Energiakäänne – Mietteitä päivänpolttavista energia-asioista

Kirjoitin viime viikolla energiaan liittyvistä tuoreista suuntauksista, joita olen maailmalla vieraillessani nähnyt. Daegun vierailuni kesäkuussa sai minut vakuuttuneeksi siitä, että huoli ilmastonmuutoksesta koskettaa myös Aasiassa eikä vain täällä Euroopassa. Muitakin merkittäviä juttuja tapahtui tänä keväänä/kesänä.

Venäjän uusiutuvan energian lainsäädäntö muuttui. Muutos julkistettiin 23.5. ja minulla oli kunnia olla panelistina Skolkovon tilaisuudessa, johon pääministeri Medvedev tuli kertomaan asiasta. Lain tarkoitus on kolminkertaistaa uusiutuvan energian tuotanto Venäjällä 2020 mennessä, 0,8 -> 2,5% sähköntuotannosta.

TEM järjesti 30.5. Energia- ja ilmastotiekartta 2050 kick off -tilaisuuden, jossa kytketään koko yhteiskuntamme suunnittelemaan ja toteuttamaan suurta muutosta. Aivan nappiinsa hieno lähestymistapa! Näin isossa jutussa pitääkin olla kaikkien mukana.

Cambridgen ja MIT:n energiapolitiikkayksiköitten vuosikokous järjestettiin Fortumin pääkonttorissa Keilaniemessä 11.-12.6. Energiateollisuus ry:n, Aalto- ja Lappeenrannan yliopistojen, VTT:n ja Nordpoolin tukemana. Saimme koottua hyvän joukon laajasti vaikuttavia energiaekonomisteja, jotka keskustelivat alan keskeisistä haasteista. Illallisella TEM:n energiaosaston ylijohtaja Esa Härmälä kiteytti johtopäätökset; pitää olla yksi selvä tavoite hiilidioksidin vähentämiselle eikä energia-alaa saa ajaa tukiaisten varaan.

Vuoden ensimmäisellä puoliskolla oli useita tilaisuuksia, joissa käsiteltiin ilmastonmuutoksen etenemistä. World Economic Forum (WEF) nosti helmikuun kokouksessaan ilmastonmuutoksen maailman suurimmaksi uhkaksi, ja International Energy Agency (IEA) julkaisi 10. kesäkuuta raportin, jossa ennakoidaan maapallon lämpötilan nousevan nykypolitiikoilla 3,6–5,3 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna ja suurimman osan tästä noususta tapahtuvan tämän vuosisadan aikana. Tällaisen skenaarion toteutuminen toisi ihmiskunnalle katastrofaalisen suuria ongelmia ja niitä lisääviä, itseään kiihdyttäviä prosesseja.

Nyt ei enää pidä keskustella siitä, kannattaako asialle tehdä jotakin ja onko meillä varaa muutoksiin. Meidän on yksinkertaisesti pakko vähentää kasvihuonekaasupäästöjä reippaaseen tahtiin, ja kun ne ovat tähän saakka vuosi vuodelta kasvaneet, niin vähenevälle uralle pitää päästä nopeasti, muutaman vuoden aikana, viimeistään 2020. Näin toteavat mm. sekä WEF että IEA.

25.6.2013 saimme positiivisen signaalin myös Atlantin takaa, kun presidentti Obama nosti ilmastokysymyksen uudelleen agendalle esittelemällä ilmasto-ohjelmansa. Obama tahtoo Yhdysvaltojen johtavan maailmanlaajuista taistelua ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja neuvotella uusista ilmastoaloitteista muun muassa Kiinan ja Intian kanssa. Tämä antaa toivoa globaalimmasta etenemisestä, samaan aikaan kun neuvotteluprosessi YK:n puitteissa etenee hitaasti. Obama haluaa leikata nykyisten voimalaitosten hiilidioksidipäästöjä päästörajoituksilla, mutta myös markkinaehtoisen kansallisen päästökaupan mahdollisuus nostettiin uudelleen esiin. Ohjelmaan sisältyvät luonnollisesti uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistäminen.

EU:n päästökauppa on pitkään ollut vaikeuksissa päästöoikeuksien ylitarjonnan ja alhaisen hintatason johdosta, eikä se nykytilanteessa ohjaa investointeja vähäpäästöiseen tuotantoon. EU:n parlamentti antoi hieman toivoa sen elvyttämisestä hyväksymällä 3.7 ns. backloading-ehdotuksen. Backloading tarkoittaa 900 miljoonan huutokaupattavan päästöoikeuden tilapäistä poistamista markkinoilta vuosina 2013−2015. Backloading on ensimmäinen, vaikkakin vain symbolinen toimenpide, jolla vahvistetaan Euroopan hiilidioksidimarkkinoita.

Päästökauppa tarvitsee kuitenkin laajempaa remonttia: päästömarkkinoita tulee vahvistaa asettamalla päästövähennystavoite vuodelle 2030 ja uudistamalla päästökauppajärjestelmää rakenteellisesti esimerkiksi päästöoikeuksien tarjonnan hallintamekanismilla. Näillä toimilla luodaan pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta investointien lisäämiseksi CO2-päästöttömään energiantuotantoon. Mikäli päästökauppaa ei saada elvytettyä, sen tilalle uhkaa syntyä kansallisia ratkaisuja (kuten hiiliverot), jotka tulevat huomattavasti kalliimmiksi ja hidastavat energian sisämarkkinoiden kehitystä entisestään. Tämä kehitys ei olisi yhteiskunnan eikä kuluttajien edun mukaista.

Vaikka haaste on jättiläismäinen, on hienoa olla energia-alalla hommissa, työllämme on valtava merkitys koko ihmiskunnan kannalta. Me voimme jättää seuraaville sukupolville maailman, jossa hyvinvointi on kestävällä pohjalla.

HUOM! Esittämäni asiat eivät ole Fortumin kannanottoja, vaan omia pähkäilyjäni ja kokemuksiani. Fortumin kannanotot, joista useat ovat hyvin samansuuntaisia, löytyvät internet-sivuiltamme.

Löydät Energiakäänne-blogisarjan muut kirjoitukset sivun oikeasta reunasta Suosittelemme-osiosta
tai hakemistosta.