sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Erätauon rakentavan keskustelun pelisäännöissä kehotetaan osallistujia puhumaan lähtökohtaisesti omista kokemuksistaan ja antamaan aikaa muille kertoa heidän kokemuksistaan. Mutta mitä ne kokemukset ovat ja miksi kokemuspuhe on dialogissa niin tärkeää?
Kai Alhasen teos ”John Deweyn kokemusfilosofia” kuvaa hyvin, miten kokemuksia on pyritty jaottelemaan historian saatossa muun muassa aistihavaintoihin perustuviin kokemuksiin sekä järjen ideoihin ja näiden yhdistelmiin. Vähitellen on ymmärretty, että jaottelut ovat ongelmallisia alati muuttuvassa maailmassa. Tiedämme, että esimerkiksi päätöksenteko harvoin perustuu vain faktoihin. Kokemukset kumpuavat yhtä lailla arjen käytännön toiminnasta sekä yhteydestämme ympäröivään maailmaan. Yhä yksilöllistyvimmissä ja digitalisoituvimmissa yhteiskunnissa kokemusmaailmat kuitenkin eriytyvät toisistaan helposti ja polarisaatio syvenee.
Mitä kompleksisemmiksi yhteiskuntamme ilmiöt muuttuvat, sen kauemmaksi puhe erkaantuu arkikielestä.
Koska kieli rakentaa todellisuutta, alkavat yhteiskunnan ilmiöt tuntua monesta meistä yhä kaukaisemmilta ja vaikeammilta. Entä jos ne kuitenkin koskettavat meitä syvästi ja tuntuvasti? Eikö ihan joka ikisen tulisi voida keskustella siitä, miten vaikkapa sote-uudistus tai työelämän murros koskettavat omaa elämää? Usein käy kuitenkin niin, että ne joita isot muutokset eniten koskettavat, jäävät näiden keskusteluiden ulkopuolelle.
Moni kokee, että puhe uudistuksista on akateemista, siinä viljellään erikoissanastoa ja se menee niin sanotusti yli hilseen. Erätauossa olemme oivaltaneet, että kokemukset ovat portti tasavertaiseen keskusteluun erilaisista taustoista ja lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa. Miksi silti niin usein ajaudumme tärkeissä keskusteluissa yleiselle ja käsitteelliselle tasolle ilman että kiinnitämme asioita siihen, miten ne omassa kokemusmaailmassamme näyttäytyvät?
Kokemukset ovat portti tasavertaiseen keskusteluun erilaisista taustoista ja lähtökohdista tulevien ihmisten kesken
Kokemukset ovat oppimisen ja uusien ideoiden tärkein maaperä. Oppia voi omien kokemusten lisäksi myös muiden kokemuksista. Kokemuksista oppiminen vaatii oman toiminnan perusteiden ja seuraamisen kriittistä analysointia ja pohtimista eli reflektiivisyyttä. Tähän dialogi on oiva menetelmä. Parhaimmillaan dialogissa luodaan yhteisesti uutta tietoa, ymmärrystä ja syntyy omaa ajattelua ravisuttelevia oivalluksia. Kun ymmärrän toisen kokemuksen, on minun helpompaa ymmärtää hänen tapaansa suhtautua asioihin. Tämä ei tarkoita sitä, että tulisi päätyä yhteisymmärrykseen, vaan siihen että voin oppia toisen kokemuksesta jotakin aivan uutta maailmasta ja tavasta tulkita ilmiöitä.
Kun ymmärrän toisen kokemuksen, on minun helpompaa ymmärtää hänen suhtautumistaan asioihin.
Koska puhetavat istuvat meissä syvällä, avautuu kokemuspuheen suhde niin sanottuun yleiseen puhetapaan parhaiten esimerkin kautta. Täältä löydät kuvitteellisen esimerkin keskustelutilanteesta nuorten työllisyysmahdollisuuksien parantamiseksi paikkakunnalla – esimerkki etenee ensin yleisenä puheena ja sitten kokemuspuheena (klikkaa tästä esimerkkiin).
Katso myös Erätauon työkalu keskustelutilanteisiin osallistujien rohkaisemiseksi puhumaan omista kokemuksistaan.
Suosittelemme
Näillä eteenpäin.