Kenelle oikein kaavoitan?

Skaftkärr-hankkeessa painopiste oli energiatehokkuudessa ja kuinka sitä voidaan lisätä hyvällä kaavoituksella. Tätä varten laadittiin kattavat ja hyvät selvitykset. Eri tekijöiden painoarvoa selvitettiin herkkyystarkasteluilla. Liioittelemalla eri tekijöitä ‒ rakentamalla pelkästään passiivitaloja, sijoittamalla työpaikat kaikki Helsinkiin tai sitten Porvooseen jne. – saatiin selville, millä tekijöillä on oleellista vaikutusta energian kulutukseen sekä asumisen ja rakentamisen hiilijalanjälkeen.

Energiatehokkuus oli hankkeessa erityisessä tarkastelussa. Siitä saatiin merkittävä tulos: kaavoituksella voidaan vaikuttaa oleellisesti asuinalueiden ja asumisen energiatehokkuuteen. Suomen tasolla puhutaan 170‒240 miljoonan euron säästöistä vuodessa infrastruktuurin rakentamisessa. Asukkaiden polttoainekustannuksissa säästöt olisivat 80–110 miljoonaa euroa Skafkärr-mallin mukaisella kaavoituksella. Kasvihuonepäästöt alenisivat 0,1 -0,2 MtnCO₂/vuosi.

Perusteellinen prosessi avasi ajatukset ja asenteet myös sen miettimiselle, kenelle uusia asuntoalueita ja koteja suunnitellaan. Standardisoitunut käsitys kahden aikuisen (isä ja äiti), kahden lapsen ja kahden auton perheestä ei voi palvella suurinta osaa olevia ja tulevia asukkaita, kun tilastoissa ruokakunnan koko on jo nyt vain kaksi henkilöä. Niinpä saatoimme suunnitella monipuolisempia asuntoja ja tiiviimpää rakentamista. Tämä lisäsi myös kaavaratkaisun energiatehokkuutta: tiiviimpi ratkaisu lyhentää liikenteen välimatkoja ja tulee sekä kunnalle että asukkaalle halvemmaksi. 6000 asukkaan tavoitteeseen päästään nyt ottamalla vain osa alueesta käyttöön, maata säästyy myöhempää rakentamista varten.

Toinen merkittävä tulos hankkeesta oli, että kaavoituksen merkitys nähdään nyt paremmin: se on oleellinen osa uusien alueiden suunnittelussa ja toteuttamisessa, mutta hyvään lopputulokseen tarvitaan koko ketjua yleispiirteisistä strategioista rakennussuunnitteluun, rakentamiseen ja asumiseen. Hyvä kaavoitus tehdään yhdessä, jolloin kaikki voivat sitoutua hyviin tavoitteisiin. Tämä koskee sekä energiatehokkuutta että myös muita kaavan keskeisiä tavoitteita, kaupunkikuvaa, ympäristön laatua, liikenteen ja muiden ratkaisujen toimivuutta.

Kaavaprosessissa on entistä tärkeämpää sitouttaminen. Päätöksentekijät tarvitsevat tietoa pystyäkseen tekemään hyviä päätöksiä. On helppoa päättää hyvistä tavoitteista yleisellä tasolla. Riittävän perusteellisen ja oikean tiedon avulla voidaan saada päätökset myös energiatehokkaan kaavan ratkaisuille, kuten uuden tyyppiselle liikenteen järjestämiselle tai uusiutuvien energiamuotojen käytölle. Porvoossa suurin osa päätöksentekijöistä pysyi aiemmin hyväksymiensä linjausten takana, ja Skaftkärrin ensimmäinen asemakaava saatiin hyväksyttyä Toukovuoren alueelle. Onkin erityisen mielenkiintoista seurata, miten lasketut tavoitteet toteutuvat käytännössä ja heijastuvat asukkaiden arkipäivän käytäntöihin.

Skaftkärr-hanke toi siis kaavoitukseen mukaan energiatehokkuuden. Mitään aiempia tekijöitä ei energiatehokkuuden tarkastelu syrjäytä tai poista, mutta kokemuksen perusteella tämä uusi arvotekijä on tullut hyvään maankäytön suunnitteluun ja kaavoitukseen jäädäkseen.