Kierrätysmaataloudella kestävälle pohjalle

Kierrätysmaatalous on nimenä noussut esiin useissa erilaisissa yhteyksissä. Beras-hanke, Suomesta ravinteiden kierrätyksen mallimaa -selvitys ja useat käytäväkeskustelut pyörittävät kierrätysmaatalous-nimikettä tykönään kuin tuttua.

Määritelmä kierrätysmaataloudelle on vielä kovin hajanainen. Onko kyseessä vain tai pääasiassa ravinteet, joita kierrätetään – vai otetaanko mukaan muitakin elementtejä kuten esimerkiksi muovi, vesi, puu, energia tai vaikkapa metalli? Mikä kiertää ja kuinka paljon? Tarkoitetaanko maatilan sisäistä kiertoa, alueellista vai lääni- tai jopa maakohtaista kiertoa, kierrätyksen eri yksiköt ja tasot kattavasti huomioituna? Ravinteiden kiertoon saaminen on tärkeää. Jätteiden tai mitä ne sitten ovatkaan ennen kuin ovat jätteitä, kierrätys on välttämätöntä. Energiahaaste on edessä meillä kaikilla. Kuka tuottaa energiaa, miten se voidaan jakaa eteenpäin ja hankkia käyttöön? Omavarainen energiatalous kuulostaa suloiselta.

Sitran Varaslähtö tulevaan – tapahtumassa kierrätysmaatalouspisteellä arvioitiin, että kierrättämisen yksi etu maatiloilla syntyy riippumattomuudesta öljyyn. Kierrättämisessä vähenee ajaminen, rahdit, tuotteiden prosessointi, jotka kaikki osaltaan vähentävät öljyn käyttöä tilalla. Lisäksi öljyriippuvuutta vähentää mahdollisuus tuottaa omaa energiaa lannasta, kasvijätteistä ja öljykasveista, palauttaa ravinteita vesistöistä takaisin korjaamalla järviruokoa tai kalastamalla vähäarvoisia kaloja. Palkokasvien viljely eläinten valkuaisrehuksi säästää kuljetuskustannuksia ja öljyä.  Tavoitteena on mahdollisimman suuri omavaraisuus eri asioissa.

Mitä tehtiin?

Sitran Kokeilujen maaseutu –hankkeessa tarjoutui mahdollisuus kokeilla mitä ja miten aivan tavallisella tilalla kierrätetään ja miten kierrätettävyyttä voisi parantaa. Syyskuussa käynnistetyssä kokeilussa käsittelimme ainoastaan maatilan tuotannollisia prosesseja, vaikka tiedämme, että yksityistalous kuluttaa valtavan ison osan maatilalla kuluvasta energiasta. Kohteeksi valittiin tavanomainen maitotila Etelä-Suomesta. Luomutilaa emme halunneet, koska oletimme kierrätyksen olevan toiminnan perusta jo muutenkin.

Arvioimme ravinteisiin, energian tuotantoon ja kulutukseen sekä jätehuoltoon liittyviä maatalouden ainevirtoja. Tarkastelun kohteena olivat määrät ja eurot kustakin ryhmästä. Tavoitteeksi asetettiin kuvata normaalin maitotilan ainevirtoja ”nuolen paksuudella” ja tarkastella tilan sisälle jäävää osuutta ja sitä kuinka ne kierrätetään. Vai kierrätetäänkö ne?

Bioenergia ja biokaasu kiinnostaisivat, mutta onko aikaa perehtyä?

Maatiloilla on usein omaa metsää, josta saadaan puuta tarveaineiksi rakennuksille ja myös lämmitykseen. Varsinaista bioenergiaa. Puskaa ja risukkoakin riittää haketuksen raaka-aineeksi. Eli tilan sisäistä kiertoa on harjoitettu energiakysymyksessä aina.

