Kolme horisonttia strategiatyöhön

Strategian tekeminen on periaatteessa aika suoraviivaista toimintaa: Luodaan käsitys siitä, missä ollaan nyt, minne pitäisi päästä ja mitä siinä välissä pitäisi tehdä. Sitten vain lyödään kaikki yksiin kansiin. Kaikki strategiaprosessin syövereissä olleet kuitenkin tietävät, että todellisuus on hieman sotkuisempi kuin tällainen yhdelle dialle puristettu toimintasuunnitelma.

Tulevaisuudentutkija Ziauddin Sardar on nimennyt yhden tämän sotkuisuuden juurisyyn. Hänen mukaansa elämme postnormaalissa ajassa, jota määrittävät monimutkaisuus, ristiriidat ja jopa kaoottisuus. Voimme toki luoda jonkinlaisen käsityksen siitä, missä olemme nyt, mutta kantaako se tulevaisuuteen? Ja jos nykyhetkestä päästäänkin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, niin ainakin tulevaisuuksien suhteen näkemykset saattavat olla hyvinkin ristiriitaisia, saati sitten sen suhteen, mitä tulisi tehdä ja miten.

Miten siis ottaa monimutkaisuus ja ristiriitaisuus huomioon strategiatyössä ja varautua myös yllätysten mukanaan tuomaan kaoottisuuteen?

Sitran syksyllä käynnistyneessä strategiauudistuksessa olemme pyrkineet vastaamaan tähän kysymykseen muun muassa hyödyntämällä futuristi Bill Sharpen kehittämää kolmen horisontin kehikkoa. Sen avulla voidaan hahmottaa paitsi yhteiskunnallisen muutoksen etenemistä eri aikajänteillä myös muutokseen liittyviä jännitteitä ja näkemyseroja.

Nimensä mukaisesti muutosta tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta (kuva alla). Ensimmäinen horisontti on vallalla oleva järjestelmä. Se kuvaa paitsi nykyhetken tilannetta, myös siihen liittyviä muutospaineita ja toisaalta nykyisistä rakenteista tulevaa vastustusta muutokselle. Toinen horisontti kuvaa kokeiluita, innovaatioita ja monin osin väliaikaisia ratkaisuja. Nämä ratkaisut ovat pienessä skaalassa jo olemassa ja kysymys onkin, mitä niistä tulisi tukea ja kasvattaa, jotta muutoksessa päästään vauhtiin. Kolmas horisontti kuvaa tulevaisuuden visiota – tai oikeammin visioita monikossa – eli sitä, mitä oikeastaan tavoitellaan. Millainen on tilanne, kun nykyjärjestelmän muutospaineisiin on vastattu ja kokeiluiden ja uusien innovaatioiden kautta on saatu aikaan muutosta?

Kehikko on sen verran yksinkertainen, että sen voi selittää yhdessä kappaleessa. Samalla se on riittävän monipuolinen, jotta siitä on hyötyä. Kehikon kolme horisonttia toimivat karttana ja auttavat ymmärtämään näkemysten ja muutosten välistä vuorovaikutusta.

Mitä nämä kolme horisonttia sitten tarkoittavat strategiatyön kannalta?

Nykyhetki: muutosten tunnistaminen, ymmärtäminen ja sisäistäminen

Toimintaympäristön hahmottaminen on luonteva ensiaskel missä tahansa strategiaprosessissa ja laajemminkin tulevaisuustyössä. Sitrassa tarkastelemme jatkuvasti, mikä on muutoksessa ja millaisia uusia ilmiöitä on nousemassa. Kolmen horisontin kehikko tuo tähän tarkasteluun tärkeän lisämausteen. Siinä nykyisiä muutoksia tarkastellaan myös vallalla olevan järjestelmän näkökulmasta, mikä auttaa havaitsemaan asioita, joihin ei ole vielä tarpeeksi tartuttu. Tulevaisuudentutkija Alex Steffeniä mukaillen: mihin jo tapahtuneeseen emme vielä ole valmiita?

Toisaalta nykyhetkeen voidaan ottaa näkökulmaksi myös kolmas horisontti ja pyrkiä tunnistamaan jo olemassa olevia toimintatapoja ja ajatusmalleja, jotka ovat esimerkkejä toivottavasta tulevaisuudesta. Tulevaisuus on nimittäin osittain läsnä jo nykyhetkessä omissa ”taskuissaan” – eri tavoin rajautuneissa paikoissa, joissa toisin toimiminen ja oleminen ovat mahdollisia. Tällaisista tulevaisuustaskuista voimme ammentaa muutoksen siemeniä nykyiseen toimintaan, kuten esimerkiksi Seeds of Good Anthropoces pyrkii tekemään. Mitkä siis ovat sellaisia nousevia ilmiöitä ja muutoksia, joita haluamme tukea ja vahvistaa?

Nykyhetken kannalta keskeistä on sisäistää jo tapahtunut muutos, löytää uusia ratkaisuja ja toimintatapoja sekä luoda yhteistä ymmärrystä juurisyistä ja muutosten välisistä jännitteistä. Etenkin viimeksi mainitut ovat avainasemassa, kun avataan keskustelu siitä, millaisia toivottavat tulevaisuudet ovat.

