Fyysikot liemessä – Tehtävä Resurssitehokkuuden myytinmurtajat

Voiko hyönteisiä syödä Suomessa FAO:n suositusten mukaisesti? Kannattaako lajitella – mihin biojäte päätyy Jyväskylässä? Resurssitehokkuuden myytinmurtajat -kokeilun tavoitteena oli tuottaa videoklippejä, joissa selvitetään ihmisten mieliä askarruttavia resurssitehokkuusmyyttejä.

Mistä kaikki alkoi?

Resurssitehokkuuden myytinmurtajien idean isä oli Juha Pakarinen, joka oli jo pitkään työssään joutunut miettimään, kuinka laajoista ja haastavista kokonaisuuksista, kuten resurssitehokkuudesta, pystyisi viestimään. Haastavuutta lisää vielä se, että jokainen ymmärtää asian hieman eri lailla.

Perimmäisenä ideana oli nostaa esille, että resurssitehokkuus ei ole rakettitiedettä, vaan muodostuu arkisista valinnoista, joihin jokainen voi valinnoillaan vaikuttaa. Tämän lisäksi ajatuksena oli pohtia resurssitehokkuuden vaikutuksen suuruusluokkia,esim. miten paljon säästän energiaa, jos otan kännykänlaturin pois seinästä suhteessa siihen, että investoin ilmalämpöpumppuun, ja viestiä asiasta rennosti ja ”kansankielellä”. Jotta pyörää ei tarvitsisi keksiä uudelleen, idean luonnolliseksi esikuvaksi muodostui TV:stä tuttu MythBusters.

Idean varsinainen työstäminen alkoikin välittömästi Sitran ideahaun jälkeen, huipentuen kolmen Motiva Servicesin fyysikon ideariiheen Kampin Aussie Barin terassilla. Kuten usein luovassa työssä, ohrajuoma stimuloi aivoja huimiin ideoihin ja niin tässäkin tapauksessa. Monen pääraiteilta hairahtuneen ajatuksen ja idean jälkeen valomerkin välähtäessä koossa oli kuin olikin kolmen myytin perusrunko!

Ei muuta kuin tekemään

Kun edellisen illan huurut olivat haihtuneet päästä, olikin aika palauttaa mieleen edellisen illan ajatukset ja ne tuntuivat edelleen hyviltä, joten ei muuta kuin toimeen! Ensimmäisessä vaiheessa oli mietittävä, kuinka videomuotoinen klippi teknisesti toteutettaisiin. Ensimmäinen ajatus oli kuvata ne omalla porukalla ja editoida hyvin yksinkertaisella editointiohjelmalla. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin selväksi, ettei tällä lähestymistavalla päästäisi hyvään lopputulokseen, vaan tarvittaisiin apuvoimia. Pelastavaksi enkeliksi muodostuikin Jyväskylän Ammattikorkeakoulu ja erityisesti sen studiopalvelun porukka, jotka lähtivät innolla mukaan mielenkiintoisen kuuloiseen projektiin.

Seuraavaksi täytyi miettiä kuinka käsikirjoitus ja ohjaaminen hoidetaan. Myös tässä tapauksessa totesimme, että statistisen fysiikan kurssit antavat varsin vähän pohjaa työlle, jolloin päädyimme kysymään energia- ja ympäristöasioihin erikoistunutta toimittaja-tietokirjailijaa Jussi Laitista mukaan hankkeeseen. Jussia ei tarvinnut kauaa mukaan houkutella, joten tämäkin osuus tuntui olevan hanskassa.

Karkean käsikirjoituksen, laskelmien ja suunnitelmien valmistuttua oli videoille mietittävä nimi ja ketkä kameran eteen uhrautuvat. Tässä vaiheessa, kun idean isä oli liuennut työmatkalle idän lämpöön, oli työryhmässä jäljellä kaksi Jussia ja Teemu. Parhaimmalle nimelle kuulosti Resurssi-Jussit, jolloin myös pääesiintyjä ongelma ratkesi kuin itsestään. Edessä oli enää viimeinen puristus, eli myyttien kohteiden ja tarvittavien asiantuntijoiden saaminen mukaan hankkeeseen. Tämä osoittautuikin todella helpoksi, sillä vastaanotto asialle oli todella positiivinen.

Vanha sanonta sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta tässä tapauksessa se ei kuvauksissa monestikaan tuntunut siltä. Ideat sinkoilivat kuvauspaikoilla ja monenlaista päästiin kokeilemaan. Onneksi mukana oli ammattilaisia mediatekniikan alalta, joilta sai hyviä vinkkejä mikä mahdollisesti toimii ja mikä ei. Kokonaisuudessaan kuvaukset sujuivat varsin hyvin aikataulussa, myös kelien suosiessa. Editoinnissa ammattimainen lähestymistapa ja erityisesti ammattitason laitteistot auttoivat suuresti ja mahdollistivat hyvän lopputuloksen.

Cannesin kutsua odotellessa…

Hauskaa tätä työtä tehdessä kyllä oli ja ikää tuli pidennettyä varmaan useilla vuosilla… Totta kai työtä tehdessä myös oppi paljon ja voin suositella kaikille kokeilukulttuuria oppimisen työkaluna. Ensinnäkin projekti auttoi ymmärtämään, miten paljon työtä laadukkaan videotuotoksen taustalle on tehtävä. Projektiin alun perin budjetoitu aika ylittyi reilusti, joskin kalenterikestona se ei juuri alkuperäisestä suunnitelmasta venynyt.

Toinen tärkeä opittu asia oli se, että miten vaikeaa on tiivistää viesti ymmärrettävään ja mielenkiintoiseen muotoon. Käytännössä haasteet tässä nousivat esille vasta leikkauspöydällä; olisi tarvittu lisää jokin selittävä pätkä, äänitasot olivat liian alhaisia jne. Mutta koska kyseessä oli hyvin nopeasti ja pienellä budjetilla toteutettu hanke, tällaiset haasteet ovat ymmärrettäviä.

Suhtautuminen hankkeeseen oli kaikkialla todella positiivinen ja ihmiset tulivat kyselemään kuvauspaikoilla asiasta. Myyttien aiheet koettiin myös mielenkiintoisiksi ja tällä hetkellä ihmisiä puhuttaviksi.

Nähtäväksi jää miten videoklippien katselijat asiaan suhtautuvat, mutta toteutusporukan mielestä tuotokset olivat onnistuneita, kun pidetään mielessä hankkeen asettamat reunaehdot. Uskomme myös, että tällaisella esittämistavalla voitaisiin jakaa tietoa resurssitehokkuudesta ja sen osa-alueista hyvin laajalle kuulijakunnalle. Itse puolestaan olen suosittanut Jusseja jo harjoittelemaan steppausaskeleita, jos ne kutsut sittenkin tulisivat Cannesiin…

Resurssiviisaat kokeilut ovat osa Sitran ja Jyväskylän kaupungin Kohti resurssiviisautta -hanketta, jolla edistetään luonnonvarojen viisaampaa käyttöä sekä vähennetään haittoja ympäristölle yhteistyössä kaupunkilaisten, yritysten ja yhteisöjen kanssa. Lue lisää www.sitra.fi/resurssiviisaus