Idän taju: Vuonna 2015 tapahtuu käänne

Japanin dramaattisen Fukushima-ydinvoimalakriisin jälkeisessä Aasiassa käydään laajaa ja syvällistä keskustelua energian riittävyydestä sekä energian eri tuotantomalleista. Pyrkimys ilmaston kannalta kestävämpään energiapolitiikkaan on vahvasti esillä ja tavoite mutta realiteetit ovat vaikeita: seuraavat vuodet tulevat lisäämään jännitteitä niin valtioiden välillä kuin kilpailua energian saatavuudesta entisestään.

Shellin julkaiseman kiinnostavan Tulevaisuusskenario 2050 -raportin mukaan vuonna 2015 maailmassa tuotettavan öljyn ja kaasun tuotanto ei enää kykene vastaamaan kasvavaan kysyntään maailman markkinoilla. Etenkään nopeaan kasvuun Aasiassa.

Valtaosa Aasian kehittyvistä maista ovat jo saavuttamassa energiaintensiivisimmän kehitysvaiheensa, jossa rivakasti kasvava elintaso, uutta kulutusta hamuava vaurastuva keskiluokka, nopea teollistuminen, urbanisaatiokehityksen vaatimat jättimäiset rakennushankkeet ja moninkertaistuva liikenne edellyttävät valtavia määriä lisäenergiaa.

Arvioidaankin, että jos kehitys Aasiassa etenee nykyvauhdilla, niin vuonna 2030 puolet tulevaisuuden globaalista energiatarpeen kasvusta syntyy yksistään Kiinassa ja Intiassa.

Kivihiili, öljy, kaasu ja ydinvoima ovat ja tulevat olemaan tärkeimmät energialähteet Aasiassa seuraavat vuodet. Kun vuonna 2010 Aasiassa oli toiminnassa 112 ydinvoimalaa, niin samaan aikaan 37 uutta voimalaa on työn alla. Kaksikolmasosaa valmistuvista uusista voimaloista tulee sijaitsemaan Kiinassa. Uusia rakennuspäätöksiä vaille on jonossa 84 ydinvoimalaa Kiinassa, Etelä-Koreassa, Intiassa, Bangladeshissa, Indonesiassa, Thaimaassa, Pakistanissa, Vietnamissa ja Taiwanissa.

Taiwanissa uudesta neljännestä voimalasta tullaan kuitenkin järjestämään Fukushiman jälkeen syntyneen kansalaiskriittisen paineen alla kansanäänestys loppuvuodesta 2013.

Fukushiman jälkeen Japanissa ydinvoiman roolin energialähteenä halutaan merkittävästi supistuvan ja Japanissa tullaan investoimaan merkittävästi uudistuviin energialähteisiin. Japanin kauppa- ja teollisuusministeriö METI haluaa kasvattaa nopeasti vihreän energian tuotantoa nykyisestä noin yhden prosentin tasosta kahteentoista prosenttiin vuonna 2030.

Hokkaidon saarella on syntynyt kansalaisjärjestö Hokkaido Green Fund HGF, joka rakentaa rannikon tuulivyöhykkeille yksityisiä kansalaistuulimyllyjä tuottamaan sähköä kaupallisiin verkkoihin. Akita Environmental Forum –niminen järjestö on pystyttämässä 1000 tuulimyllyä Pohjois-Japanin rannikkokuntiin. Tällä Kingdom of Wind –projektilla aiotaan myös elvyttää ihmisistä tyhjenevien ja autioituvien maakuntien taloutta ja arkea.

Mutta takaisin Aasian jättimäiseen energiatarpeen kasvuun, jolla alkaa olla ajankohtaisempia poliittisempia vaikutuksia ja heijastuksia.

Kirjassaan Monsoon: The Indian Ocean and the Future of American Power Robert Kaplan kuvaa kuinka Lähi-idästä itään Tyynelle valtamerelle ulottuvalla talousalueella käydään 90 prosenttia maailman kansainvälisestä tavarakaupasta. Samalla alueella myydään ja ostetaan kaksikolmasosaa maailman öljystä ja polttoaineista, 60 prosenttia nesteytetystä luonnonkaasusta ja 70 prosenttia kivihiilestä.

Pelkästään Kiinaan tuodaan päivittäin pienen Malakansalmen ja Eelä-Kiinan meren kautta 15 miljoonaa barellia Lähi-Idän öljyä. Määrä vastaa kuudennesta päivittäisestä globaalista kulutuksesta.

Syyrian sisällissota ja humanitaarinen kriisi on Aasian energiatarpeen ytimessä. Kiinalle mikä tahansa rauha tai kauhunkin tasapaino Lähi-Idässä on tärkeämpi tavoite kuin nyt eskaloituvat Syyrian kriisi tai mahdollinen sota, johon myös Iran olisi osallisena. Kiina vastustaakin tiukasti lännen ja  USA:n sota- tai rankaisutoimia Syyriassa – mutta ensijaisesti turvatakseen omat kaasu- ja öljykauppansa sekä Lähi-Idästä katkeamattomana kulkevan energiavirran.

Energiakysymykset ovat tulevaisuudessa yhä enemmän kansainvälistä turvallisuuspolitiikkaa.