Energiakäänne yhdistää kaksi megatrendiä

Voisiko hajautettu energiantuotanto hyötyä ”hajautetusta rahoituksesta”?

Hajautettu energiantuotanto näyttää olevan väistämätön suuntaus energiasektorilla ympäri maailman. Teknologian kehitys, alemmat kustannukset ja myös vahvat poliittiset ohjaustoimet ovat lisänneet pienen mittakaavan hajautettua energiantuotantoa, joka usein pohjautuu uusiutuviin energianlähteisiin. Tällaisten tuotantoyksiköiden omistajat ovat yleensä kotitalouksia, pieniä (ja miksei myös suuria) yrityksiä ja kunnallisia toimijoita. Aurinkovoima on hyvä esimerkki: kuluttajien omistamien aurinkovoimaa hyödyntävien laitteistojen määrä kasvaa nopeasti esimerkiksi Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Pelkästään Saksassa lähes puolet uusiutuvan energian tuotantokapasiteetista (63 000 MW:stä 29 000 MW) on kotitalouksien tai maanviljelijöiden omistuksessa, ja suunnilleen 15 prosenttia on kaupallisten ja teollisuusyritysten hallussa.

Suomessa hajautettu uusiutuva energia ei ole yhtä suosittua. Meillä sähkön hintataso on alhaisempi kuin esimerkiksi Saksassa. Sen lisäksi hajautetun tuotannon kilpailutilanne on haastavampi eikä sähkölaitoksilla ole muiden maiden tapaan velvoitetta ostaa pienlaitosten ylijäämäsähköä. Tukitasotkaan eivät ole yhtä houkuttelevia kuin muualla. Mahdollisuuksia kuitenkin löytyy myös Suomesta, esimerkiksi tuulivoimasta ja lämmityssektorilta. Rahoituksen puute näyttäisi olevan yksi suurimmista haasteista. Niillä, joilla on mahdollisuudet toteuttaa tällaisia projekteja (maanviljelijät, maanomistajat, kunnat, yritykset), ei välttämättä ole tarvittavaa rahoitusta.

Rahoitusmarkkinoilta ei tällä hetkellä löydy juurikaan tukea investoinneille hajautettuun uusiutuvaan energiaan. Tyypilliset sijoittajat (energialaitokset, pankit ja vähäisemmässä määrin yksityinen pääoma) eivät ole innokkaita sijoittamaan rahaa näin pieniin ja hankaliin investointikohteisiin, ja lisäksi taloussektorilla ja hallituksella on tällä hetkellä omat ongelmansa ratkaistavana. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida toinen mielenkiintoinen trendi: joukkorahoitus, jota voisi vastaavasti kutsua myös ”hajautetuksi rahoitukseksi”.

Joukkorahoituksessa suuri määrä yksityishenkilöitä sijoittaa varojaan yritykseen tai projektiin. Yleensä sijoitus vaihtelee kymmenistä euroista tuhansiin euroihin per sijoittaja. Internetistä löytyy joukkorahoitukseen erikoistuneita alustoja, joilla sijoitusmahdollisuuksia voi mainostaa ja löytää niistä kiinnostuneet sijoittajat (esim. Mosaic). Jos sijoittajia ja rahaa löytyy tarpeeksi, sijoituksen kohteena oleva yritys saa rahoituksen ja sijoittajista (eli yksityishenkilöistä) tulee yrityksen tai projektin omistajia (tai velkakirjan haltijoita, jos kyseessä on velkakirjan liikkeellelasku). Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa on jo pelkästään hajautetun energiantuotannon rahoittamiseen keskittyviä joukkorahoitusalustoja. Suomessa joukkorahoitusalustoja löytyy kasvuyrityksiä varten. Hajautettu energia ei saa rahaa pankkisektorilta, mutta se tarjoaa vetovoimaisia ja suhteellisen turvallisia sijoitusmahdollisuuksia. Markkinoilla on yksityistä rahaa, jolle on vaikea löytää tuottoisia sijoituskohteita. Meillä on jo myös esimerkkejä joukkorahoituksen avulla toteutetuista tuulivoimaprojekteista. Yksi niistä on Lumituuli. Voisiko hajautetun energian joukkorahoitus toteutua myös Suomessa?