Kysymys omasta energiantuotannosta kiinnosti kokeilutilan isäntää. Tilalla aiotaan satsata lähitulevaisuudessa uuteen navettaan ja robottilypsyyn. Lannan käyttö omassa lämmöntuotannossa olisi mielekästä ja jätteenä syntyvä ravinteikas massa helpompaa kuljettaa kauemmas pelloille tai toimittaa muille ravinteiden tarvitsijoille. Biokaasu kiinnostaa, mutta mistä tieto ja osaaminen, joka voidaan yhdistää tilan toimintaan? Onko biokaasu vain kaupunkilaisen unelma, insinöörin neroleimaus, jota on vaikeaa ottaa käyttöön siellä missä sitä voisi oikeasti tehdä? Ja mitä tehdä biokaasutuksen lopputuotteella, mädätetyllä ”jätteellä”, jossa on kaikki ravinteet vielä tallella? Lannoitteeksi totta kai, mutta riittääkö oma peltoala, mistä lisää tilaa tälle tuotteelle? Konkreettiset mahdollisuudet toimittaa biokaasutuksen sivutuotetta käyttöön puuttuvat edelleen. Kokeilutilalle tehdään syksyn aikana energiasuunnitelma, jossa arvioidaan nykyinen energian käyttö, kriittisimmät pisteet ja jatkotoimenpiteenä on tavoitteena tehdä myös arviointi ja suunnitelma omasta biokaasulaitoksesta. Biokaasulaitoksen suunnittelu ja toteuttaminen on maatilamittakaavassa iso asia ja se tarvitsee aikaa ja osaamista.

Raporttipohja avuksi

Kokeilussa kehitettiin Excel-pohjainen tietojen koontilomake, johon kerättiin tiedot eri ainevirroista määrinä ja euroina. Lisäksi suunnitelmaan kuului, ainevirtojen visualisointi niin, että kokonaisuuskuvaa ainevirtojen suuruudet eri asioissa.

Raporttipohja muuttui matkan varrella moneen kertaan. Kaikkien ainevirtojen tarkka mukaan saanti tuotti ongelmia ja kaikista asioista ei löytynyt tietoa ennalta ajatellulla tavalla. Ainevirtoja kuvataan lisäksi eri suureilla. Päädyimme käsittelemään ravinteet numeroina, mutta energia ja jätteet avoimina kysymyksinä.   Luvatut toiminnan kehittämisehdotukset tehtiin erilliseen tiedostoon jossa kirjallisesti kerrotaan, mitä kehitettävää tilalta löytyi tarkastelluissa kohteissa. Toimintaa helpottaisi, jos tällaiseen analyysiin voitaisiin käyttää jo valmiina olevia tietoja suoraan tietokannasta, vaikkapa normiarvoilla laskettuna.

Raporttimallia hiotaan vielä ja se laitetaan vapaasti käyttöön ja kehittelyyn otettavaksi järki.fi-sivustolle.

Numeroista kuvaksi

Oheisesta kuvasta näkee miten ainevirrat soljuvat läpi maatilan, jääden osaksi kiertämään osaksi poistuvat maidon ja lihan muodossa elintarvikemarkkinoille. Tarkoituksena on saada kokeilutilalle käyttökelpoisia näkökulmia siitä, miten toiminta muuttuu, kun sitä kehitetään edelleen. Ei vain ympäristön ja kierrätyksen, vaan myös talouden ja resurssien kannalta vaihtoehtoisia malleja.

Kierrätysmaatalous tarvitsee viestintää ja politiikkaa

Hyvien kierrätyskäytäntöjen ja erinomaisten parannustoimenpiteiden jakaminen julkisesti auttaa kierrätysmaataloutta eteenpäin aimo harppauksin. Kokeilumme tulokset osoittavat, että kiinnostusta kierrättämiseen, resursseja säästävään toimintaa ja bioenergian hyödyntämiseen löytyy viljelijöiden piiristä. Pullonkaulana ovat tiedon saatavuus ja helposti käyttöönotettavat ratkaisut. Jos toimintamalleja esiteltäisiin jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kouluissa ja ammatillisessa opiskelussa sekä tutkimuksessa, tilanne helpottuisi huomattavasti. Kierrätysravinteiden huomioiminen uudessa ilmasto- ja ympäristökorvausjärjestelmässä palkitsevasti veisi asiaa eteenpäin nopeasti.

Kaupunkilaisille kokeilukulttuurin ja kierrätyksen puolestapuhujille voi todeta, että maatiloilla ja maidontuotannossa elämän täyttää arki ja askareet. Kyse ei ole tahdon puutteesta tehdä asioita paremmin ja ympäristöystävällisemmin, vaan usein kyse on yksinkertaisesti ajan puutteesta.