Ilmassa on elämäntaitojen kaipuuta

Sitran elämäntaitoaamussa elokuun lopussa vierailleet yläkoululaiset, 15–16-vuotiaat nuoret, kirjoittivat keskustelutilaisuuden jälkeen post it-lapuille elämäntaitoja, joita he haluaisivat oppia. Lapuissa toistuvat aiheet olivat itsevarmuus, suvaitsevaisuus, keskustelutaidot ja ajanhallinta.

Kuulostaako tutulta? Kaikki me erityisesti työelämässä olevat olemme joskus painineet juuri ajanhallinnan ongelmien kanssa. Silti on pysäyttävää, että jo yläkoululaisen nuoren elämää määrittävät ajan ja itsen riittämättömyyden tunteet.

Nuoriso ei elä eri todellisuudessa kuin muut. Myös heitä koskettavat voimakkaasti sellaiset asiat kuin internetin hallitsematon tietovyöry, ulkonäköpaineet, puheet työelämän kriisistä ja vaikkapa konfliktissa oleva maahanmuuttokeskustelu. Todennäköisesti he katsovat meitä aikuisia ja pelkäävät, että heistä tulee samanlaisia.

Kenties syytä onkin.

Haluan oppia… elämän tarkoituksen

Järjestimme elämäntaitoaamun, koska halusimme avata keskustelun tulevaisuuden hyvinvointia tukevien taitojen tarpeellisuudesta ja tarjota uusia työkaluja opettajille ja vanhemmille.

Kouluissa pitäisi pystyä opettelemaan taitoja, jotka valmentaisivat nuoria – no, elämään. Koodaaminen tai ulkoa opettelu ei riitä, sillä elämä on muutakin kuin tiedoista ja taidoista kilpailua. Samankaltaista viestiä koulumaailman uudistumistarpeesta on korostanut myös Sitran Uusi koulutus-foorumin, eli nykyisen koulutuskeskiviikon, asiantuntijajoukko.

Elämäntaitoaamussa videobloggaaja Eetu ”Eeddspeaks” Pesonen, muistutti, ettei nuoria saa aliarvioida, eikä liioin tunkea yhteen muottiin. Jokaisella on omat huolensa. Eivät esimerkiksi seksi ja alkoholi ole kaikkien murrosikäisten mielessä, vaikka monia nekin toki mietityttävät.

Tähän yhtyisi varmasti se mietteliään näköinen oppilas, joka kirjoitti lappuunsa, että haluaisi oppia elämän tarkoituksen.

Terveystieto kouluissa ja vuorovaikutustietojen korostaminen uudessa opetussuunnitelmassa ovat hyviä lähtökohtia. Ne eivät kuitenkaan itsessään vielä paranna kenenkään itsetuntoa. Puhutaan liian vähän siitä, miten paljon itsetuntemus, stressin hallinta ja ylipäätään tyytyväisyys elämään vaikuttavat hyvinvoinnin perusasioihin ja niiden hallintaan.

Läsnäolo ja toisten ja itsensä hyväksyminen ei saisi kuulua vain joogakoulujen opetussuunnitelmiin.

Kellä onni on, sen opettakoon muille

”Ilmassa on elämäntaitokeskustelun kaipuuta”, sanoi terveyskasvatuksen professori Lasse Kannas keskustelutilaisuutemme jälkeen. Hän on oikeassa.

Elämäntaitoaamussa eräs nainen yleisöstä kertoi yllättäen hyvin henkilökohtaisen kokemuksensa elämänhallinnan kadottamisesta. Hän puhui silmät kostuen, miten hänen elämänsä oli lähtenyt väärään suuntaan jo nuorena. Päihteet ja seksi veivät epävarman tytön mukanaan. Vasta viime vuosina hän oli kokenut löytäneensä itsensä, vuosia kestäneen etsimisen ja raitistumisen jälkeen. Hän halusi jakaa tarinansa nuorille.

Tästä on hyvä jatkaa. Vaikka kukaan ei ole onnellisuuden asiantuntija, silti me kaikki tavallaan olemme. Jotta voisimme tukea toistemme onnellisuutta ja yhteiskuntamme kestävää hyvinvointia, omaa onneamme tai edes pieniä iloja ei pitäisi salata – niin hanakasti kuin vanhat sananlaskumme siihen kannustavatkin. Kellä onni on, opettakoon sen muillekin.

Avointa keskustelua elämäntaidoista tarvitaan niin koululuokissa kuin niiden ulkopuolellakin, jotta kenenkään ei tarvitsisi kulkea onneen pohjan kautta.