sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Euroopan komissio tavoittelee tänään 28.11. julkistamassaan ilmastostrategian päivityksessään nettonollapäästöjä kasvihuonekaasujen osalta vuoteen 2050 mennessä. Strategia kertoo selkeästi, kuinka kokonaisvaltainen muutos yhteiskunnissa tarvitaan ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi 1,5 asteeseen.
Komissio tekee selväksi, että pelkästään energiatehokkuuden parantamisella, uusiutuvalla energialla, liikenteen päästöjen pienentämisellä ja sähköistämisellä päästövähennystavoitetta ei saavuteta. On välttämätöntä valjastaa mukaan kysyntäpuolen toimet eli kiertotalous ja kuluttajien valinnat, joiden lisäksi tarvitaan vielä hiilinielujen kasvattamista, CCS-teknologioiden kehittämistä ja biotaloutta.
Suomen kannalta tilanne voi avata mahdollisuuksia. Vahvuutemme löytyvät juuri kiertotalouden, biotalouden, hiilinielujen ja kuluttajien valveutuneisuuden alueilta. EU:n pitää hyödyntää niitä merkittävästi enemmän ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä saattaa parhaassa tapauksessa tarkoittaa kilpailuetua suomalaisille ratkaisuille.
Kiertotaloudessa olemme jo kärkikastissa. Suomessa valmistava teollisuus on Teknologiateollisuus ry:n ja Sitran yhteisprojektissa ottamassa loikkia kohti tehokkaampaa, vähähiilisempää kiertotalouteen pohjautuvaa liiketoimintaa.
Välitavoite kaipaa lisää kunnianhimoa
Komissio korostaa, että ilmastonmuutoksen tuhoisat vaikutukset ovat jo keskuudessamme ja kasvavat merkittävästi, jos emme muuta kurssia. Vuonna 2017 säihin liittyvien tuhojen globaalit kustannukset olivat ennätysmäiset 283 miljardia euroa. Vuoteen 2100 mennessä äärisäiden aiheuttamien vahinkojen arvioidaan vaikuttavan jo noin 66 prosenttiin eurooppalaisista.
Komission mukaan jo voimassa olevat Euroopan unionin politiikat voivat johdattaa Euroopan 45 prosentin päästövähennykseen, joten se ei kiristä 2030 tavoitettaan. Tämä ei komission ulostulolta ollut odotuksissakaan, mutta sekä keskipitkän että pitkän aikavälin tavoitetason kiristäminen on tuoreen IPCC:n 1,5 asteen raportin valossa välttämätöntä – vuoden 2030 välitavoitteen kunnianhimon tasoa tuleekin nostaa.
Strategiaa lukiessa jäi ihmetyttämään myös se, miksi maatalous ei ole vahvemmin mukana.
Sitra näkee, että kunnianhimoisemmat tavoitteet antaisivat vahvaa selkänojaa paitsi kansallisten tavoitteiden tuomiselle linjaan Pariisin sopimuksen kanssa, myös pitkäjänteiselle työlle ratkaisujen kehittämiseksi kilpailuedun lähteiksi. Varmuus suunnasta rohkaisisi yhteiskunnassa kaikkia investoimaan puhtaisiin ratkaisuihin. Komissio korostaa aivan oikein siirtymän toteuttamista kustannustehokkaasti ja virheinvestointeja välttäen, mutta ilman selkeitä välitavoitteita massiivinen siirtymä ei välttämättä toteudu tarvittavalla nopeudella tai kustannustehokkaimmalla tavalla.
Positiivisinta strategiassa on sen henki, jonka mukaan Euroopan toimiminen globaalina ”ilmastojohtajana” on välttämätöntä kestävän kasvun ja kansalaisten hyvinvoinnin saavuttamisessa.
Biotalous ja CCS tuovat epävarmuutta, entä maatalouden vastuu?
Epävarmuuksiakin strategiaan sisältyy. Esimerkiksi biotalous ja hiilinielujen kasvattaminen nostetaan välttämättömäksi toimenpiteeksi, mutta voidaanko biomassan käyttöä lisätä kestävästi huolehtien myös hiilinielun kasvusta, biodiversiteetin ja ekosysteemipalveluiden säilymisestä ja kasvattamisesta?
Myös hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) ovat myös komission skenaarioissa välttämättömiä 2050-tavoitteen saavuttamiseksi. CCS-teknologiat ovat vasta kehityksensä alussa, joten niiden tekninen ja taloudellinen toteutettavuus ovat tosiasiassa iso kysymysmerkki. Päästöjen voimakkaampi ja nopeampi leikkaaminen vähentäisi tarvetta näille ja pienentäisi strategian riskejä ilmaston ja kustannusten näkökulmasta.
Strategiaa lukiessa jäi ihmetyttämään myös se, miksi maatalous ei ole vahvemmin mukana. Se on käytännössä jätetty rajujen päästövähennystoimien ulkopuolelle. On selvää, että myös maatalouden tulee muuttua yhtä voimakkaasti kuin muiden sektoreiden. Vai jääkö lasku muiden sektoreiden maksettavaksi?
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.