Juho Romakkaniemi: Demokratia on itseisarvo

”The best arguement against the democracy is a five-minute conversation with the average voter” -Winston Churchill

 Valtio-opin peruskurssin kirjassa lukee, että demokratia on välinearvo. Uskallan olla eri mieltä.

 Väitän että demokratia on itseisarvo. Se on yksilönvapauden yhteiskunnallinen ilmentymä. Jos demokratia olisi välinearvo, niin pitäisi olla vastaus mikä on se lopullinen itseisarvo, jota demokratian avulla tavoitellaan? Onnellisuus, hyvä elämä ja oikeudenmukaisuus ovat vain sanoja, joille jokainen antaa oman merkityksensä ja sisällön. Siksi ne eivät voi olla yhteiskunnan määräämiä päämääriä.

Jokaisen oma vapaus määritellä niiden merkitys itse on siis itseisarvo. Näiden määritelmien sovittaminen keskenään yhteiskunnassa tasa-arvoisella tavalla on tuon vapauden itseisarvon yhteiskunnallinen ilmentymä – eli demokratia.

 Vain demokraattisen poliittisen prosessin avulla voimme kestävästi turvata yksilönvapaudet. Valistunut itsevaltias, joka on luvannut turvata yksilönvapaudet, voi päättää huomenna toisin.  Demokratia on itseisarvo myös siinä mielessä, että se on ideaali, jota emme voi koskaan yhteiskunnan rakenteilla tai instituutioilla lopullisesti tavoittaa. Voimme ainoastaan mitata instituutioidemme arvoa sen suhteen, miten hyvin ne palvelevat demokratiaa.

 ”Democracy is a device that insures we shall be governed no better than we deserve” -George Bernard Shaw

 Demokratiaa on usein kritisoitu tehottomuudesta. Tällöin ei ymmärretä demokratian luonnetta jos tehoa verrataan yritysmaailmaan – tai diktatuuriin. Demokratia piilee keskustelevassa avointen argumenttien harkitsevassa prosessissa. Silloin on ymmärrettävää, että se ei ole yhtä ”tehokas” kuin toimitusjohtajan määräys. Mutta päämäärät ovatkin eroavia. Yrityksen tavoite on tehdä voittoa.

 Diktatuurissa tavoitellaan diktaattorin määrittelemää hyvää. Sitä on toki tehokkaampi toteuttaa, jos voi alistaa muut palvelemaan omaa tarkoitustaan. Siksi Kiinakin pärjää tehokkaasti. Sadat miljoonat kiinalaiset elävät käytännössä orjuudessa omien elämänvalintojensa suppeuden suhteen.

 On myös käytetty argumenttina demokratiaa vastaan, että sekin on aiheuttanut paljon pahaa. Demokratiasta on myös ajauduttu tuhoisiin totalitarismeihin demokratian pelisääntöjä noudattaen.

 Tähän voisi ensin todeta, että demokraattiset instituutiot ja perustuslaki eivät vielä takaa sitä, että demokratia olisi lähellä sen ideaalia tai että se toimisi hyvin. Toisaalta yksilönvapauskin jättää ihmiselle vapauden valita itsensä kannalta huonosti tai jopa tuhoisasti. Jos demokratia on yksilönvapauden yhteiskunnallinen ilmentymä, eikö sillä ole tämä sama mahdollisuus?

 ”The tyranny of a prince in an oligarchy is not so dangerous to the public welfare as the apathy of a citizen in a democracy.” Charles de Montesquieu

 Demokratian perimmäinen tarkoitus on sovitella yhteen ja jättää tilaa jokaisen yhteiskunnan jäsenen käsityksiä hyvästä. Demokratiaa vaalimaan tarvitaan instituutioita, jotka ovat vallankäyttäjistä ja päätöksentekijöistä riippumattomia – yhdessä sovittuja pelisääntöjä valvomassa. Näiden puitteissa yhteiskunnallista yksilönvapauttamme suoritamme: sovittelemme näkemyksiämme, rakennamme yhteiskuntaa ja käytämme yhteisiä resursseja. Näiden instituutioiden harkittu kehittäminen on metatason demokratiatyötä – keskustelua siitä, millaisilla rakenteilla voisimme kehittää yhteiskuntaamme kohti demokratian ideaa.

 Sitä työtä teemme tässä hankkeessa.

”It has been said that democracy is the worst form of government except all the others that have been tried.” -Winston Churchill