Käänsitkö katseesi – Turvallisuutta rakentamassa

Pikkukakkonen on juuri loppunut. Silitän tytön päätä ja kehotan vielä tarkistamaan kouluvälineet huomiseksi. Tänään on parempi syödä hyvä iltapala ja mennä ajoissa nukkumaan, sillä huomenna on ensimmäinen koulupäivä. Ensimmäinen päivä ammattikoulussa, jonne pääsemiseksi tehtiin paljon töitä.

Tytöllä on ollut rankka vuosi: Huostaanotto, viinaa, huumeita, aikuisia miehiä ja Viagra-bileitä. Tytöllä ei ole ollut turvallista, eikä varmaan muillakaan tytön lähellä. Turvattomuus vaatii kovuutta, joka luo lisää turvattomuutta.

Kodin ulkopuolelle on sijoitettuna  17500 lasta. Lisäksi kotiin autetaan 81 500 lasta ja nuorta. Vähintään toista mokomaa olisi syytä auttaa. Tilasto tekee surullisista kasvoista numeron, numero hintalapun ja hintalappu ongelman.

20-vuotta lastensuojelussa on opettanut, että ongelmia nämä nuoret eivät ole. Ongelmia he kyllä tulevat aiheuttamaan, mikäli maailma ei heille hyvää puoltaan näytä.

Kuntapalveluita ja Sote-uudistuksia mietittäessä tulisi muistaa, että vain ihminen voi ymmärtää miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Kielemme rajat eivät aina olekaan ajattelumme rajat, mutta ne totta vieköön ovat byrokratiaketjun raportoinnin rajat. Lastensuojelun päätökset pitää tehdä lapsien lähellä. Kun lapsi hukutetaan byrokratiaketjuun, niin ruumis nousee pintaan vasta iltapäivälehdessä. Vastuu, tieto ja päätösvalta täytyy löytyä niiden silmien takaa joihin katsot. Soteuudistuksessa lääkäripalveluiden ja lastensuojelun yhdistäminen saman ajattelukaavan alle on kuin kokkaisi hernekeittoa ja pannukakkua samalla reseptillä.

Lasten turvallisuus lähtee aina näkemisestä. Tai oikeammin halustamme nähdä myös sellaista, johon ehkä nähtyämme joudumme myös puuttumaan. Uskallammeko katsoa alistuvaa katsetta kaupan kassajonossa, vihaa aamulla päiväkodissa tai edes välitunnilta palaavan pojan kuraista naamaa. Jokaisen hetken takana on toinenkin hetki, joka saattoi olla jonkun elämän pahin kokemus.

Katsomisessa on taikaa. Itseltäni kesti viisi vuotta tajuta, että tarkkaan katsomalla pelko häviää ja jäljelle jää vain lämpöä. Katso sinäkin. Saatat yllättyä.

Lastensuojelussa, kouluissa ja vapaaehtoistyössä tehdään hienoja asioita joka päivä. Kaikki nuo hienot asiat ovat ihmisten tekemiä. Palveluita kehitettäessä ja tilanteisiin törmätessä täytyy pitää mielessä vain yksi ajatus: Ei ulkoisteta ongelmaa yhtään sen kauemaksi kuin on tarpeen. Tällä tavoin Pikkukakkonenkin saattaa saada vielä monta uutta katsojaa. Osa heistä kävelee tänäänkin kaupungilla kanssamme.

Kirjoitus on osa Uusi turvallisuus -foorumin osallistujien blogisarjaa