Ilmastonmuutos, ketjuratkaisu ja ötökät

Sotilaana minun on luontevaa valmistautua skenaarioon, joka on tarpeeksi todennäköinen. En siis ennusta ilmastonmuutosta, vaan varaudun sen tuloon.

Elintarvikehuolto on yhteiskunnan kriittinen infrastruktuuri. Mitä keskitetympi ja logistisesti tehokkaampi se on, sitä häiriöherkempi se suuressa mitassa väistämättä on itse ratkaisun vahvuudesta huolimatta. Yksi keskusteurastamo on tehokas, mutta suljettuna lamauttava. Häiriöt harvoissa einestehtaissa voivat katkaista pizzaketjut. Isot takaisinvedot sekoittavat ja luovat epävarmuutta yhä useammalle. Tehokkuus ei ole resilienttiä, mutta kilpailu vaatii ketjujen tehokkuutta.

Jos kansalaisella olisi lähellään keskimäärin viikon ruokatarvikkeet ja osaaminen valmistaa ruoka raaka-aineista lähtien, elintarvikeketjulle jäisi toipumisaikaa. Kaikilla ei ole, mutta yhteisöllisyys tukee tässä. Viikko tarkoittaisi säilytystapa huomioiden ehkä kahdeskymmenesosaa jokaisen meistä kulutuksesta, jolloin päivän pari kuussa varastosta syöden kaikki kiertäisi alle vuodessa. Kotivara säilykkeinä ja kuivatavarana on varaston perusta, mutta sitä voi täydentää perinteisemmillä juureksilla ja uusilla ruoka-aineilla, myös lähituotettuna. Varastoja on paitsi kotona myös kellarikomeroissa, lisäksi yhteiset maakellarit ovat jo tulossa osuuskuntineen takaisin.

Hypätään nyt vuoteen 2035, kun ilmastonmuutos on muuttanut ruokavaliot koko maailmassa ja tuonut maahamme melkoisen joukon pakolaisia ilman mahdollisuutta kotiinpaluuseen.

Muun muassa YK on ehdottanut, että meidän tulisi jatkossa saada osa proteiinistamme syömällä hyönteisiä. Toisaalta tehoketjut varmistuvat parhaiten niihin nähden erilaisella: tuhannen sian sikalan muuttaminen biljoonan sirkan laitokseksi ei yksistään riitä joustavan ja kestävän kokonaisuuden aikaansaamiseksi.

Kysymyksemme on: olisiko lähituotanto myös taajamissa mahdollista siinä mitassa, että edellä kuvattu joustona, kestona ja toipumisena olisi mahdollista? Voisimmeko perinteisten puutarhakasvien lisäksi kasvattaa itse myös hyönteisiä, tai vaikkapa levää? Voivatko taajamatkin olla ruokamielessä osa ratkaisua?

Tämän selvittääkseniotin yhteyttä Tampereen yhdyskuntasuunnittelijoihin ja valitsimme kolme kaupunginosaa lähempään tarkasteluun. Muotiala on 2000-luvun alun sekarakenteisena turvallisuuskaupunginosapilottina luonteva valinta. Tesoma edustaa 1970-luvun suuren maaltamuuttoaaltoa ja ekosysteemipalveluajattelun pilottina kerrostalolähiötä. Nekala rakennettiin 1940-luvun omakotiasutusalueeksi. Jokaisesta näistä arvioimme, paljonko kasvatusalaa asukasta kohden niistä löytyisi, miten ruuan taajamaviljely onnistuisi ja kuinka suuresta muutoksesta olisi kysymys.

Yksi Uuden turvallisuuden idea on hahmottaa ketjuratkaisuja läpi toiminnan eri tasojen valtiosta kansalaiseen.

Tässä tapauksessa ketju on seuraava: ilmastonmuutos turvattomuusvaikutuksina – elintarvikeketjun resilienssi infrastruktuurina – taajamakasvatus riittävän laajana – yhteisöllinen ruuantuotanto – turvallisuuden tunne ja todellisuus ruokahäiriöissä. Kyseessä ei ole ”turvallisuus ensin” -ajattelu: turvallisuus rakennetaan sisään kuten ”kananmuna vatkataan kakkuun” sidosaineeksi, eikä varsinkaan nimetä koko kakkua turvan nimeen.

Olemme jo tunnistaneet ketjuun liittyviä haasteita. Asenteet ja ajattelutapa. Nykyinen maankäyttö ja nurmikkokulttuuri. Elintarviketurvallisuus, joka estää hyönteisten myynnin ihmisruuaksi ja jossa erityisen ja uuden turvallisuuden käsitykset näyttävät olevan ristiriidassa. En kuitenkaan näe näitä esteinä, vaan yhdessä ratkottavina asioina.

Nykyaseista ei saa auroja jollei sotaa tule, mutta aseet ovat pelote. Ilmastonmuutokseen pelote ei vaikuta, mutta ketjuratkaisusta on hyötyä joka tapauksessa: yhteisöllisyys, häiriönsieto ja terveempi luontosuhde ovat arvokkaita sinällään. Ne ovat myös toisenlaisiin turvallisuushaasteisiin liittyvien ketjujen osia. Sirkankasvatus kotiherbaariossa tai levätuotanto kellarissa on lisäksi jännää luoden uudenlaista yrittäjyyttä. Ei siis kannata odotella skenaarion varmistumista, vaan siirtyä tekoihin.

Turvallisuudesta tulee näin elämisen mahdollistaja, ei kieltäjä.

Tulevaisuuden ruoka on yksi Sitran Uusi turvallisuus -foorumin kokeiluista. Klikkaa tästä takaisin tulevaisuuden ruokaa käsitteleviin teksteihin ja videoihin.