkokeräimet, purin avotakan ja hankin tilalle NunnaUunin varaavan injektoritakan.

Keskusteluissa naapurien kanssa ilmeni, että halukkuutta lämmitysjärjestelmän muuttamiseen oli edelleen olemassa. Asia oli jäänyt itämään. Pari naapuria hankki aurinkokeräimet, kaksi maalämmön. Ohikulkijat kyselivät toistuvasti aurinkolämmön eduista.

Useita vuosia em. episodin jälkeen alueellamme tapahtui lukuisia omistajanvaihdoksia. Ikääntyneet vaihtuivat nuoriin. Toiset jakoivat isot tonttinsa. Asutus tiivistyi, ja tonttinsa jakaneet saivat varoja vanhojen talojensa kunnostamiseen. Sain pyynnön ryhtyä uudelleen neuvottelemaan Helsingin Energian kanssa. Ei enää kiinnostanut. Minusta Helen oli toiminut hyvin passiivisesti, eikä osannut olla kaukokatseinen. Kaukolämmöllä ei enää ole mahdollisuuksia laajentua alueellemme. Kiinteistöt ovat valinneet toisin. Pysyvästi.

Mitä tästä tapahtumakulusta voisi oppia? Naapurien tönäisy pohtimaan energiajärjestelmiensä muuttamista tuotti sekä hyviä naapuruussuhteita että aitoja muutoksia. Mutta, olisin kaivannut hallitsevalta energiayhtiöltä aivan toisenlaista aktiivisuutta. Kullakin omakotitalon toimitusjohtajalla on sekä perheensä että talonsa elämänkaaren suhteen suunnitelmia, eikä niitä aivan hetkessä pysty muuttamaan. Tarvitaan pohdinta-aikaa ja neuvonpitoa vaihtoehdoista.

Eva Heiskasen Englannista lainaama Open Homes –idea eli energiakävely voisi toimia. Kaasukaan ei ollut mahdoton vaihtoehto. Se olisi ollut mainio sekä öljykattiloihin että keittiöihin. Gasum olisi tarvinnut kuitenkin yhden tai useampia isoja käyttäjiä, jotta se olisi rakentanut paineenalennusaseman. Harmitti, ettei saatu.

Nyt aurinkoisena kesänä iloitsen aurinkolämmöstä. Kellarikerroksen märkätilat ja käyttövesi saavat luomuenergiaa.

Energiakäänne-blogisarjan muut kirjoitukset (löydettävissä sivun oikeasta reunasta Suosittelemme-osiosta tai hakemistosta)