EU-keskustelusta puuttuu tulevaisuus

Tällä viikolla Turun Eurooppa-foorumi kokoaa yhteen vaikuttajia, asiantuntijoita ja kansalaisia keskustelemaan Euroopan tulevaisuudesta. Sitra on mukana tapahtumassa ja julkaisemme siellä pidettävässä tilaisuudessa Ulkopoliittisen instituutin kanssa yhteistyössä tekemämme muistion Millaisen EU:n haluamme?.

Kun puhumme Euroopan tulevaisuudesta, puhumme myös Suomen tulevaisuudesta: taloudesta, turvallisuudesta, ilmaston ja innovaatioiden kohtalosta. Mutta mikä on EU:n rooli näissä haasteissa? Onko unioni ajuri, häirikkö vai kehityksen moottori? Ja onko sen suuntaan mahdollista vaikuttaa?

Sitra on viimeisen vuoden aikana rohkaissut keskustelemaan EU:n tulevaisuudesta. Konkreettinen esimerkki tästä on UPIn kanssa tehty yhteisjulkaisu ja EU:n tulevaisuuden johtamiskurssin käynnistäminen vuosi sitten. Tarkoituksemme on lisätä suomalaisten ymmärrystä EU:n pitkän aikavälin kehityskuluista sekä mahdollisuuksista vaikuttaa Euroopan tulevaisuuteen.

Olemme tunnistaneet kolme haastetta, jotka vaikuttavat EU:sta käytävään tulevaisuuskeskusteluun. Näitä ovat iso kuva unionin kehityksestä, näkemyksellisyyden puute sekä tulevaisuusajattelun hankaluus.

Iso kuva liittyy ennen kaikkea kansainvälisen järjestyksen muutoksiin. Ukrainan sota ja koronakriisi osoittivat, että yksin ei kannata jäädä, kun vastassa on isoja  haasteita. Yhdysvalloissa käydään tulevana syksynä vaalit ja maa on jo pitkään suunnannut huomiotaan pois Euroopasta kohti Kiinaa. Me Euroopassa mietimme, mitä tämä kaikki tarkoittaa meille.

Riippuvuus kansainvälisestä järjestelmästä tarkoittaa, että olemme riippuvaisia meille tärkeiden toimijoiden toimintakyvystä. Näistä tärkein Suomelle on EU. Unionin kyky olla globaalisti vahva, on meille eduksi, koska se on valttia kilpailussa isojen haasteiden ja suurvaltojen kanssa.

Todellisuutta kuitenkin on, että EU ei ole globaali jättiläinen ja on jäänyt pahasti jälkeen Kiinasta ja Yhdysvalloista useilla aloilla, kuten tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan rahoituksessa. Hyvistä aikeista huolimatta EU:ssa ei ole aina yhteistä ymmärrystä siitä, mihin maailma on menossa ja mitä se vaatii unionilta. Maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaaminen vaatii sekä haasteiden syvää ymmärrystä että katseen siirtämistä yksittäisen jäsenmaan tulevaisuudesta kohti maailmanpolitiikan isoa kuvaa.

Toinen haaste liittyy näkemyksellisyyden puutteeseen. Tarkoitan tällä näkemystä tulevaisuuden kehityskuluista ja siitä, mihin suuntaan asioita haluamme viedä. Kuulemme avauksia esimerkiksi Ranskan presidentiltä Emmanuel Macronilta, mutta emme jää keskustelemaan näistä laajasti. Pragmaattisuus on suomalaisen keskustelun hyve, mutta välillä kiinnitämme liikaakin huomioita niihin kysymyksiin, missä unioni ei ole toimiva ja tarkoituksenmukainen. Eurooppa tarvitsee uutta ajattelua, suuntaa ja näkemyksellisyyttä. Näitä syntyy, kun niitä ruokitaan.

Kolmas haaste liittyy tulevaisuuden ajatteluun. On vaikea katsoa kauas, kun nykyhetken ongelmat imevät kaiken tilan ja energian. Lisäksi ajatuksia tulevaisuudesta värittävät menneisyydestä kumpuavat ennakko-oletukset EU:n luonteesta. Oletusten taustalla voi olla hyvinkin erilaisia yksittäisiä tapahtumia eurokriisin hoidosta, metsäkysymyksiin tai pullokorkkeihin. Näitä oletuksia olisikin tärkeä säännöllisesti pohtia ja ravistella.

Haasteet on tehty voitettaviksi. Sitran resepti on yksinkertainen: tarvitsemme lisää keskustelua tulevaisuudesta ja sen vaihtoehdoista. Olennaista on yhdessä tekeminen ja pyrkimys tavanomaisten rajojen ylittämiseen. Talous, turvallisuus, tutkimus ja kestävyys liittyvät kaikki yhteen.  

Turun Eurooppa-foorumin keskustelut ovat tärkeitä, ja tarvitsemme tulevaisuuslähettiläitä viemään keskustelua eteenpäin myös foorumin jälkeen.