sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen Pariisin sopimuksen mukaisesti alle kahden asteen verrattuna esiteolliseen aikaan tarkoittaa, että tulevaisuuden hiilidioksidipäästöt ovat rajalliset. Tämän niin sanotun hiilibudjetin suuruuteen vaikuttavat kuitenkin hiilidioksidin lisäksi myös muiden, lyhyemmän aikaa vaikuttavien aineiden, kuten mustan hiilen ja metaanin päästöt. Niidenkin päästöjä pitää siis myös vähentää, mutta yksin näitä vähennyksiä kiirehtimällä ei voida kasvattaa hiilibudjettia eli ostaa aikaa hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle. Kerron seuraavassa, miksi.
Hiilibudjetti kertoo, kuinka paljon hiilidioksidia voimme vielä päästää ilmakehään
Hiilibudjetti tarkoittaa sitä hiilidioksidipäästöjen määrää, jonka voimme vielä päästää ja samalla rajoittaa lämpenemisen jonkun tietyn rajan, kuten kahden asteen, verrattuna alle esiteolliseen ilmastoon. Hiilibudjettiin sisältyy olennaisesti ajatus rajallisuudesta. Esimerkiksi päästöt 100 vuotta sitten, päästöt nyt ja päästöt 100 vuoden päästä syövät yhtä ja samaa hiilibudjettia, ja tämän hiilibudjetin ylittyminen johtaa entistä suurempaan ilmaston lämpenemiseen.
Lämpötilan nousun rajoittamista alle 1,5 asteen eli Pariisin sopimuksen kunnianhimoisemman tavoitteen täyttämistä vastaavalle hiilibudjetille on eri tutkimuksissa saatu erilaisia arvioita. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viidennen arviointiraportin ja viime vuosien päästökehityksen perusteella hiilibudjettia olisi vuoden 2018 alussa jäljellä vain noin 270 gigatonnia hiilidioksidia, mikä tarkoittaisi nykypäästöillä (noin 41 gigatonnia hiilidioksidia vuodessa) vain noin seitsemän vuoden päästöjä. Millar ym. (2017) päätyivät hieman optimistisempaan tulokseen, jonka mukaan 1,5 asteen tavoitteen kanssa yhteensopivaa hiilibudjettia olisi jäljellä vielä noin 900–2.000 gigatonnia hiilidioksidia. Tämä tarkoittaisi noin 20–50 vuoden nykypäästöjä.
Hiilidioksidin lisäksi ilmastoon vaikuttavat myös muut päästöt. Esimerkiksi mustan hiilen ja metaanin päästöt lämmittävät ilmastoa, mutta niiden vaikutus on lyhytaikainen. Hiilidioksidipäästöistä merkittävä osa taas jää ilmakehään käytännössä pysyvästi. Muiden lämmittävien päästöjen yhteinen vaikutus vastaa melkein hiilidioksidin vaikutusta. Nämä päästöt vähentävät käytettävissä olevaa hiilibudjettia, joten niidenkin vähentäminen on perusteltua.
Lyhytikäisten päästöjen vähennykset eivät ole vaihtoehto hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle
Lyhytikäisten päästöjen vähennysten viilentävä vaikutus on kuitenkin hiilibudjetin kannalta riippumaton ajankohdasta, olettaen että niiden rajoitukset ylipäänsä toteutetaan. Lyhytikäisten aineiden päästöjä ei edes välttämättä tarvitse saada nollaan, jotta ilmastonmuutos saadaan pysähtymään.
Jos esimerkiksi metaanin tai mustan hiilen päästövähennyksien ajatellaan antavan aikaa hiilidioksidipäästöjen vähennyksille, liikutaan vaarallisilla vesillä.
Toisin kuin lyhytikäisten päästöjen suhteen, hiilidioksidin päästövähennyksien ajankohdalla on nimittäin hiilibudjetin rajallisuuden vuoksi erittäin suuri merkitys.
Munat pois samasta korista
Mustan hiilen päästövähennykset ovat tarpeellisia myös niiden haitallisten terveysvaikutusten takia. Jotta lyhyen ja pitkän aikavälin ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa ilman että hiilidioksidipäästöjen vähennyksiä lykätään, on ratkaisuksi esitetty niin sanottua kahden korin tekniikkaa (esim. Matthews ym., 2012). Siinä hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteet ja -toimet käsitellään erillään muiden päästöjen vähentämisestä. Tällöin hiilibudjettia ei voisi valtioiden, yritysten tai yksityishenkilöiden tasolla laskennallisesti kasvattaa vähentämällä lyhytaikaisten aineiden päästöjä, mutta myös esimerkiksi metaanin ja mustan hiilen päästövähennykset saisivat riittävästi huomioita.
Ei siis ole yhdentekevää, miten päästövähennyksiä tarkastellaan. Yhdellä ei voi korvata toista. Lyhytikäisten päästöjen vähennykset eivät todellakaan ole vaihtoehto hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle.
Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista. Antti-Ilari Partanen toimii Ilmatieteen laitoksella erikoistutkijana ja johtaa Ilmastojärjestelmän mallinnus -ryhmää. Hän on kiinnostunut erilaisten päästövähennysskenaarioiden ilmastovaikutuksista ja hiilibudjettiarvioihin liittyvistä epävarmuuksista.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.