Visiot: toivottavien tulevaisuuksien hahmottaminen ja nykyisen toiminnan uudelleenkehystys

Kolmen horisontin kehikko toimii hyödyllisenä karttana etenkin silloin, kun tavoitteena on yhteiskunnallinen muutos. Kun nykytilanne on selvillä, on aika katsoa pitkää aikajännettä – mitä oikeastaan tavoitellaan? Usein nimittäin juututaan pohtimaan ratkaisuja, mikä helposti johtaa nykyisen viilaamiseen todellisen yhteiskunnallisen muutoksen sijaan. Muutoksen suuntaa auttaa hahmottamaan kehikon kolmas horisontti. Millainen voisi olla vallalla oleva järjestelmä tulevaisuudessa, mikä on pitkällä aikavälillä uusi ”business-as-usual”? Yhtä oikeaa vastausta ei ole, vaan tavoitteena on pikemminkin hahmottaa joukko erilaisia toivottavia tulevaisuuksia.

Tällainen lähestymistapa eroaa merkittävästi perinteisestä visioajattelusta, jossa määritellään toivottava tilanne ja mietitään askeleet sinne. Kun tavoitellaan yhteiskunnallista muutosta, toivottavaa tulevaisuutta ei voi sanella. Silloin on tarpeen kartoittaa, millaisia kuvauksia toivottavista tulevaisuuksista on, kenen kannalta ne ovat toivottavia ja miten hyvin ne vastaavat tämänhetkisten ongelmien juurisyihin.

Ei ole yhdentekevää, millaisista tulevaisuuksista unelmoimme. Kuvat ja näkemykset tulevaisuudesta ohjaavat ja rajoittavat nykyhetkessä tehtäviä päätöksiä ja valintoja​. Ne puolestaan vaikuttavat tulevaisuuden suuntaan ja muotoutumiseen​. Kun tämän dynamiikan sisäistää, oivaltaa, miten tärkeää on tarkastella niitä tarinoita, joita kerromme tulevaisuuksista – tai joissain tapauksissa olemme kertomatta.

Lopputuloksena kolmannen horisontin pitkän aikavälin tarkastelusta on joukko narratiiveja eli kertomuksia mahdollisesta muutoksesta kohti eri tavoin toivottavaa tulevaisuutta. Näiden narratiivien valossa voi tarkastella ratkaisuja ja innovaatioita: mitkä niistä tukevat ja mitkä hidastavat muutosta.

Murrosvaihe: uusien ratkaisujen, kokeilujen ja toimintatapojen tukeminen ja vanhojen purkaminen

Tässä ajassa on paljon haasteita, mutta toisaalta myös paljon ratkaisuja tarjolla. Usein niihin ei vain tartuta, koska ne eivät sovi nykyiseen toimintaan ja käsitykseen toivottavasta tulevaisuudesta. Kolmen horisontin kehikon keskivaiheille sijoittuva murrosaika ohjaa tarkastelemaan näitä ratkaisuja, innovaatioita, kokeiluita ja ajattelutapojen muutoksia suhteessa nykyhetkeen ja pitkään aikaväliin. Mitkä ratkaisut edistävät muutosta kohti jotain kolmannen horisontin kuvaamista visioista, mitkä puolestaan vahvistavat ensimmäisen horisontin kuvaamaa vanhaa järjestelmää?

Usein huomio kiinnittyy nouseviin ratkaisuihin ja innovaatioihin, joita tulisi ottaa laajempaan käyttöön. Yhtä tärkeää on tarkastella, miten nykyistä järjestelmää voidaan ”kompostoida” hallitusti. Tämä pitää sisällään toimimattomien rakenteiden purkamisen, mutta myös nykyisen järjestelmän palasten muovaamisen uudelleenkäytettäväksi. Mitä halutaan vaalia nykyisestä, mitä olemassa olevaa voisi uudistaa?

Oleellista on sen hyväksyminen, että kaikki kokeilut eivät kanna hedelmää, osa innovaatioista tulee epäonnistumaan ja jotkin ratkaisut jäävät väliaikaisiksi. Se on osa yhteiskunnallisen muutoksen tekemistä. Strategian kannalta tämä tarkoittaa mahdollisuutta irtautua sellaisista kokeiluista, jotka eivät toimi ja resurssien ketterää suuntaamista uusiin mahdollisuuksiin.

Tulevaisuusajattelun kulttuurin vahvistaminen

Kolmen horisontin kehikko on yksinkertainen, mikä on samalla sen etu ja heikkous. Se toimii karttana ja tulevaisuusajattelun tukena, mutta voi johtaa myös harhaan. Siihen on sisäänrakennettu ajatus yhteiskunnallisesta muutoksesta. Muutos ei tapahdu itsestään, eikä pidä ajatella, että pelkällä kuvauksella sinne päästäisiin. Mutta toisaalta ilman muutoksen kuvausta sen toteuttaminen on hankalaa.

Riippumatta siitä, kuinka hyvän toimintaympäristön analyysin tekee ja kuinka monenlaisia tulevaisuuksia pystyy hahmottamaan, edessä on yllätyksiä. Niistä ei pääse eroon postnormaalissa ajassa. Kaikkeen ei voi varautua, mutta kyvykkyyttä ennakoida, sopeutua ja oppia yllätyksistä ja kriiseistä voi kehittää. Tämä edellyttää tulevaisuusajattelun vahvistamista koko organisaation kyvykkyytenä. Ja siinä yksinkertaiset kehikot voivat olla sangen hyödyllisiä.

Sitras uudistaa parhaillaan strategiaansa. Uudistuksen tavoitteena on saada lisää ketteryyttä tarttua Suomen tulevaisuuden kannalta merkittäviin kehityskulkuihin. Uusi strategia valmistuu kesällä 2024.