sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Hakunilan kirjasto remontoitiin viime vuonna, ja avasimme ovet remontin jälkeen viime syksynä. Uudistus oli mieluisa varsinkin lapsille – paikalle ilmaantui aiempaa suurempi määrä 7–12 -vuotiaita, jotka halusivat viettää kirjastossa aikaa koulupäivän jälkeen. Suurin osa lapsista oli maahanmuuttajataustaisia. Kirjaston tiskillä saattoi pyöriä lapsilauma, joka halusi ihan vain jutella. Tai esitellä piirustuksia. Pelaamaankin meitä pyydettiin.
Lapsia oli niin paljon, että meidän täytyi miettiä, mitä ihmettä me näiden kaikkien lasten kanssa tekisimme. Henkilökunnalla on muitakin asiakkaita ja muutakin tekemistä, emmekä ehdi puuhastaa lasten kanssa tarpeeksi.
Pyörittelimme erilaisia ideoita ja mieleemme tulivat kirjastomummot ja -vaarit eli vapaaehtoiset eläkeläiset, jotka voisivat viettää aikaa kirjastossa lasten kanssa. Löysimme Helenan, Hellun ja Peran. Sovimme, että Helena ja Pera alkaisivat käydä kirjastossa tiistaisin ja Hellu torstaisin.
Niinpä lapset saivat tulla juttelemaan kiireettömälle aikuisille tai pelaamaan heidän kanssaan. Eläkeläisille toiminta toi muun muassa mielekästä tekemistä, iloa ja mahdollisuuden seurata maailman menoa.
Samaan aikaan huomasimme, että Sitra haki uuteen turvallisuuteen liittyviä ideoita kokeiltavaksi käytännössä. Esitimme Sitralle yhdessä Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen kanssa kehittämämme idean, jossa kirjastomummojen ja -vaarien toimintaan yhdistettäisiin monikulttuurisuutta ymmärtävä osaaja. Tavoitteena oli vahvistaa lasten ja nuorten turvallisuuden tunnetta. Halusimme saada heidät tuntemaan, että heitä kuunnellaan ja heidän ideoillaan ja mielipiteillään on väliä. Lisäksi idean tarkoituksena oli yhdistää eri sukupolviin ja kulttuuritaustoihin kuuluvia hakunilalaisia ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.
Iloksemme saimme pian kuulla, että ideamme oli valittu Uusi turvallisuus -foorumilla kokeiltavaksi käytännössä.
Hihat heilumaan ja hanskat hommiin
Monikulttuurisuutta ymmärtäväksi osaajaksemme löytyi Suomessa kuusi vuotta asunut meksikolaistaustainen Jorge Ricardo Carreon Gomez. Hän toimi kirjastossa kokopäivätoimisesti kuukauden ajan ja vietti aikaa lasten kanssa kuten kirjastomummot ja -vaarikin. Lisäksi hän kyseli lasten ja nuorten toiveita kokeilun päätöstapahtumaa varten. Lapset toivoivat ohjelmaksi musiikkia, askartelua ja piirtämistä, urheilua ja ruokaa.
Tapahtuma sai nimekseen Inessä ja se järjestettiin lauantaina 8.3. klo 12–17 yhteistyössä kirjastomummojen ja -vaarin, Hakunilan nuorisotilan, Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen, MLL:n paikallisyhdistyksen ja Vantaan NMKY:n kanssa. Nuoret osallistuivat aktiivisesti tapahtuman tekemiseen: ohjelmassa oli nuorten tanssiesitys ja tapahtumassa oli nuoria vapaaehtoistöissä. Pääesiintyjinä olivat Musta Barbaari ja Prinssi Jusuf, joita hakunilalaiset nuoret haastattelivat esityksen jälkeen.
Tapahtumassa oli myös aikuisille suunnattu osuus, jossa keskustelimme muun muassa kirjastomummo- ja -vaaritoiminnasta, nuorten osallisuudesta ja uudesta turvallisuudesta. Paikalla oli noin 15 henkilöä.
