Jakaminen säästää resursseja

Maailman parhaat ympäristöasioiden asiantuntijat ovat todistaneet, että jos jatkamme samaan malliin kuin tähän asti, törmäämme luonnonvarojen ja ilmaston suhteen seinään. Tämä kriisiyttää taloutemmekin. Luultavasti näin voi käydä nopeammin kuin edes ymmärrämme.

Tämä tieto on viime vuosina saavuttanut myös talouden kasvua hamuavat päätöksentekijät. Siksi on alettu puhua irtikytkennästä, millä on tarkoitettu sitä, että talouden kasvu pitää irrottaa luonnonvarojen käytön ja ilmastopäästöjen kasvusta. Mutta kuinka päästöjen todellinen eikä vain suhteellinen vähentäminen oikeasti tehtäisiin ilman, että meidän tarvitsisi luopua nykyisestä hyvinvoinnin tasosta? Kuinka vältettäisiin kieltojen ja käskyjen tie sekä mahdollisesti myös lisättäisiin taloudellista tasavertaisuutta?

Montaakaan pätevää, edes periaatteessa toimivaa vastausta ei ole tullut vastaani, vaikka olen jo parikymmentä vuotta tutkinut ja tehnyt töitä ympäristö- ja talousasioiden parissa. Tuotannon resurssitehokkuuden lisäyskään ei tunnu riittävän pysäyttämään globaalien ilmastopäästöjen kasvua. Jakamistalous voi kuitenkin tarjota teknisiä parannuksia syvällekäyvemmän rinnakkaisen vastauksen.

Omistamisen sijaan käyttömahdollisuudet keskiöön nostavassa jakamistaloudessa ei välttämättä tarvitse tinkiä elämisen laadusta, mutta luonnonvaroja säästyy silti. Vajaakäytössä olevien resurssien jakamisen avulla moni voi säästää omia rahojaan, ja yrittäjähenkisille jakamistalous tarjoaa valtavasti uusia mahdollisuuksia toimintaan. Jakamistaloutta onkin monessa yhteydessä pidetty yhtenä parhaista tavoista yhdistää toimiva ja ekologisesti kestävä talous sekä hyvinvointi.

Jakamistalous voi myös edistää elämäntapojen uudelleentarkistusta yhteisöllisempään suuntaan. Näin se antaa mahdollisuuden henkisen hyvinvoinnin kasvattamiseen.

Maailmalla jakamistalous on kasvava ilmiö. Tämä kasvu ei perimmältään ole kasvua tavallisen talouden päälle – mikä lopulta vain lisäisi esimerkiksi luonnonvarojen kulutusta – vaan ennemmin voisi puhua ”luovasta tuhosta”. Jossain vaiheessa resurssitehokkaan toimintatavan on vääjäämättä korvattava tehottomammat tavat, etenkin kun sen tulokset ovat vähintään yhtä hyviä. Jotkut perinteisen talouden toimijat ovatkin jo hermostuneet jakamistalouden kasvusta. Esimerkiksi hotelliyrittäjien liiketoiminta kärsii, kun majoituspaikkojen vertaisvuokrauspalvelut kasvattavat jatkuvasti suosiotaan. Näitä ovat oman sohvan, vierashuoneen tai koko asunnon vuokraaminen, lainaaminen ja välittäminen vieraammillekin ihmisille. Myös suuret autonvalmistajat ovat havahtuneet. Heidän myyntinsä on uhattuna erityisesti siellä, missä autojen yhteiskäyttö on jo alkanut toimia tehokkaasti. Näitä paikkoja löytyy sekä Yhdysvalloista että Euroopasta.

Suuret autofirmat ovat kuitenkin tekemässä jo ensimmäisiä pieniä sopeutumisliikkeitä: ne ovat itse muokkaamassa toimintaansa jakamistalouden suuntaan. Vaikka ne eivät teekään tätä vähentääkseen tuotteidensa myyntiä, tämä kehitys voi kuitenkin lopulta johtaa siihen. Jotkut yhtiöistä ovat aloittaneet omat autojen yhteiskäyttöpalvelunsa, ja yksi varustaa jo uudet mallinsa tekniikalla, jonka avulla auton saa auki ja kiinni älypuhelimen avulla ilman avaimia. Tämä tasoittaa tietä myös sellaisille autojen yhteiskäyttöpalveluille, joissa autojen omistajat eivät olekaan isoja yrityksiä, vaan kuluttajat jakavat omia autoja keskenään. Autojen yhteiskäyttö taas avaa mahdollisuuden vähentää autojen kokonaismäärää teillämme.

Tekniset uudistukset ovat tärkeitä myös siksi, että nykymaailmassa uusi tekniikka saattaa levitä kansainvälisesti nopeammin kuin uudet sosiaaliset käytännöt sellaisenaan. Uuden jakamistalouden keskeisen mahdollistajan internetin ja muun nykytekniikan käyttöönoton nopeus antaa mahdollisuuden myös jakamistalouden ripeälle leviämiselle kehittyviin maihin, kuten Kiinaan, Intiaan ja Brasiliaan. Luonnonvarojen käytön suhteen olisikin ensiarvoisen tärkeää, ettei jakamistalouden omaksuminen rajoittuisi vain läntisiin teollisuusmaihin.

Mutta vielä paljon teknisiä uudistuksiakin tärkeämpää on ihmisten oma sosiaalinen panos. Ilman sitä eivät yhteiskunta, talous ja elämäntavat muutu. Minun ja Jenni Selosmaan uusi Kaikki jakoon! -kirja (Atena 2013) pyrkii näyttämään lukijoilleen, missä jakamistalouden ja muutoksen mahdollisuudet piilevät.

Julkaistu jakamistalous.fi-blogissa.