Katso video tapahtuman tunnelmista:
Kokeilu onnistui erinomaisesti
Kirjastomummot, -vaari ja monikulttuurinen osaaja löysivät nopeasti yhteisen sävelen lasten kanssa. He osoittivat, että eri sukupolviin ja kulttuuritaustoihin kuuluvia hakunilalaisia on mahdollista saada toimimaan yhdessä. Yhteisöllisyyden tunne vahvistui, kun eri tahot osallistuivat tapahtuman järjestämiseen. Kuten kirjastovaari Pera totesi Hesarissa: ”Jokainen vaikuttaa omalta osaltaan oman kylän henkeen” (10.3.2014).
Inessä -tapahtuma toimi lisäksi mittarina sille, olimmeko onnistuneet kuulemaan lasten toiveet. Kyllä, me onnistuimme – tapahtumassa oli tuhatkunta kävijää. (Tavallisena lauantaina kävijöitä on kolmisensataa.) Kokeilu ja sen myötä Hakunila saivat myös valtavan määrän positiivista medianäkyvyyttä. Olimme Kymppiuutisten loppukevennyksessä ja ruotsinkielisen television suomenkielisissä uutisissa. Helsingin Sanomat, Vantaan Sanomat (19.2.) ja Vantaan Lauri (26.2.) julkaisivat jutut.
Kokeilun aikataulu oli tiukka, ja kirjastolaisten oli hoidettava myös muita työtehtäviään kokeilun ohella. Työyhteisöltä vaadittiin joustavaa mieltä ja työaikaa. Alkuperäiseen kokeiluideaan liittyi myös monikulttuurisen osaajan ja lasten videoprojekti, jota ei toteutettu aikataulurajoitteiden vuoksi. Suunnitelmana oli kuvata video, levittää sitä sosiaalisessa mediassa, ja samalla keskustella lasten kanssa sosiaalisen median hyvistä ja huonoista puolista.
Olemme päättäneet jatkossa ottaa entistä enemmän lasten ja nuorten omat ideat huomioon tapahtumatuotannossa – ja toki muutenkin. Hakunila on monikulttuurinen lähiö – se näkyi lasten ja nuorten tapahtumatoiveissa ja sen tulisi näkyä jatkossakin. Selvittelemme, voisiko Inessä -tapahtumasta tulla jokavuotinen perinne.
Olemme iloisia, että saimme tehdä tämän kokeilun! Kirjastomummot ja -vaari jatkavat toimintaansa ja toivotamme uusiakin vapaaehtoisia tervetulleiksi mukaan. Lisäksi toimintaa on leviämässä muualle: Vantaan Koivukylän kirjastoon on jo ilmoittautunut kolme vapaaehtoista kirjastomummoa ja yksi -vaari. Kirjastomummoilua ja -vaareilua kannattaa kokeilla myös muissa kirjastoissa – etenkin sellaisissa, joiden asiakaskunnasta suuri osa on lapsia.
Olemme jatkossakin valmiita kokeilemaan uusia asioita ja toimintatapoja. Kirjastomme haluaa olla yhteisönsä eläväinen – ja turvallisuuden tunnetta luova! – keskus.
Kirjoittajat:
Laura Aaltonen, kirjastovirkailija, Hakunilan kirjasto
Katariina Ervasti, aluekirjastonjohtaja, Hakunilan kirjasto
Ootko inessä -kokeilu on yksi Sitran Uusi turvallisuus -foorumin kokeiluista. Kokeilujen avulla selvitetään uusia turvallisuuteen liittyviä haasteita ja tutkitaan, kuinka turvallisuutta voidaan parantaa käytännössä.
Lue kokoava artikkeli Uusi turvallisuus -foorumin työstä täältä.
Suosittelemme